Hereditary

Ellen Taper Leigh, 78, kuoli 3.4.

Martin Leigh'n (RIP) rakas vaimo, -

Annie ja Charlesin (RIP) äiti -

ja Peterin ja Charlien isoäiti.

Häntä suree myös vävy Steven Graham.

Muistotilaisuus perjantaina kello 10.

Hautajaiset lauantaina kello 10.

No niin, Peter.

Herää. Peter, herää.

Tässä on pukusi.

Nukkuiko siskosi huoneessaan?

En tiedä.

Nouse nyt, Peter.

Charlie, herran tähden!

Yö oli tosi kylmä.

Saat keuhkokuumeen. - Ei se mitään.

Tule. Äitisi on jo autossa.

Mukava nähdä täällä näin monia uusia kasvoja.

Äitini olisi liikuttunut ja ehkä epäillytkin vähän -

näin suurta osanottoa.

Äitini oli salamyhkäinen ja varautunut nainen.

Hänellä oli omat rituaalit ja ystävät. Omat huolensa.

Tuntuu pahalta edes puhua hänestä.

Häntä oli hyvin vaikea tulkita.

Jos luuli tietävänsä jotain, -

siitä oli turha yrittää puhua.

Mutta kun elämä hymyili, -

hän oli lämmin ja lempeä.

Hän oli myös hyvin itsepäinen. Se selittänee minua.

Hänellä oli aina vastaus kaikkeen.

Ja jos hän joskus erehtyi, -

se oli mielipiteesi ja olit...

väärässä.

Eihän siinä ole pähkinöitä? - Ei.

Syötkö pähkinöitä? Ei ole EpiPeniä.

Hei, Maxie. Hyvä koira!

Kengät pois. Riisu kengät, Charlie.

Tuntuu oudolta.

Pitäisikö surra? - Tee mitä haluat.

Kyllä se siitä.

PIENI MAAILMA ANNIE LEIGH'N PIENOISMALLEJA

Hei, miten menee? - Teen töitä.

Pidän taukoa näyttelyasioista.

Teetkö yhä hoivakotia?

Tätä ja esikoulua.

Mikä on deadline? Seitsemän kuukautta?

Kuusi ja puoli. - Se lähestyy. Keksitkö jo nimen?

Sisään. - Hei. Hyvää yötä.

Öitä.

Onko kaikki hyvin?

Joo. - Oletko vähän surullinen?

Ymmärrän. Tiedän. Öitä.

Öitä. - Olet rakas.

Kuka tämä on?

Isoäiti?

Tiedät, että olit hänen suosikkinsa.

Jo vauvana. Halusi syöttää sinua.

Se raivostutti minua.

Hän halusi, että olisin poika.

Minä olin pienenä poikatyttö.

Inhosin mekkoja, nukkeja ja pinkkiä.

Kuka huolehtii minusta?

Anteeksi. Enkö minä huolehdi?

Sitten kun sinä kuolet.

Isä huolehtii sinusta.

Ja Peter.

Et koskaan itkenyt pienenä.

Tiesitkö sen?

Et edes vastasyntyneenä.

Halusitko itkeä tänään?

Olisiko se helpottanut?

Hyvää yötä, kulta.

ÄIDIN TAVAROITA

SPIRITISMISTÄ

Rakas Annie. Anteeksi salamyhkäisyys.

Älä vihaa minua tai sure menneitä.

Viis niistä. Uhrauksemme -

kalpenevat palkinnon rinnalla. Äiti.

Äiti?

Pelästytin itseni studiolla.

Millä?

Ei?

Oletko valmis?

Melkein.

Viimeistellään lelu kokeen jälkeen.

Mitä sanot?

Okei. - Okei.

Jos heikkous tuhoaa sankarin, -

mikä oli Herakleen heikkous?

Ylimielisyys. - Hyvä on. Miksi?

Hän ei suostu näkemään merkkejä, -

joita esiintyy koko näytelmän ajan.

Kiehtovaa. Hän uskoo itseensä.

Mutta Sofokles keksi oraakkelin...

Piipullinen välitunnilla?

Herakles ei voinut muuta. Onko se traagisempaa vai ei?

Ei. - Miksi?

Koska.

Haluatko sanoa jotain, Peter?

Mistä osasta?

Traagista on väistämättömyys.

Hahmoilla ei ole toivoa.

He ovat nappuloita koneessa.

ILMESTYSTEN TULKINTA

Haloo? - Hei.

Kävitkö äitini huoneessa?

En. - Ovi oli auki.

Anteeksi. Tiedän, järjenvastaista.

Isä, hautausmaalta. - Mitä nyt?

Katsotaan. Haloo?

Kyllä.

Mitä se tarkoittaa? Häpäisty?

Mutta... siitä on vasta viikko.

Hyvä on. Ymmärrän.

Soitan takaisin. Kuulemiin. - Mitä se oli?

Joku laskutusasia.

Menen leffaan. - Okei.

Hän inhosi itseään.

Hän sanoi: "Olen taakka."

Sanoin, ettei ole.

RAKKAAN MENETYS

Mutta kyllä hän oli taakka.

Jätimme uusille aikaa puhua.

Jos olette uusia, voitte puhua nyt.

Niin? Haluatko..?

Ehkä ei. - Hyvä on, ei paineita.

Olen Annie. - Hei, Annie.

Äitini kuoli viikko sitten. Tulin vain tutustumaan.

En oikein usko tällaiseen.

Kävin täällä pari vuotta sitten.

Minut pakotettiin. Ehkä se auttoi.

Äitini oli vanha ja lopuksi seniili.

Välimme olivat etäiset, -

joten se ei ollut kova isku. Mutta minä...

rakastin häntä.

Hänellä ei ollut helppoa. Hänellä oli monipersoonahäiriö.

Ja dementia. Isäni kuoli kun olin vauva.

Hän kuoli nälkään. Hänellä oli psykoottinen masennus.

Hän näännytti itsensä nälkään.

Isoveljelläni oli skitsofrenia.

Hän hirttäytyi 16-vuotiaana.

Hän väitti, että äiti pani ihmisiä häneen.

Sellaista oli äitini elämä.

Hän asui meillä ennen hoivakotia.

Emme edes puhuneet sitä ennen.

Hän oli manipuloiva. Mieheni kielsi yhteydenpidon.

Se kesti kunnes odotin tytärtäni.

En päästänyt häntä lähelle poikaani.

Siksi hän sai tyttäreni, jonka hän omi.

Tunsin taas syyllisyyttä, -

vaikka hän oli sairaana erilainen.

Hän ei olisi katunut mitään.

En halua enää rasittaa perhettäni.

En tiedä, tukisivatko he minua.

Joskus minusta tuntuu...

Tuntuu, että kaikki on pilalla.

Ja tajuan, että se on minun syytäni.

Tai minua syytetään siitä.

Minä saan syyt niskoilleni.

Mistä sinua syytetään?

En tiedä.

Bileet huomenna Aaronilla. Kalu mukaan!

Hei, Annie. Ikävä häiritä, -

mutta lähettäisitkö kuvia? Silvia.

Hei. Saisinko lainata toista autoa illalla?

Minne menet? - Koulun grillibileisiin.

Etkö syö kanssamme? - Joo, syön.

Voit syödä siellä. - Ei, syön täällä.

Menen sinne vain hengailemaan.

Ethän juo?

Ikä ei riitä alkoholin ostamiseen.

Harmi. Kysyn vain, juotko sinä.

Sanoin jo ei.

Otatko siskosi mukaan?

Haluaako hän tulla?

Kysyitkö häneltä?

Charlie?

Charlie!

Miksi lähdet ulos avojaloin?

Oletko tyhmä? Ei kenkiä tai takkia!

Haluan isoäidin.

Mitä? Oletko vihainen minulle?

Menet... Sukat pois. Menet juhliin veljesi kanssa.

Mihin juhliin? - Joku koulujuttu.

Ei tarvitse. - Kyllä. Sinä lähdet.

Miksi? - Näet muita nuoria.

Keitä? - Veljesi ja muita nuoria.

Okei. - Hyvä. Hän lähtee mukaan.

Ei alkoholia. - En olisi juonut.

Hei. - Hei.

Onko kivat bileet?

Kysytkö, kannattaako tulla?

Joo. Mitä sanot?

Ihan sama.

Poltatko?

Minulla on tosi hyvää ruohoa.

Naapurihuoneessa on piippu. - Vau.

Odottaisitko tässä? - En.

Pari minsaa. Voit piirtää.

Ole kiltti, Charlie.