Klaus

NETFLIX ESITTÄÄ

Kirjeet.

Nykyään niitä kirjoitetaan vain harvoin.

Yhtä et kuitenkaan taida unohtaa.

Se lähetetään punanuttuiselle pullukalle.

Jos on ollut ainakin enimmäkseen kiltisti, hän tuo lelun tai kaksi.

Kukaan ei kuitenkaan koskaan ihmettele, miten tämä kaikki oikein sai alkunsa.

Tämä tarina kertoo kirjeistä, ja kaikki alkoikin -

juuri tästä.

KUNINKAALLINEN POSTIAKATEMIA

...74, 75, 76,

77, 78, 79,

- 80! - Kersantti!

Kirje johdolta yhdelle kokelaistanne.

Se on hänelle, herra.

Kokelas Johansen!

Hetkinen vain.

Älä sano mitään. Anna, kun arvaan.

Luovutan. Kuka olet?

Kessu.

Istuhan, kersantti. Maistuisiko espresso tai cappuccino?

Eikö sinun pitäisi olla ratsastusharjoituksissa?

Ei hätää. Minulla on tuuraaja.

Kirje postimestarin toimistosta.

Mitä? Oletko tosissasi, kessu?

Äläpä kiusoittele minua.

Pidä näitä.

Odotin tätä hieman aiemmin.

Minut on kutsuttu leijonanluolaan.

Älä sittenkään tee kersantille espressoa.

Voit juoda loput. En enää tarvitse sitä.

Katson paikkaa vielä kerran, jotta voin unohtaa sen.

Valmista tuli. Mennään.

KUNINKAALLINEN POSTILAITOS

Yhdeksän kuukautta.

Yhdeksän kuukautta sitten -

käytin kaiken vaikutusvaltani saadakseni sinut Kuninkaalliseen postiakatemiaan.

Oikeastaan yhdeksän kuukautta ja kuusi päivää. Hällä väliä.

Enkö saa krutonkeja? Oletpa tylsä.

Keskustellaanko edistyksestäsi?

Ehdottomasti.

- Kersantti. - Kyllä. Lajittelu ja arkistointi:

täydellinen epäonnistuminen.

Kirjekyyhkyn hoito ja käsittely:

surkea suoritus.

Särkyvien lähetysten kuljetus:

kaikkien aikojen surkein.

Se siitä.

Tärkeintä on, että yritimme. Eikö?

Harmi. Pakkaan laukkuni ja palaan kotiin.

Hiisi vieköön.

- Ei enää askeltakaan. - Totta, isä. Milloin kasvan aikuiseksi?

Milloin lakkaan hukkaamasta tilaisuuksia,

joihin olet kiltisti minut pakottanut, ja miehistyn kunnolla?

Minun täytyy todella miettiä elämääni -

silkkilakanoihini kääriytyneenä ja kaviaaria sekä merkkisherryä nauttien.

Luuletko, että annan sinun mokata tahallasi ja tanssahdella takaisin -

ylellisen merkityksettömään elämääsi?

Itse asiassa kyllä. Missä muuallakaan...

Onnittelut. Olet nyt postinkantaja.

Anteeksi mitä?

Saat luvan perustaa postitoimiston -

Smeerensburgiin.

Saat aikaa vuoden.

Vuodenko? Smeerensburgissako? Mitä oikein tapahtuu, isä?

Kuusi tuhatta kirjettä riittäköön. Saat leimata ne itse.

Kuuntele tarkkaan, Jesper.

Ilman niitä kirjeitä saat heittää hyvästit perinnöllesi.

Ei enää luksusasuntoja, postivaunuja, vaatteita, gaaloja...

Kaikki on mennyttä.

Sinua odottaa elämä kodittomana.

- Mutta... - Kuusi tuhatta kirjettä vuodessa.

Lahjominen tai huijaaminen ei nyt auta.

Älä viitsi, isä. Nyt on kyse minusta.

Puhutaan asiasta.

Olen poikasi Jesper. Pikku-Jespy.

Muistatko, kun sanoin: "Saanko postitella, isi?

Saanko auttaa postien postittamisessa ja lätkäistä leiman..."

Odota!

Tiedätkö, kauanko univormua silitettiin?

En minäkään. Joltakulta meni siihen tunteja. Haloo?

Onpa mukava nähdä, Burghard. Et ikinä arvaa, mitä...

En ole vielä vaunuissa, Burghard. Burghard?

Minäkin olen kurin kannalla, herra, mutta eikö Smeerensburg -

ole hieman liikaa?

Poika saa palata maan pinnalle, kersantti. Ja kukapa tietää?

Ehkä hän kiittää minua jonakin päivänä.

Kiitos vain, isä.

Onpa kerrassaan ihanaa, isä. Kiitoksia vain.

Onpa huisia, isä.

Kerrassaan fantastista.

Kiitos, isä.

Kiitos.

Pidän karmivasta kärrykyydistä.

Kiitos oikein paljon.

Kiitos.

Palaa risteykseen.

Käänny kuolleelta puulta vasemmalle. Ole hyvä vain.

Mitä? En ole eksyksissä.

Olet. Usko pois.

Onpa hauskaa. Kiva vene. Aiotko ehkä kulkea sillä tänään?

Mitä sanoit?

Olen Smeerensburgin uusi postinkantaja.

Se sijaitsee veden ympäröimällä saarella, joten pääsen sinne vain veneelläsi.

Alkaako leikata?

Onko sää aina tällainen?

Nyt on oikeastaan helle.

Siinä se on. Smeerensburg.

Hurmaava, eikö? Näkisitpä sen keväällä.

Silloin harmaan sävyt tulevat esiin.

Mitä täällä tapahtui?

Värikkäitä paikallisia tapoja ja outoa kansanperinnettä.

Ne kuuluvat erikoislaatuisen kaupungin eläväiseen kulttuuriin.

Ei. Miksi te...

Senkin mädät kiusankappaleet!

Missä kaikki ovat?

Kaikkiko?

Luulin, että täällä olisi vastaanotto.

Aivan. Vastaanotto tietenkin.

Onneksi muistutit. Soita tuota kelloa,

ja vastaanotto alkaa.

- Kelloako? - Niin.

Kokeile vain. He tulevat orkesterin,

alkupalojen ja kaupungin avaimen kanssa.

Kaikkea vastaanottomaista.

Niinkö?

- Tännekö? - Tietenkin.

Suurkaupungista tullut uusi postinkantaja on täällä harvinaista herkkua.

Mitä tapahtuu?

Minun!

He purevat! Irti minusta!

Eikö olekin mukavaa?

Luulit, että he unohtivat.

Vie minut pois täältä!

Mitä täällä tapahtuu?

- Miksi kaikki seisoskelevat? - Kappas! Kuka heitti pyyhkeen kehään?

Heitti pyyhkeen... Mekö?

Paraskin puhuja.

Myönnä. Soitit kelloa pelkuruuksissasi.

- Ellingboeko? Ei koskaan! - Älä uskallakaan korottaa ääntäsi minulle!

Soitit kelloa! Tiedän, että soitit....

Olet pelkuri ja syytät siitä meitä!

- Uskomatonta! - Kolasimme lunta...

Hei!

Mitä oikein löysitte, lapset?

Minun.

Näytä isille, mitä löysit, mussu.

Minun.

Noin ei saa kohdella ketään.

Ei varsinkaan minua.

Hetkinen. Minäpä...

- Postinkantajako? Kaikkea kanssa. - Milloin he oppivat?

Meille lähetettiin taas postinkantaja!

Selväksi tuli. Ette tiedä, kuka olen. Sallittakoon se tällä kertaa.

Sanonpa vain, etten ole oikeasti postinkantaja.

Tai olen. Kyseessä on perheyritys.

- Isäni on asia erikseen... - Mihin jäimmekään? Soita kelloa!

Aika ei riitä yksityiskohtiin...

KOULU

Tule kassalle.

Tulen kohta.

Kuulehan. Kuka oletkin, varoitan sinua.

Minun kanssani ei kannata pelleillä.

Voihan makrilli, mikä haju!

Makrilli on loppu. Silakkaa ja madetta löytyy.

Univormu, kylmä hiki, kauhusta jäykkä ja tutisevat saapasjalat. Niinpä niin.

Heitänpä villin veikkauksen.

Olet uusin postinkantaja, ja lautturi käski soittaa rysykelloa.

Millä kaupungilla on muka rysykello?

Voimmeko avata ikkunan? En enää...

Tervetuloa Smeerensburgiin, vallattoman vihanpidon kaupunkiin.

- Vihanpidonko? - Kaunaa, kinastelua,

Krumit vastaan Ellingboet. Joten...

Aiotko ostaa jotakin vai tulitko jauhamaan tyhjästä?

Hetkinen.

Eikö tämä ole koulu? Missä lapset ja opettaja ovat?

Aivan. Kiitos.

Tiesin, että unohdin jotakin. Lapset.

Kiitos.

Oletko opettaja?

Asiahan on näin. Myyn kalaa, ja tiskin toisella puolella seisova,

- eli sinä, ostat sitä. - Hetkinen. Oletko tuo sinä?

Mitä tapahtui?

- Minäpä kerron. - Kuulostipa keljulta.

Otin vastaan opettajan pestin paikassa, jossa lapset eivät käy koulua.

Arkkivihollisen penskojen kanssako? Eihän se nyt käy päinsä!

Nyt joudun tekemään tätä, jotta saisin edes vähän rahaa -

ja voisin aloittaa alusta kaukana täältä.

Aiotko ostaa jotakin?

Silakat ovat alennuksessa.

Siinä oletkin. Ihmettelinkin, mihin menit.

- Huomenta, nti Alva. - Mogens.

Tulehan, miehenalku. Säästin parhaan viimeiseksi.

POSTITOIMISTO

Oma koti kullan kallis.

Mitä ihmettä?

- Postita tuo, postinkantaja. - Tuohan oli täysin...

Mene kotiin, luuseri!

Jos kerran olen luuseri, niin sinä olet...

Liian kaukana. Pääsit karkuun.