Patrick Melrose

Etkö saa unta?

En minäkään.

Johtunee jännityksestä. Kaikki nuo ihmiset...

Noin ikään.

Onko parempi?

Jätän sinut nyt. Vaan tiedä yksi asia.

Jos koskaan kerrot äidillesi-

- tai kenellekään muulle tämänpäiväisestä -

katkaisen sinut kahtia.

LONTOO MARRASKUU 1990

Hei ja tervetuloa ohjelman pariin. Kerrottavaa riittää-

- mutta odotan parhaillaan bussia. Nyt se tuleekin.

Se näyttänee teistä tavalliselta bussilta, mutta uskokaa pois-

- tämä bussi on erikoinen, sillä se vie hupiin ja aurinkoon.

Ei hassumpaa. Nyt mennään.

Päivää, yksi lippu Yorkshiren rannikolle...

Bridget-rakas, mikä se juttu aamun Dempsterissä oli?

200 vierasta, 10000 eekkeriä, vuoden juhlat?

Kuin olisimme rahasta tehdyt.

- Pyysin, ettet puhu lehdistölle. - En puhunut.

"Kutsuin vain muutamia ystäviä mieheni syntymäpäiville-

- Lady Gravesend sanoo. Vieraisiin kuuluu prinsessa Margaret..."

Kunpa en olisi vaivautunut. Ulkona on niin harmaata.

Touko- tai kesäkuussa voisimme olla nurmella, vaan marraskuu...

- Syntymäaikaa ei voi valita. - Ei. Se on kovin raivostuttavaa.

Pyysin Tonya tulemaan varhain.

Sen kammottavan miehen ei pitäisi tulla.

Nousukasmainen maalari ja sisustaja.

Pidä se pintaliitäjä kaukana prinsessa Margaretista.

- Mikä ihme on pintaliitäjä? - Etkö unohtanut jotain?

Paljon onnea!

- Tullaan, hei vaan! - Mikset ole vastannut Bridgetille?

Sinun kerrassaan täytyy tulla. Avaa ovi.

Tajuatko, miten vaikeaa oli saada sinulle kutsua?

Olen kiitollinen, mutten ole aivan vielä valmis ulkomaailmaan.

Miksi verhot ovat kiinni?

Parempi kuin psykiatrisella osastolla. Teoriassa.

Tarvitsen paukun. Onko sinulla kunnon juotavaa?

Ei, senkin vuoksi olin psykiatrisella osastolla. Voin tarjota yrttiteitä.

Älä ole absurdi. Avaisit edes ikkunan tai astuisit välillä ulos.

Äitisi on liki yhtä erakko kuin sinä.

Ihmeellistä, eikö? Kuin elämässä olisi muutakin kuin juhlissa käynti.

Olen aina pitänyt häntä omalaatuisena. Missä hän on?

Tietääkseni ajaa 10000 lääkeruiskun lastia Puolaan.

Häntä kehutaan taivaisiin, mutta minusta laupeus alkaa kotoa.

- Olisi tuonut ne tänne. - Luulin, että jätit sen taaksesi.

Taakseni, eteeni...

Oletpa melodramaattinen.

Tajusin, että luovuin kaikesta enkä ryhtynyt mihinkään.

Ryhdyit lukemaan lakia ja menet töihin.

Se oli aikomus ja tarpeen hoitolaskujen jälkeen...

- ...mutta elämä tuntuu silti... - Riittää. Istu alas.

- Anteeksi? - Istu alas.

Vaikka ajatuskin kannustuspuheesta ärsyttää, en voi muuta.

Et voi mädäntyä tässä murjussa. Se on masentavaa-

- ja olen isällesi velkaa sen, että autan sinut takaisin virtaan.

- Pelkään, että saattaisin hukkua. - Pötyä.

Kokoa itsesi. Etsi jotain päällepantavaa-

- ja jos on pakko, voit puhua elämästä juhlissa.

Joku varmaan kuuntelee.

Ja muista, ne ovat juhlat. Niistä ei kuulu nauttia.

Voi luoja...

Tiedän, mitä tuumit: Ei kyllin värikäs. Siksi toin nämä.

Mietin telttoja ja salkoja. Mietin nauhoja ja mietin:

- Juhannussalkoja! - Ne ovat kuin...

Sonnyn rykmenttisolmio. Teetin ne varta vasten.

- Loistavaa! Paljonko? - 20 plus kammotus.

- Vai niin. Mikä kammotus? - ALV.

Olet sitten tuhma, tuhma tyttö!

Voi sentään. Kunpa hoitaja ei olisi noin hirveä Belindaa kohtaan.

- Mikset anna harpulle potkuja? - Hän on pelottava.

- Tony, kunhan... kohennat tätä. - Tietenkin.

Mistä sait tämän? Kerro! Mistä?

- Varastitko sen? - Ei varmaankaan varastanut.

Vartija varmaan hukkasi sen. Selvitän omistajan.

- Äiti, tuletko leikkimään? - Äitisi on aivan liian kiireinen.

Ehkä myöhemmin, rakas.

Haloo? Kuuleeko kukaan?

Haloo, minulla on radiopuhelimenne.

Tietenkin kerron, mutta hän on nähnyt paljon vaivaa illan eteen.

- Joudun lymyilemään juhlissasi. - Tiedän.

Ei mietitä sitä nyt, rakkaani.

Pääasia on, että saan nähdä sinut edes vilaukselta.

Kuka mahtaa soittaa?

- Etkö vastaa? - En tällä hetkellä.

Bridgetin juhlat illalla. Tule mukaani.

Patrick soittaa, vastaa!

Pitäisi pyytää Debbieltä anteeksi, mutten osaa ilman huumeita-

- mitä pitääkin pyytää anteeksi. Juliakin tulee miehensä kanssa.

- Haloo? - Oletkin siellä. Pitäisikö mennä?

- Jos luulet pystyväsi. - En tietenkään.

Nicholas Pratt kävi vaatimassa, että palaan virtaan.

- Käske hänen tulla. - Onko sinulla seuraa?

Inhottaa sanoa, mutta Pratt lienee oikeassa.

Voitko tulla avuksi ja ajaa meidät sinne?

Toki, mutta käyn ensin kokouksessa.

Missä kokouksessa? Ai, siinä.

Miten kestät niitä? Eivätkö ne ole täynnä hirveitä ihmisiä?

- Kuten kaikki väkijoukot. - Aivan. Siksi en menekään juhliin.

Se on kolmelta. Nähdään siellä. Se on muuten avoin kaikille.

Patrick Melrose. Siitä tulee hauskaa.

- Oletko kertonut meistä? - Sinä kielsit. Oletko sinä?

Emme ole nähneet vuosiin. Mitä hän sanoi minusta?

Hän sanoi, että odottaa innolla aviomiehesi tapaamista.

- Minä myös. - Kristus, että vihaan juhlia.

- 20 puntaa, rouva. - 20 puntaa? Tuntuu paljolta.

- Tyttäreni lupasi... - Anteeksi, mitä teette täällä?

- Anteeksi kuinka? - Etsittekö keittiötä?

Ei, en...

Minä olen rouva Watson-Scott.

Bridgetin... Lady Bridgetin äiti.

- Ihanko totta? Seuratkaa sitten. - Kiitos.

Kiitos teille.

...hiiret olivat pesineet puiden juuriin ja runkoon...

- Kuinka lempityttöni voi? - Isi!

Oletpa onnentyttö. Näin kiireisenä päivänä.

- Mitä luetaan? Tämä on jo luettu. - Ole kiltti, isi. Se on suosikkini.

"Jo sukupolvien ajan hiiriperheet olivat pesineet puiden juuriin..."

Molemmat vanhemmat samana päivänä. Mikä kunnia.

Tähän ei ole aikaa. Jututa vartijoita.

Prinsessa tulee pian ja näitä lojuu ympäriinsä.

- Päivää, Virginia. - Päivää, Sonny ja onnea.

- Mummi, en tiennyt, että tulet! - No tässähän sitä ollaan!

- Hei, Bridget-rakas. Kaikki hyvin? - Kerrassaan mainiosti.

No niin, kaikki. Tervetuloa. Nimeni on Harry.

Aloitetaan hetken hiljaisuudella.

Minun pitäisi aloittaa lapsuusjutuilla.

Siitähän kaikki saa alkunsa.

Mutten halua vatvoa sitä, joten kelataan 16. ikävuoteeni.

Olin luokkaretkellä.

En muista, missä. Belgiassa tai Ranskassa.

Kamoissa oli helppo ylittää tie-

- koska en aidosti välittänyt siitä, ajaisiko auto päälle.

Nyt kun olen kuivilla, se kauhistuttaa.

Saatan etsiä mailitolkulla suojatietä.

Tänä aamunakin tein viivoja Colmanin sinappijauheesta.

Pieniä siistejä viivoja.

Kun keitän teetä, huomaan murehtivani liiasta sokerista lusikassa.

Katson TV: tä ja alan luulla, että hallitsen sitä.

Eilen en voinut katsoa, koska luulin pelottavani meteorologia.

Joskus mietin: "Paskat tästä."

"Mitä väliä? Mikset vain ala käyttää uudestaan? Mikä estää?"

Onko tämän ääneen sanominen tarkoitus auttaa jotenkin?

Pitäisikö nyt olla parempi olo?

Sellaista.

- Kiitti. - Kiitos, Peter.

Onko muita? Joku, joka ei ole vielä puhunut?

Täällä. Hei, olen Johnny ja olen addikti.

Lähden illalla juhliin ystäväni kanssa, joka jätti myös huumeet.

- Siellä on huumeita ja alkoholia... - Minäkin menen sinne!

- Hei, Johnny! - Hei...

Juhlat ovat isot ja tunnen itseni...

Uhatuksi, varmaan.

Halusin lujittaa tänään haluani pysyä kuivilla-

ja pitää ystävänikin kuivilla.

No niin, kiitos.

Kiitos, Johnny.

Ennen kuin lopetamme, on tulokkaiden vuoro.

Vain tulokkaiden vuoro. Haluaako kukaan?

No niin, tulkaa mukaan tyyneysrukoukseen.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä-

- hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa...

Tiesin, että puhuit Cheatleystä.

Onko Patrick Melrose tosiaan tulossa?

- Meille on tuskin hyväksi olla... - Ja siellä hän onkin.

- Hei, Patrick. - Amanda.

Kiva nähdä sinua liikenteessä.

Amanda mietti, oletko tulossa juhliin.

Kuule, taidan tullakin.

Kiva! Nähdään siellä. Saatan kaivata sinua hätäkokoukseen.

- Tieto läsnäolostasi tuo turvaa. - Selvä, hei sitten. Patrick...

Hän ei ole oikea addikti, tykkää vain kokkelista. Amatööri.

En ymmärrä, kuinka kestät tuota.

- Iskulauseet ja typerä kapulakieli... - Et kai toivo retkahtamista?

En toivo, en vain ymmärrä miten kukaan kestää tekopyhyyttä.

Siihenkin on iskulause. "Feikkaa, niin onnaa."

- Kristus, pahempaa kuin luulin. - Se on tunnustuspaikka.

- Eivät ihmiset tunnusta tärkeimpiä. - Ääneen sanominen auttaa silti.

Se on niin tarpeetonta!

Miksi? Eikö sinun ole vaikeaa olla käyttämättä huumeita?

Tietenkin. On painajaismaista olla selväjärkinen.

Sisäinen elämäni on loputon filmikela täynnä mestauksia-

- ja koiria tappelemasta maksasta, jonka haluaisin takaisin.

Unohdus olisi ihanaa, jos ei olisi unohtamisen hirveyttä.

- Minkä unohtamisen? - Älä yritä saada avautumaan.

Älä yritä värvätä minua pikku kulttiisi.

On asioita, joita en kerro koskaan kenellekään, sinullekaan.

Hyvä on. Sitten en kysy.

Ottaisin Earl Grey - teetä, kiitos.

Äiti! Katso, mitä mummi toi. Otatko?

Älä anna makeaa, se on pahaksi hampaille. Hoitaja paheksuu niin.

- Eikö totta? - Niin. Mistä on puhe?

Ei, ehdottomasti ei makeisia lastenhuoneessa!

- En ole huoneessa enää. - Ja nyt hän käy kierroksilla.

- Jos hän saisi pari aterian jälkeen. - Aivan. Pitikin kertoa.

Menet illastamaan naapuriemme Bossington-Lanejen kanssa.

Täällä on niin jäykän muodollista, kun prinsessakin tulee.

Et kai pane pahaksesi?

Tuumimme, että se olisi rentouttavampaa.

Voit tulla myöhemmin juhliin, siihen jännään osuuteen.