Husband Factor: Resurrection (Kocan Kadar Konuş: Diriliş)

PERUSTUU ŞEBNEM BURCUOĞLUN ROMAANIIN.

-Häätkö ilman morsianta? -Ei hätää. Rauhoitu.

Olemme morsiamen perhe. Miten voisin rauhoittua?

Tee sitten, mitä huvittaa.

Missä hän voi olla?

Mummo on oikeassa, täti. Yritä rauhoittua.

Ei, meidät on häpäisty. Tämä on skandaali. Mitä voimme tehdä?

Pyörryn kohta.

Lopeta, pahennat vain asiaa.

-Löytyikö Efsun? -Ei, hän ei ole missään.

Efsun!

-Missä hän oikein on? -Ei hajuakaan.

Onko hän sisällä?

-Hän ei vastaa. -Toivottavasti hän on kunnossa.

-Efsun! -Hyvänen aika.

Mitä sinä teet? Kaikki kuulevat.

-Sisko! -Haloo, Oktay?

Ihan kuin tyttärensä. Esittää kuuroa.

-Ei sulhasen kuullen. -Ilman morsianta ei ole sulhasta.

Lupasitte huimat häät, mutta edes minä en odottanut tätä.

Mistä tämä huuto? Ihan kuin morsian olisi kadonnut.

Pilailette. Ei voi olla totta.

Ei hätää. Suostuttelen hänet. Tehkää tilaa kampaajalle.

Efsun, kuuntelehan. Tiedäthän sen lumpun, Müjganin?

Ei hän ole huoneessa.

Totta kai höpötän sulhaselle. Minun onneani.

-Eikö hän ole täällä? -Mihin hän on mennyt?

-Efsun. -Kuulin jotain. Efsun?

-Efsun? -Oletko siellä?

Väistykäähän.

Efsun?

Kahdeksantoista, yhdeksäntoista...

-Oletko siellä? -20.

Kuuletko? Efsun, olemme huolissamme.

Sinan, olen pahoillani.

Mitä meille tapahtui?

Ollaanpa rehellisiä.

Vaikka väitämme, ettemme kadu mitään, niin eikö sisällämme aina kalva jokin?

Oletko ikinä ajatellut, voisivatko asiat olla toisin?

Minä olen.

Mitä minulle tapahtui? Missä me olemme?

-Sinan? Onko Sinan kunnossa? -Rauhoitu. Hän on toisessa huoneessa.

-Mitään ei murtunut. Teitä onnisti. -Suku on hänen luonaan.

-Ette kai tavanneet? -Juu, tapasimme.

Kunpa kerrankin painajaiset eivät kävisi toteen.

Efsun, toivottavasti voit paremmin.

Mine, Tuncay. Voin jo paremmin. Olen kunnossa. Anteeksi, etten nouse.

Säikäytitte meidät. No, olette kunnossa. Sinunkin perheesi järkyttyi.

Emme halua häiritä teitä. Tulemme myöhemmin.

Mennään.

He vaikuttavat mukavilta mutta hieman etäisiltä.

Miehellä oli tupee.

Heitä tuntuu kiinnostavan. Miksi he tulivat huoneeseesi?

Mummo, melkein kuolin. Riittäisiköhän se heille syyksi?

-Mistä he ovat? Mitä he tekevät? -Mitä ajattelit? Aiotko adoptoida heidät?

He valmistavat juustoa. He ovat rikkaita. Näitkö sen käsilaukun?

-Juustoperijä. Onko sisaruksia? -Hän on ainoa lapsi.

-Vain hän. Loistavaa. -Mitä ikinä ajatteletkin, lopeta.

-Lopeta heti. Unohda koko juttu. -Älähän höpötä. Keneltä tuo periytyy?

En enää päästä häntä.

Sinan, tuletko miehekseni?

Sinan!

Efsun, mikä hätänä?

Sinan...

-Sinan, se kysymykseni hississä... -Älä sitä mieti. Puhutaan myöhemmin.

Kaikki tapahtui niin yllättäen. Hissi oli juuri huollettu.

Se vain tapahtui. Tämä on kai teillekin vaikeaa.

Olen viereisessä huoneessa.

-Mummo, äiti... -Mitä?

-Mitä kysyit Sinanilta hississä? -Mitä luulet?

Hissikin oli huollettu ja muuta.

-Et kai kosinut tai jotain sellaista? -En. Mitä ihmettä?

Millainen nainen kosisi miestä? Mies kieltäytyisi, vaikka haluaisi avioon.

Me lähdemme. Kultaseni, nähdään.

Äiti, alahan tulla.

-Haluatko puhua siitä minulle? -Joo, kyllä kai.

No niin...

Kosin Sinania hississä.

-Kadutko sitä? -En. En yhtään.

Mutta... tuntuu oudolta. Mikä minua vaivaa? Järjetöntä.

Entä minä ja äitisi? Käymmekö me järkeen?

Rakkaus iskee. Kahdesta tulee yksi.

Siksi sanotaan: "Rakkaus ei järkeä kaipaa."

Hän on entistä komeampikin. Tai siis...

-Jos hän olisi kalju ja mahakas... -Kuten minä.

Isä!

-Luuletko, että kaikki järjestyy? -Odota parasta, niin saat sen.

Hullu tyttäreni.

Se todella rauhoittaa, kun isä sanoo kaiken järjestyvän.

Äidit puhuvat paljon, usein itsekseen.

Isät eivät puhu, vai mitä? He ovat lyhytsanaisia ja ihania.

Se pätee etenkin minun isääni, jota ympäröi joukko hulluja naisia.

Efsun...

Efsun...

Efsun...

Mehmet? Mitä sinä täällä teet?

Olet pankkiiri. Aiotko lääkäriksi?

-Leikin lääkäriä. Olen tohtori Rakkaus. -Älä hölmöile. Mutta näytät hyvältä.

Hypitte kuin kanit, joten hissi hajosi. Luojan kiitos lantiosi ei murtunut.

Hölmö. Miten pääsit tänne?

Ovella oli neiti, joka sanoi, että vain sukulaiset pääsevät.

Meinasin kuristaa hänet. Miten kestäisin näkemättä sinua?

-Teehän tilaa. -Istu siihen.

Sinan on viereisessä huoneessa.

Eikä! Mitä teet täällä? Mene antamaan piikki peppuun.

Romanttista.

Rakastavaiset vierekkäisissä huoneissa.

Sinan?

Sinan?

Missä Sinan on? Sain tämän huoneen numeron.

Kätkimme hänet kaappiin. Kuka olette?

-Oletko Efsun? -Olen.

-Siis siitä hissistä. -Niin. Kuka te olette?

Cavide. Cavide Ünver. Sinanin isoäiti. Kai hän on kertonut.

-Hänen isoäitinsäkö? -Kultaseni, tuo nainen on kova luu.

-Tohtori, älkää... -Rakastatko Sinania?

-Minultako kysytte? -Lääkäriltä.

Minultako? Mehän olemme kuin veljiä.

Mitä oikein teit siinä hississä?

Kyttäätkö aina poikaystäväsi taloa?

Sinan ja minä olemme vanhoja ystäviä.

Vanhojako? Tohtori, minkä ikäinen Efsun on?

Kolmekymmentä.

Olisitte voinut kysyä minulta. Niin, minä olen 30.

-Onko sinulla miestä? -En ole aviossa.

-Sääli. -Säälikö?

Olet ohittanut parhaat päiväsi. Minä etsin tyttöä.

Mitä tarkoitatte?

Tyttöä, joka on nuori ja kaunis.

-Tuo oli liikaa. -Liikaako?

Siis tarkoitin... Toivottavasti löydätte etsimänne.

Kerro toki, jos tunnet nuoria tyttöjä.

Isoäiti? Tervetuloa. Etsin sinua joka paikasta.

Pieni poikaseni!

-Isoäiti... -Pieni leijonani.

-Käänny. -Te siis ehditte tavata.

Lääkäri ja minä rupattelimme.

Emme vielä esittäytyneet. Herra, olen Cavide Ünver.

-Lääkärikö? Tarkoitin Efsunia. -Lääkäri...

Dinosaurusten tullessa ihmisille kasvaisi siivet.

Ja jos minä naisin Sinanin, en kaipaisi rouva Minea anopiksi.

Rouva Cavide on kuin anoppi potenssiin kymmenen.

Luoja rankaisi minua.

Sairaana ja terveenä... Haluan pitää häntä kädestä.

Mutta emme aina saa haluamaamme. Se on ensimmäinen opetus.

Mikään ei ole pahempaa kuin haluta, mitä ei voi saada.

-Efsun? -Sinan?

Olen kunnossa. Me molemmat olemme.

-Sinan, tulin juttelemaan. -Mistä?

Etkö ole jo sanonut kaiken?

Asiat olisivat voineet mennä...

Minun ei olisi pitänyt tulla.

Tilanne olisi voinut olla erilainen.

Mutta näin oli tarkoitettu.

En ole vihainen.

Haluan vain päästä täältä ja korvata kaikki menetetyt vuodet.

En hengitä happea vaan täyttä iloa. Tältä tuntuu, kun kahdesta tulee yksi.

Mitä nyt?

Kaikesta hölmöilystäni huolimattako?

Vaikka tiedät kaikki temppuni ja sen, miten sotken asiat.

Niin, kyllä. Mutta...

Etkä siis ole vihainen.

Jos hissi ei olisi pudonnut, niin ehkäpä nyt...

Edes hissi ei voinut vastustaa sinua.

Äiti... Mummo... Kiva, että tulitte. Missä isä on?

Mitä tekisinkään ilman teitä?

-Miten niskasi voi? -Hyvin.

Toivottavasti kotiudut pian.

-Efsun, oletko hereillä? -En, äiti. Vetelen hirsiä.

Painajaiseni: äiti ja mummo.

Lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Mitä lääkkeitä syötätte hänelle?

-Tulehan, pitää jutella. -Ei hätää. Pidämme hänestä huolen.

Mainitsiko Sinan mitään avioliitosta?

-Onko hän mittailut sormeasi? -Miksi olisi?

Mies ostaa timanttisormuksen ennen avioitumista.

-Muista tämä. Sinaninkin pitää muistaa. -En halua timanttia.

Etkö? Suunnittelisit tulevaa. Joissain on jopa viisi kiveä.

Hän tarkoittaa, että tähtää korkealle.

Voisipa sisarensa valita. Ette ymmärrä. En halua sellaista.

Lakkaa ärsyttämästä. Sinun on aika puhua Sinanille.

Sormus sormeen.

Anteeksi mitä? Sormus mihin?

Anteeksi, kuka olette?

Olen Cavide Ünver, rouva.

Sinanin isoäiti, mummo.

Päivää, rouva Cavide.

Tässä on äitini Gönül. Mummoni Peyker.

Poikanne ja tyttäremme tapasivat taannoin.

-Tapasivat? -Tytön isän on paras olla kuulematta.

Hän luulee, että jäimme kiinni sängystä.

Niin kävi, mutta...

Tuncay, me lähdemme.

En voi sietää sairaaloita enkä potilaita.

Odottakaa, liityn seuraanne.

-Unohdin jotain ylös. -Istu ja heti. Oletko hullu?

Oletteko päättäneet sabotoida mahdollisuuteni?

Miksi suutelit häntä saman tien? Niinkö opetimme sinulle?

Tytön pitää edetä hitaasti, esittää vaikeaa.

Te sanoitte, että menetän tilaisuuteni, että tämä on viimeinen mahdollisuuteni.

-Merve, mitä oikein tapahtui? -Pelkkä vitsi.