My Name Is Pauli Murray

Haluan Yhdysvaltojen olevan

sen itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain mukainen.

Yhdysvallat, ole sellainen kuin väität olevasi!

Voinko ottaa sinusta lähikuvia ilman silmälasejasi?

Maahan.

Istu. Maahan.

Maahan.

Upeaa.

Sen on oltava mukana kaikessa.

Nimeni on Pauli Murray.

Olen keskittynyt ihmisoikeuksiin.

Olen koko elämäni ajan pyrkinyt yltämään erinomaisuuteen

yhteiskunnassa, jota hallitsevien ideoiden mukaan

mustaihoiset ovat vähempiarvoisia kuin valkoihoiset

ja naiset ovat vähempiarvoisia kuin miehet.

Pauli Murray oli paljon edellä aikaansa.

Hän sanoi ja teki asioita paljon ennen muita.

VÄRILLISTEN ODOTUSHUONE

Pauli uskalsi uhmata syrjintää

aikana, jolloin se oli vaarallista.

Välikohtausten jatkuessa olisin ennen pitkää

joko tullut hulluksi

tai keksinyt keinon protestoida.

Pauli oli kirjailija, asianajaja, pappi ja runoilija.

"Toivo on murskattu korsi puristuneiden sormien välissä.

"Toivo on laulu nääntyneessä nielussa."

ME VOITAMME

Pauli on vaikuttanut moniin oikeuksiimme ja vapauksiimme.

Pauli Murray oli mahtava juristi ja hurja feministi,

mutta myös queer, ei-binäärinen henkilö.

Opiskelijani kysyivät usein: "Miksi emme ole kuulleet Pauli Murraysta?"

Miten niin merkittävä ihminen

on täysin tuntematon?

Nimeni on Pauli Murray

Isotätini Pauli soitti ja kertoi,

ettei selviytyisi yön yli.

Hän sanoi: "Sinun on tehtävä jotain puolestani."

Hän kuoli pari tuntia myöhemmin.

Ilmeni, että olin hänen kuolinpesänsä hoitaja.

PAULIN SISKONTYTTÄRENTYTÄR

Jouduin keräämään hänen tavaransa.

Huoneita reunustivat arkistokaapit, joiden päällä oli kirjahyllyjä.

Laatikoita, kansioita, kirjeitä valtiolle.

Hän säilytti kaiken.

SCHLESINGER-KIRJASTO

HARVARDIN YLIOPISTO

Paulin testamentti oli selkeä.

Hän halusi siirrättää asiakirjansa Schlesinger-kirjastoon,

jossa säilytetään naisten historiallisia asiakirjoja.

Pauli-täti ei kertonut minulle paljoa elämästään.

Hän oli pappi ja asianajaja,

mutta hän ei puhunut koskaan saavutuksistaan.

Kun aloin lukea,

hämmästyin täysin.

"Petersburgin välikohtaus linja-autossa. Maaliskuu 1940."

15 VUOTTA ENNEN KUIN ROSA PARKS KIELTÄYTYI MENEMÄSTÄ LINJA-AUTON TAKAOSAAN

En alkanut tahallani uhmata...

NAUHOITE PAULI MURRAYN PUHEESTA

...Virginian rotuerottelulakeja.

Kuten niinä varhaisina aikoina usein tapahtui,

kehittyi välikohtaus,

jolloin oli vain pakko taistella vastaan.

Ystäväni ja minä matkustimme

New Yorkista Durhamiin

kahden tätini luo pääsiäiseksi.

Ystäväni nimi oli Adelene McBean.

Sanoimme häntä Maciksi.

Äitini koki silloin ensi kerran...

ADELENEN TYTÄR

...aika tavanomaisen tilanteen Etelässä.

Kun ylitettiin Masonin-Dixonin linja, oli määrä siirtyä taakse.

VALKOISET

Linja-auto edusti rotuerottelun pahuutta.

Linja-auton tiiviiden sisätilojen ansiosta mustaihoisia voitiin nöyryyttää

etuoikeutettujen valkoihoisten nähden.

Valkoiset katsoivat häpeäämme hiljaisina tai välinpitämättöminä.

Saavuttaessa Virginiaan

mustaihoiset siirtyivät linja-auton takaosaan,

ja kyytiin tuli lisää valkoihoisia.

Linja-auton kuljettaja käski meitä vaihtamaan paikkaa.

Penkki oli rikkinäinen, joten kieltäydyimme istumasta siihen.

Kuljettaja ei suostunut ajamaan,

jos Pauli ei menisi taakse.

Poliisi tuli pidättämään meidät.

PIIRIKUNNAN VANKILA - PETERSBURG, VIRGINIA

Macillä ja minulla oli nälkä ja vilu, mutta pelkäsimme nukkua,

sillä patjat olivat täynnä luteita.

Kun valitin siitä, yrmeä yövahti huusi:

"Turpa kiinni, tai heitän sinut vankityrmään.

"Kun rotat ovat jyrsineet sinua,

"toivot, että olisit pitänyt suusi kiinni."

Todellisuus iski tajuntaan.

Se oli erittäin pelottavaa.

Pauli otti yhteyttä NAACP:hen

toivoen heidän saavan oikeuden päätöksen,

että penkkien erottelu oli perustuslain vastaista.

TIEDOT VÄLIKOHTAUKSESTA

SYYTE HÄIRIÖN AIHEUTTAMISESTA

LINJA-AUTON POHJAPIIRROS

Mac ja minä laadimme raportin,

yhteenvedon tapauksesta, tosiseikoista.

Kun vapauduimme takuita vastaan,

saimme kutsun tavata NAACP:n juristit Thurgood Marshallin,

tuomari William H. Hastien ja tri Leon A. Ransomin.

Tapasin silloin ensi kerran kyvykkäitä kansalaisoikeusjuristeja.

Seurasin heidän toimintaansa lumoutuneena.

He taistelivat saadakseen mustaihoisille oikeuden elää amerikkalaista elämää.

Mutta tuomari tiesi asiasta nousevan kohun,

ja lopulta heidät voitettiin viekkaudella.

OIKEUSTALO

Tuomari ohitti rotuerottelukysymyksen ja totesi vain:

"Häiritsitte yleistä rauhaa."

TUPAKOINTI KIELLETTY VÄRILLISTEN PAIKAT TAKANA

He eivät saaneet juridista ennakkotapausta.

He saivat pienen tuomion ja vapautuivat.

Olin silloin katkeran pettynyt

henkilökohtaisesta tappiosta,

mutta aloin tuntea meidän olevan pieni osa ryhmää,

jonka tavoitteena oli kumota rotuerottelulaki.

Ajatus siitä huimasi.

RUTGERSIN YLIOPISTO

Tänään meillä on hieno mahdollisuus

oppia tri Anna Pauline Murraysta.

Murray on niin ilmiömäinen,

etten voi luetella kaikkia hänen uraauurtavia saavutuksiaan.

Kuvitelkaa olevanne mustaihoinen 1900-luvulla,

ja yritätte perustella, miksi ihmisyyttänne pitäisi kunnioittaa.

Elätte maailmassa, jossa teistä ei pidetä,

koska olette mustaihoisia.

Kerron hieman siitä, mikä innoitti Murrayta.

Tämä on ensimmäisen luvun ensimmäinen sivu

omaelämäkerran käsikirjoituksessa.

Syntymävuotenani 1910 julkaistiin

Columbian yliopiston sosiologin, tri Howard W. Odumin tutkimus,

jonka mukaan eri roduilla oli eri "kyvyt ja potentiaali".

Lainaus päättyy.

Ja että niiden, jotka halusivat auttaa mustaihoista,

"ei pitäisi odottaa häneltä liikoja.

"Hän ei tiedä paljoakaan hyveellisyydestä,

"totuudesta, kunniasta, ihmisyydestä tai rehtiydestä.

"Mustaihoista lasta kannattaa kasvattaa niin,

"että saa hänet hyväksymään epäröimättä sen,

"että hän edustaa eri rotua kuin valkoihoiset."

Lainaus päättyy.

TRI HOWARD ODUM

KOULUKYYTI

Muistan sen nyt, ja näen mielessäni sen koulurakennuksen.

Se oli hutera vanha puurakennus, jonka luona ei ollut keinuja.

Ulkona ei ollut mitään leikkimistä varten.

Valkoisten lasten koulu

oli nurmikon ja aidan ympäröimä.

Meidän saamamme kohtelu

erosi valkoisten lasten kohtelusta.

Sellaisen tunsi.

Sukuni ihmiset ovat olleet hyvin ylpeitä.

He olivat itsepäisiä ja etenivät vastavirtaan.

Tämä on Pauli Murrayn kotitalo.

Hän tuli tänne 3-vuotiaana.

DURHAM, POHJOIS-CAROLINA

Hän tuli tänne tragedian takia.

Hänen äitinsä menehtyi aivoverenvuotoon,

ja hänen isänsä joutui myöhemmin mielisairaalaan.

Vaikka hän syntyi Baltimoressa, tämä oli hänen kotinsa.

Kun saavuin Durhamiin,

talossa asuivat Pauline- ja Sallie-täti

sekä äitini vanhemmat Fitzgeraldit.

Fitzgeraldit olivat tunnettuja Durhamissa

ja aika arvostettuja mustaihoisten yhteisössä.

Sukuun oli kuulunut cherokee-intiaaneja,

irlantilaisia ja afroamerikkalaisia.

Jotkut suvun jäsenistä näyttivät

valkoihoisilta.

Pauli oli jotain siltä väliltä.

Ihonvärin takia ilmeni ennakkoluuloja

valkoihoisten ja mustaihoisten yhteisöissä.

Se suku oli siis omanlaisensa.

Pauli tuotti iloa talon väelle.

Pauline-tädillä ei ollut lapsia, joten Pauli oli hänen silmäteränsä.

Pauline-täti opetti paikallisissa kouluissa.

Kun olin noin 4-vuotias,

hän päätti ottaa minut mukaansa joka päivä.

Sain istua vanhempien lasten kanssa ja seurata heidän ääneen lukuaan.

Kouluvuoden lopulla

Pauline-täti yllättyi, kun sanoin:

"Osaan lukea, täti."

Otin vieressäni olleen lapsen kirjan ja aloin lukea ääneen.

Ollessani tätini tunneilla

opin saman kuin muut.

Siitä lähtien luokkahuone oli toinen kotini.

Pauli sai kysyä mitä vain.

Hän sai ilmaista mielipiteensä.

Mutta Pauli ei halunnut käyttää mekkoja.

Pauline-täti halusi hänen käyvän kirkossa joka sunnuntai.

He tekivät sopimuksen.

Täti sanoi: "Voit käyttää housuja viikolla,

"mutta sinun on mentävä kirkkoon mekko päällä."

Elämäni oli tavallaan suojattua.

Elämä muuttui sietämättömäksi

oltaessa yhteydessä valkoiseen maailmaan.

Aikuisia mustaihoisia nimiteltiin "tädiksi", "sedäksi" tai "pojaksi".