The Beguiled

1864 VIRGINIA, KOLME VUOTTA SISÄLLISSODAN SYTTYMISESTÄ

Kas näin.

-Pelottaako sinua? -Ei!

-Pelottaa. -Niin minuakin.

Pystyttekö liikkumaan?

Yritän, jos on jokin paikka, johon mennä.

Koulu on metsän toisella laidalla.

-Neiti Martha Farnsworthin tyttökoulu. -Onko siellä miehiä?

Neljä muuta tyttöä, opettaja ja neiti Farnsworth. Orjat lähtivät.

Jenkki ei ehkä ole tervetullut, mutta kyllä koulu tämän voittaa.

Totta.

Otan kutsun vastaan. Auttaisitko?

Anna minun hengähtää.

Autahan.

Olette paljon painavampi kuin veljeni.

-Missä hän on? -Kaatui Tennesseessä.

Meidän rykmenttimme ei ollut Tennesseessä.

-Mikä nimesi on? -Amelia Dabney.

Minä olen korpraali John McBurney.

Hauska tutustua, korpraali.

-Minne menemmekään? -Neiti Farnsworthin tyttökouluun.

Jossa on vain viisi oppilasta.

Muut lähtivät kotiin, mutta koulu on auki.

Meillä kun ei ole muutakaan paikkaa.

Kotini on Georgiassa. Äidin mielestä oli parempi jäädä Virginiaan,

sillä kenraali Sherman on lähellä Atlantaa.

Pakenitteko te?

Olin New Yorkin jalkaväkirykmentti 66:ssa.

Kimppuumme hyökättiin.

Minä kaaduin, ja ympärilläni paloi.

Haluatteko mennä takaisin? Voin neuvoa.

Ei nyt.

Ehkä sitten, kun jalka ei enää vuoda verta.

FARNSWORTHIN TYTTÖKOULU

Sitten olla-verbi.

Emily-neiti.

Martha-neiti!

Marie, tule!

Apua! Martha-neiti! Martha-neiti!

-Amy! -Apua!

Mitä tapahtui? Oletko kunnossa?

-Mistä hän tuli? -Hän oli yksin metsässä.

-Hän olisi kuollut. -Et saisi mennä niin kauas.

Onko hän kuollut?

Ei vielä.

Siirretään hänet nopeasti kuistille.

Nostetaan. Edwina, tartu olkapäästä.

Tytöt, nostetaan hänet nopeasti kuistille!

Kaikkia tarvitaan. Tarttukaa jalkoihin. Yksi, kaksi... kolme!

-Hän voi olla vaarallinen. -Nosta nyt.

Jalkaväkirykmentti 66 New Yorkista.

Kiitos, että saan olla vankinne.

Jenkit raiskaavat etelävaltioiden naisia.

-Älä puhu pötyä, Jane. -Totta se on.

Jätetään tähän.

Kasvoista ei näe, että hän on jenkki.

Amy, hae sininen riepu ja sido se porttiin.

Partiojoukko näkee, että meillä on elävä jenkki!

Mikset huutanut? Sinun täytyi nähdä heidät.

-Unohdin vahtivuoroni. -Et saa unohtaa.

Unionin miehet tulevat taas ryöstelemään.

No niin...

Marie, huuda, jos näet sotilaitamme.

-Haava pitäisi puhdistaa. -Niin.

Se pitää ommella.

Enkö pyytänyt sitomaan sinistä riepua, Amy?

Hän on vuotanut paljon. Hän kuolisi.

Eikö hyvä kristitty tekisi niin?

Kyllä, olet oikeassa.

Hän ei selviäisi. Odotamme, että hän vähän toipuu.

Viedään hänet sisälle.

Keitä vettä, Emily.

Tarvitsemme liinoja.

Etsikää ja tuokaa ne musiikkihuoneeseen. Onko selvä?

On.

-Edwina-neiti. -Sulkekaa ovi, tytöt.

Tarvitsen sakset. -Kyllä, Martha-neiti.

Tässä.

-Hae lisää liinoja. -Kyllä, Martha-neiti.

Näillä kengittäisi hevosen.

Sain poistettua suurimman osan.

Sitten neula. Tuo minulle lankaa ja neula.

-Siirry! -Lopeta!

-Kuuletteko, mitä he puhuvat? -Ei.

Hae vettä, Edwina.

-Pesen hänet. -Kyllä, Martha-neiti.

-Arvasin. -Kuoleeko hän?

-Tuskin tänään. -Mitä nyt tapahtuu?

Luovutamme hänet tietysti partiojoukolle.

Älkää norkoilko täällä. Onko selvä?

Hän on korpraali John McBurney.

Hän lähtee pian. Meidän ei tarvitse tietää hänen nimeään.

Koulu saa riittää tältä päivältä.

Meillä on paljon korjattavaa.

Menkäähän nyt ompelemaan.

Lähden täältä pian, Amy.

Katso, että pistot tulevat suoraan.

Meillä kaikilla on sama tilanne, Jane.

Sinulla ei ole paikkaa, johon mennä.

Onpas! Isä on kenraali Leen joukoissa.

Sotilaat saattavat minut isän luokse, jos vain pyydän.

-Mutta minne? -Tehkää tasaista.

Äidin mukaan Charlestonin saarto on hirveä.

Minun on kuulemma parempi olla täällä.

-Et olisi saanut tuoda jenkkiä. -Et niin.

Hän päästää muut ryöväämään meidät.

-En usko. -Etkö sinä pelkää sitä pahaa jenkkiä?

En. On rumaa puhua hänestä noin.

Hänellä on nimikin.

Korpraali John McBurney. -John...

-Katsotaanpa. -Teinkö oikein?

Kyllä, mutta pistele tiheämpään.

Miehemme ovat tulossa tänne!

-Voimmeko tervehtiä heitä? -Ette.

-Heillä on vankeja... -Menkää yläkertaan.

-Mitä nyt tapahtuu? -En näe.

Onko uutisia?

Viemme nämä jenkit vankilaan kuolemaan.

Hyvää iltaa, kapteeni. -Iltaa.

Kertookohan Martha-neiti miehestä?

-Oletteko täällä yksin? -Meitä on muutama.

-Kertooko hän? -En osaa sanoa.

Olkaa varovainen.

Jenkkejä on eksynyt joukoista, ja he ovat epätoivoisia.

-Olisiko teillä antaa ammuksia? -Miksi?

Isä jätti aseensa. Minulla olisi turvallisempi olo.

Katsotaanpa, montako voin antaa.

Olkaa hyvä.

Mies antoi hänelle jotain.

He lähtevät!

Hän ei kertonut.

-Mitä teet täällä? -Nähdään taas.

-Juttelimme vain. -Anna hänen levätä.

Hän ei ole lintu, jota voit hoivata.

Rukoilemme menehtyneiden puolesta.

Rukoilemme, että olemme yön turvassa.

-Aamen. -Aamen.

Haluaisiko joku pyytää jotain erityistä?

Rukoilen, että Jumala parantaa sotilaan.

Rukoilemme, että hän tervehtyy ja lähtee.

-Jääköhän hän eloon? -En tiedä.

Toivottavasti hän ei nappaa meitä yöllä.

-Lopeta. -Menkää hiljaa omiin huoneisiinne.

Hyvää huomenta. Onhan nyt aamu?

Kello on noin kuusi.

Päättelin sen kiurujen laulusta.

-Pidättekö linnuista? -Kovasti.

Pidän villistä ja vapaasta luonnosta.

Ne taitavat olla punarintoja. Voin näyttää keräämiäni pesiä.

Se olisi oikein mukavaa.

-Menen nyt. Martha-neiti korjaa siteenne. -Hyvä on. Kiitos.

Pidän herneistä!

Sinusta on tullut aika hyvä.

-Saisinko herneen? -Saat.

-Se putosi! -Saisinko toisen?

-Hyvää huomenta. -Hyvää huomenta.

-Miten jenkki voi? -Hyvin, paljon paremmin.

-Kauanko hän viipyy meillä? -Kunnes hän voi paljon paremmin.

Miten voin soittaa viulua vaarallisen vihollisen vieressä?

Älä!

-Hyvää huomenta, tytöt. -Hyvää huomenta!

Löysitkö sieniä, kun keräsit sotilaita?

Löysin, mutten tiedä, voiko niitä syödä.

Katsokaamme niitä myöhemmin.

Sotilaalla näyttää olevan teihin vaikutus.

Kotityöt ja opinnot odottavat.

-Eikö meillä ole musiikkia? -Ei. Mene kirjastoon.

-Hyvää huomenta, korpraali. -Huomenta.

-Taidan olla häiriöksi. -Niin olette.

Ette turhia kaunistele. Puhutte suoraan. Pidän siitä.

Niinkö? Luuletteko, että välitän siitä?

Ette varmasti. En odota teiltä kehuja.

-Mitä sitten odotatte? -En mitään.

Olen jo saanut paljon. Kiitos siitä.

-Ettekö pelkää, että ilmoitan teistä? -En.

Saatattehan te sen tehdä,

mutta minulle voisi käydä hullumminkin.

Kyllä vankila sentään kuoleman voittaa.

Olisin kuollut ilman apuanne.

Ette välttämättä.

-Särkeekö jalkaa? -Jonkin verran.

-Tunnottomuus olisi vakavampaa. -Niin.

-Meillä on brandya. -Se maistuisi.

Sen tarkoitus on helpottaa oloanne.

-Kyllä. -Te ette ole täällä vieraana.

Ette ole tervetullut. Emme viihdytä teitä.

En odotakaan sitä.

Minua on tosin helppo viihdyttää.

-Mitä nyt? -Voinko jotenkin auttaa?

Et voi.

Sinulla riittää opiskeltavaa ja töitä.

-Halusin vain auttaa. -Se ei ole tarpeen.

Sano muillekin, ettei tänne ole asiaa.

Kyllä.

Voitte luottaa minuun.

-En tunne teitä. -Jos tuntisitte... te luottaisitte.

Emme ehdi tutustumaan.

Kuulkaa...

Niin, korpraali?

Voisinko saada saippuaa ja partaveitsen?