Cyrano

Minulla on nälkä.

Nainen ei koskaan valita.

Emme voi syödä mekkoja.

Olisipa herttua lähettänyt leipää.

Hän taitaa haluta kätesi. - Ottaisin sinutkin mieluummin.

Hänhän on herttua.

Ja sinä, kultaseni, nopeasti ikääntyvä orpo.

Marie!

Ei minua tarvitse pelastaa. En ole pulassa.

Meillä ei ole punaista puupenniäkään.

Koko ikäsi maamme on ollut sodassa,

ja kaikkien on joustettava.

Kaikkien on joustettava.

En rakasta herttua de Guichea.

Pue hänen lähettämänsä mekko.

En. Punainen on mauton väri, se lemuaa haureudelta.

Oletko nähnyt kenkiäni?

Jos et rakasta häntä... - Tai pidä hänestä.

Miksi hyväksyit hänen teatterikutsunsa?

Koska meillä ei ole varaa lippuihin ja haluan nähdä sen näytelmän.

Hän saapui.

Hän saapui.

Älä ole töykeä.

En ole.

Olen arvoituksellisen etäinen ja muodikkaasti myöhässä.

Missä kenkäni ovat?

Jos suututat hänet, hän tuhoaa meidät.

Jos nait herttuan, sinusta tulee rikas.

Järkiavioliitto on ainut vaihtoehtosi.

En aio naida ketään.

Usko minua, vanhapiikana on vaisua.

Eikö rakkaus tarkoita sinulle mitään?

Rakkaus voi olla ruusuista pari vuotta, mutta se ei kestä.

Kestäviä ovat kompromissit ja uhraukset.

Lapset tarvitsevat rakkautta, aikuiset rahaa.

Hei, Jacques. - Marie.

Vuokranne ovat myöhässä.

Saatte rahat. Lupaan sen.

Kahden kuukauden!

Marie!

Se on hyvin kaunis.

Haluan vain nähdä sinut tulenpunaisessa silkissä.

En voisi pukeutua siihen. - Niinkö?

Minulla ei ole sopivia kenkiä. Olen pahoillani.

Minä paikkaan kengättömyytesi.

Ehkä hyvän herttuan olisi pitänyt antaa mekko sinulle, Valvert.

Kokeilin sitä. Se oli liian väljä rintamuksesta.

Ainakin sinulla on useampi kenkäpari.

Miltä tuntuu

Tanssia hitaasti auringonpaisteessa

Rakkaasi kanssa

Joka tuntee sinut

Eikä jätä koskaan

Yksin kohtalon edessä

Haluan jotain, jonka puolesta kuolla

Josta runoilla ja kyynelehtiä

Enkä häpeäisi sitä

En ole kenenkään lemmikki

En kenenkään vaimo En kenenkään nainen

En suostu pelaamaan

Antaisin kaiken, jos voisin kuulla

Ettei joku voi elää ilman minua

Ja että hän on ikuisesti rinnallani

Antaisin mitä vain

Jotta joku sanoisi minulle

Että synkimmälläkään hetkellä

Hän ei karkaa luotani

Mitä voi tehdä

Jos vain odottaa

Löytävänsä rakkauden ensi silmäyksellä?

Jos olen hyväuskoinen

Miksi runot kertovat

Että voin löytää sen?

Lauluissa sanotaan

Että rakkaus voittaa

Miksi sitä kutsutaankaan

Se on edessäsi

Missä oletkaan

Sinun täytyy lunastaa se Lunasta se

Kuka tuo on? - Herttua de Guiche.

Heti kuninkaasta seuraava.

Ei, vaan tuo neito.

Roxanne.

Paljon yläpuolellasi, ystävä.

Upeat nauhat, herttua.

Loistavat tereet. Ja leikkaus.

Peuran- ja majavannahkaa, neidit.

Kiitos.

Pysähtykää, herra.

Menkää sisään.

Ole nopea ja huomaamaton.

Vie naisilta ja miekattomilta miehiltä.

Entä lapset?

Rahakas lapsi on aikuinen.

Antaisin kaiken, jos voisin kuulla

Jos voisin kuulla

Ettei joku voi elää ilman minua

Ja että hän on ikuisesti rinnallani

Antaisin mitä vain Jotta joku sanoisi minulle

Että aina

Että synkimmälläkään hetkellä

Hän ei karkaa luotani

Jos rakkautta on Tunnen sen katseen

Ensi hetkestä olen vapaa

Leijun ilmassa

Jos rakkautta on En uskalla paeta

Nielen ylpeyteni

Ja pyydän

Että jäät

Varas!

Hei!

Pysäyttäkää tuo poika!

Pysäyttäkää hänet!

Näytelmä! Näytelmä!

Näytelmä!

Onko Cyranoa näkynyt?

Ei vielä.

Haluaisitko appelsiinin?

Maksu!

Teatteri.

Hengitä sitä sisään, poika. Kirjaimellisesti.

Tunnetko sen?

Tänään näet mahtavan Montfleuryn,

sukupolvensa suurimman näyttelijän.

Montfleury.

Hänkö?

Montfleury!

Bravo!

Onnellinen on se,

ken kaukana hovista ja seurapiirien melskeestä,

itsensä eristäneenä -

karttaa kaltaisiaan.

Ja joka,

pehmeän tuulen toiveikkaana tuivertaessa...

Montfleury, mitä sinä täällä teet?

Cyrano?

Cyrano? - Niin.

Viime viikon esiintymisesi jälkeen -

lähetin sinulle kirjeen, jossa ehdotin eläköitymistä.

Cyrano.

Onnellinen on se,

joka kaukana hovista ja seurap...

Saitko kirjeeni?

Sain. Poltin sen.

Olen ammattilaisnäyttelijä.

Totta vie! - Bravo!

Olen saanut lukuisia palkintoja.

Aivan.

Olen esiintynyt hovissa itse kuninkaalle.

Niin olet. - Totta.

Olen viihdyttänyt ihmisiä menestyksellä jo yli kolme vuosikymmentä.

Ja nyt aion näytellä.

Näyttele!

Onnellinen on se, joka...

Viimeinen varoitus!

Loukkaamalla minua loukkaat draaman muusaa.

Ja pahempaa, häpäiset tämän teatterin,

tämän mestariteoksen ihmis...

ihmisyydelle.

Aivan niin!

Tämä pyhä puinen O.

Ei, herra. Tuo ei ole totta.

Mitä? - Pahoittelen, mutta tuo ei ole totta.

Olet tehnyt tästä näyttämöstä pahnan, senkin sotta!

Draaman muusa pakenee ja parkuu.

Kun aloit kullata jo kultaista, hän kompuroi karkuun -

kuuluvaa ääntäsi, suutasi suurta.

Muusa-parka ei voinut muuta.

Rakastan tätä paikkaa ja sen tarkoitusta.

Runoutta, romanssia, kauhua, totuutta.

Olen rakastanut sitä pienestä saakka.

En voi seistä sivussa, kun lokaat sen maineen -

narrin lailla hyppien vainen.

En siedä rummutustasi tai, öh, peruukkejasikaan en.

Montfleury, olet hylännyt totuuden.

Sisimpäsi menetit.

Et enää muista, mitä tarkoitit.

Lähde siis lavalta äläkä palaa.

Taputan sinulle, jos et rehellisyyttäsi salaa.

Poistu, Montfleury.

En astu askeltakaan tämän näyttämön keskeltä.

Minua tarvitaan.

Ellet poistu pyytämällä, minun täytyy käyttää voimakeinoja.

Auttakaa, joku! Suojelkaa minua.

Pidättäkää hänet. Apua!

Olkaa kilttejä. Auttakaa!

Ole kiltti, Cyrano, pyydän.

Puolustaako joku tätä makkaraa?

Taistelen vapaaehtoisten kanssa -

hänen asemansa vaatimalla kunnialla.

Taisteleeko joku Montfleuryn puolesta?

Et ole Samson.

Enkä Goljat, mutta taistelen kuin molemmat yhdessä.

Enpä usko.

Goljat oli jättiläinen.

Harkitsisitteko uudestaan?

Eikö vapaaehtoisia?

Tulitte katsomaan Montfleuryä,

mutta ette halua taistella hänen edestään?

Montfleury... -Älkää, herra.