The Voyeurs

TIRKISTELIJÄT

Tässä menee koko elämä.

Ei seinien maalausta eikä mitään seinille tai kattoon.

Verhot?

Thomas, omistajat eivät vuokraa kenelle tahansa.

-Tämä tapahtuu! -Pippa, älä liiku.

Voisitko ottaa kuvamme? Kiitos.

-Hei, kalkkuna. -Hei, tipu.

-Mitä kuuluu? -Eipä mitään. Sinulle?

Teemmekö todella tämän?

-Siltä vaikuttaa. -Niin.

-Se on iso askel. -Valtava askel.

Todella iso. Jos tämä ei onnistu...

-Huh. -Se olisi syvältä.

Ehkä pitäisi perua koko juttu.

-Lopetetaan ajoissa. -Hitto... Niin.

-Oli mukava tavata. -Kiva jutella kanssasi.

-Otan puolet tavaroista. -Ja minä otan loput.

Kuulostaa järkevältä.

Kulta, tämä on kotimme.

Saan asua täällä. Sinun kanssasi.

Et saa.

Et vielä.

Niin! Anteeksi!

VUOKRALAISEN ALLEKIRJOITUS

-Mitä tämä on? -Se on klorofyllivettä.

-Mitä? -Klorofyllivettä.

Se on pitkän elämän salaisuus.

Minulle riittää Gewürztraminer.

Juo sitten Gewürztramamineria.

Odota.

Tiedän, että muutimme juuri yhteen, mutta voimmeko puhua lapsista?

-Lapsista? -Niin.

On tärkeää puhua asiasta nyt.

Ei hankita lapsia ainakaan neljään vuoteen.

-Sopii. Kyllä. -Niinkö?

-Älä ole noin... -Pelästytit minut.

Olen miettinyt sitä,

että olen opiskellut koko elämäni.

Tietääkseni.

Kaksikymppisenä soitit surkeilla punkklubeilla

-ja teit ties mitä. -Käytin huumeita.

Minä vietin ne vuodet lääketieteellisessä kirjastossa

-kahteen asti aamulla. -Niin.

En halua, että joku taapero

pilaa viimeiset kapinavuotemme.

Minäkin olen miettinyt kapinointia.

Sanot kohta jotain tyhmää.

En. No,

saatat luulla, että olen un poco loco,

mutta ajattelin alkaa soittaa harmonikkaa.

-Ei. Oikeasti? -Mistä sinä sitten puhut?

Haluan herätä sunnuntaina kauheassa krapulassa,

joka muistuttaa edellisillan typeryyksistä.

Sitä minä tarkoitan.

Onnistuu. Ansaitset sen. Ansaitset

kaikki maailman krapulat, Pippa.

-Niin ansaitsen. -Kyllä.

Malja ihanille, kauheille päätöksille.

Ihanille, kauheille päätöksille.

Tule tänne.

-Rakastan sinua. -Ja minä sinua.

Katso heitä.

Onko hän valokuvaaja tai jotain?

Siltä näyttää.

Näemme suoraan sinne.

Mukava paikka...

Pussailua.

He ovat rakastuneita.

Tunnelma tiivistyy.

Mies riisuu hänen vaatteensa.

-Thomas! -Se tapahtuu.

-Thomas. -Mitä?

Ei pitäisi vakoilla naapureita.

Ei. Emme vakoile.

Katsomme vain ulos ikkunasta. He sattuvat olemaan näkökentässä.

Heidän on tiedettävä, että ihmiset näkevät sisään.

Nimenomaan.

-Heidän on tiedettävä se. -Pakko.

Aikooko hän sitä, mitä kuvittelen?

Jep.

Hyvää matskua.

Hyvä on.

Olemme virallisesti karmivia hyypiöitä.

-Etkö ole samaa mieltä? -He haluavat meidän katsovan.

Mutta lopetamme, koska haluat lopettaa.

Kiitos. Tämä on ensimmäinen iltamme.

-Aivan. -Annetaan naapureillemme yksityisyyttä.

Nyt he panevat. Hyvä on.

Thomas! Tule, pervo.

Hyvä on!

Anna mennä.

No...

Minulla on sinulle vähän...

Thomas?

Kulta?

Thomas.

Seksiä.

Onnittelut ovat siis paikallaan.

-Mitä minä tein? -Sinä? Et mitään.

Olen kolmatta päivää ilman somea.

Ei Instaa. Ei Twitteriä.

Joni ja minä lupasimme kestää kuukauden.

Mazel tov, Ari.

Luin, että jos pariskunta on vähemmän ruutujen ääressä,

he voivat tuplata seksin määrän.

Niinkö?

Mitä he katsovat masturboidessaan?

Luoja! Miten yhteiselo sujuu?

Eilisiltana tapahtui jotain outoa.

Vastapäiset naapurimme

harrastivat seksiä, ja näimme sinne.

Luoja! Olivatko he rumia?

Eivät. He olivat upeita.

Eli otitte tuolit, teitte popcornia,

haitte kiikarit...

-Ei. -Miksi ei?

Vaikka joku tiettävästi antaa katsoa asuntoonsa,

ei ole oikein katsoa.

Olet täysin väärässä.

On täysin hyväksyttävää katsoa.

-He ovat ekshibitionisteja. -Tuskin.

Jos he ovat sellaisia,

on kohteliasta katsoa.

Nähdään lounaalla. Heippa, hyypiö.

Näet paljon paremmin tämän jälkeen.

Rentoudu vain.

Olen tehnyt näitä 40 viikossa 20 vuoden ajan,

ja yli puolet on mennyt oikein.

Se oli vitsi. Kanyyli.

Kaksikymmentä vuotta.

Ja yritän yhä selvittää, mitä haluan olla isona.

Kolme, kaksi...

Bonjour. Täällä Pippa L'Optiquesta. Lasinne ovat valmiit.

Pippa?

Olemme auki kuuteen asti. Eipä kestä. Heippa.

Mitä tämä on?

Japanissa lintu on "kaksi silmää siivillä".

Ja hyvästä syystä.

Niiden näkö on niin tarkka,

että kahdeksan kerroksen korkeudesta

ne voivat nähdä jalkakäytävällä kulkevan muurahaisen.

Miksi kerrot hänelle tämän?

Se on pieni tupaantuliaislahja.

Kun näet lintujen juovan tästä ikkunasi ulkopuolella,

muistat, miten epätäydellinen näkö meidän lajillamme on.

Me yritämme vain tehdä siitä vähän paremman.

Kiitos.

Haluan lahjan.

Hei, kulta!

Hei!

Thomas! Se on tosi söpö!

Näytämme Bertiltä ja Ernieltä.

Mitä ystävälliset naapurimme puuhaavat?

Oikeasti? Tuleeko tästä tapa?

He ovat aivan kuten me.

He eivät ole kuten me. He ovat siistimpiä.

-Niin. -Älä katso niin avoimesti.

Hyvä on. Pidetään se salassa.

Miten meistä tulee heidän ystäviään?

Haluatko ystävystyä naapureiden kanssa, joita väijymme?

Miksi ei?

Tuo sake on varmaan laadukasta.

Mies voisi tarjota sitä, ja teeskentelisin huomaavani eron.

Ja nainen voisi näyttää sinulle kaikki söpöt pikkukaupat.

Niin, koska tytöt vain shoppailevat.

Hyvä on. Hän voi näyttää kaupat minulle.

Entä heidän nimensä?

Nainen on ehdottomasti Margot.

Kyllä. Hän on selvästi Margot.

Ja mies on Brent.

Brent voi myös auttaa karvoitukseni kanssa.

Näin hänen häpykarvansa eilen. Ne ovat todella tyylikkäät.

-Pitäisikö minun tehdä niin? -Ajella häpykarvat?

-Niin. -Ei.

Ne voivat kasvaa takaisin pistävinä.

"Pistävinä."

Tukehtuuko mies?

Hitto. Hän ei saa henkeä.

-Niin. -Nainen ei näe häntä.

Mitä me teemme?

-Nyt hän menee. -Hyvä!

-Ei! -Mene keittiöön! Keittiöön!

Ota kuulokkeet pois!

Tämä on hätätapaus!

Pitäisikö minun soittaa hätänumeroon?

Liian hidasta. Mene sinne.

-Sitten he tietävät, että vakoilimme. -Mutta hän ei kuole. Mene!

Hitto. Hyvä on. Pitääkö minun mennä?

-Mene! -Hyvä on!

-Odota. Thomas! Tule takaisin! -Mitä?

-Mitä sinä teet? Ei! -Ei noin.

-Kovempaa! -Mitä hän tekee?

Eikä!

Mitä sinä teet? Älä viitsi!

Katso!

Näin!

-Hyvä! Anna mennä! -Pystyt siihen.

Työnnä!

-Pystyt siihen! -Hyvä!