Inside the Trustor Scandal

Haluan liikemiestyyliset.

Selvä. Siistit ja suorat.

Mitä teette työksenne?

No, minä olen…

Tein ennen isoa bisnestä finanssialalla.

Ostin pörssiyhtiöitä.

Viimeiset 30 vuotta olen ollut…

Olen ollut pakosalla.

Olen piileskellyt. -Niinkö?

Kyllä, Interpolilta ja kaikilta.

Hän on onnistunut pysymään piilossa 30 vuotta.

Mies, joka oli Ruotsin erään suurimman talousrikoksen takana.

Sen, josta kehkeytyi niin kutsuttu Trustor-jupakka.

Epäillyn huijauksen takana on 33-vuotias tukholmalainen.

Vyyhdin avainhenkilö on Joachim Posener.

Joachim Posenerin epäillään suunnitelleen rikoksen.

Interpol etsii Joachim Poseneria.

Huhujen mukaan hän häipyi mukanaan 100 miljoonaa,

leikkautti kasvonsa ja asusteli ympäri maailmaa.

Poliisilla on uutta tietoa Posenerin liikkeistä.

Hänen sanottiin olevan Moskovassa, Tel Avivissa, Rio de Janeirossa…

Barbados, Irak ja muita maita on myös mainittu.

Kiinniottoon johtavista vihjeistä luvattiin palkkio.

Poliisille tulikin kaikenlaista tietoa.

Hänellä sanottiin olevan poninhäntä -

ja erittäin isot jalat.

Hänen väitettiin puhuvan Skånen murretta, juovan Pepsiä -

ja olleen Big Brother -talossa.

Joachim Poseneria ei silti löydetty.

Hän ja neljä muuta onnistuivat ostamaan investointiyhtiö Trustorin -

Trustorin omilla rahoilla.

Tapaus on ainutlaatuinen Ruotsin pörssin historiassa.

Satojamiljoonia kruunuja Trustorin kassavaroista -

on jäljitetty pankkitileille ympäri maailmaa.

Yksi Ruotsin suurimmista talouspetoksista.

Mutta kuinka se oikein tapahtui?

Kuka teki mitäkin, ja mitä osallisille tapahtui?

TRUSTOR-JUPAKKA

Alussa ei voinut aavistaa, että siitä syntyisi tämä pirunmoinen soppa.

Tätä "soppaa" on tutkittu vuosikaudet,

ja osapuolten välillä on ollut pitkiä konflikteja.

Aloin selvittää asiaa ottamalla yhteyttä henkilöihin,

jotka olivat mukana juonessa, osa tietämättään.

Yksi heistä on konsultti Thomas Jisander, joka ajaa tässä Ferraria taskuparkkiin.

Jälkikäteen voisi ajatella, että minun olisi pitänyt tietää, mitä tapahtui.

Mutta en tiennyt.

Tapasin myös varatoimitusjohtajan, joka ei ole päässyt vieläkään tolpilleen.

Aivoni menivät jotenkin rikki. En ole nukkunut vuoden 1997 jälkeen.

Tapasin myös tutkivan toimittajan.

Vaistosin, että jotain oli pielessä.

Ja tapausta tutkineen poliisin.

Minua harmittaa vietävästi, että emme saaneet päätekijää kiinni.

Mitä pirua…

Sekä finanssialan konkarin, joka yritti siivota sotkun.

Liikeala on toki raakaa bisnestä,

mutta rikollisten suhteen en kaihda mitään keinoja.

Ja sitten Joachim Posener,

jota Ruotsin poliisi ja Interpol eivät ole onnistuneet löytämään.

Kukaan ei ole kuullut hänen versiotaan -

tai sitä, onko piilossa eläminen perheen jättämisen arvoista.

Pitkään yritettyäni sain lopulta Posenerin sähköpostiosoitteen.

KINUAN TAAS… KOLMAS KERTA TODEN SANOO…

Kun painotin hakevani totuutta asiasta, hän otti lopulta yhteyttä.

Sain sähköpostisi ja luin sen.

Hyvä on.

Järjestän meille tapaamisen jossain päin Eurooppaa.

Mitä tapaaminen edellyttää?

Varaan mahdollisuuden perääntyä.

Miten tunnistan sinut, kun tapaamme?

Tunnistat ääneni.

Ja vaikka aikaa on kulunut 30 vuotta, näytän kai edes hieman samalta.

Ensimmäinen tapaaminen oli paikassa, jossa Posener saattoi nähdä meidät kaukaa.

Sovimme, että kuvaisimme häntä vain takaa.

Kukaan ei tiedä, miltä hän näyttää nykyään.

Hei, olen Joachim.

Joachim Posenerista on vain muutama kuva julkisuudessa.

Tietoinen strategia ihmiseltä, joka ei halua tulla löydetyksi.

Hän antoi pakoillessaan yhden tv-haastattelun.

Koska poliisi etsi häntä, hän ei halunnut näyttää kasvojaan,

ja hän kertoi valheita.

Sinua pidetään Trustor-tapauksen aivoina.

Oliko asia niin? -Ei todellakaan.

En ollut mitenkään osallinen.

Tulin kuvaan elokuussa.

Sitä ennen olin…

Et ole halunnut puhua tapahtumista.

Miksi suostuit nyt puhumaan?

Nyt kun rikokset ovat vanhentuneet, minulla ei ole syytä vaieta.

Kerrotko totuuden näissä haastatteluissa?

En taatusti valehtele. -Etkö mistään seikasta?

En, mutta sinun pitää valita oikeat kysymykset.

Osallisilla oli erilaisia motiiveja lähteä mukaan yritykseen.

Minä halusin tienata rahaa ja menestyä.

Rahalla saa tietynlaista vapautta,

ja se on menestyksen merkki.

Minua kiehtoivat jo lapsena isot jahdit ja hienot autot.

Hei, anteeksi.

Onko tämä 80, vai? -On.

Mikä malli?

Haaveilin rikastumisesta.

Halusin pystyä vuokraamaan jahdin hyvän diilin jälkeen.

Istuisin kannella drinkki kädessä tyytyväisenä -

tienattuani rahaa, ja saisin toteuttaa lapsuuden haaveeni.

Haaveeni oli päästä finanssialalle.

Se oli minulle pakkomielle.

Myin ensin ERP-järjestelmiä.

Olin yleensä työpaikkani paras myyjä.

Halusin kuitenkin olla itse johtaja.

Se oli hullu tavoite.

En ole hyvä johtaja, kuten myöhemmin kävi ilmi.

Silloin muinoin venettä saattoi sanoa jahdiksi,

jos se oli vähintään 30 - 35-metrinen.

Sen kokoista sai sanoa jahdiksi.

Kuinka pitkä tämä on? 27, vai?

Nykyään venettä ei voi sanoa jahdiksi, ellei se ole vähintään 50-metrinen.

Sitä pienempää ei voi sanoa jahdiksi.

Pelkureita ei muisteta.

Joachim Posenerilla oli omat motiivinsa.

Kohtaamisemme jälkeen sovimme tapaavamme uudelleen -

eri puolilla Eurooppaa.

Jep.

Sait minut tänne nyt.

En saa kuvata hänen kasvojaan ainakaan aluksi.

Hänellä on sääntönä, että hänen perheestään ei saa kysyä.

Rikon sitä sääntöä myöhemmin.

Pidän yhä tarkkaa kontrollia kaikesta elämässäni.

Siitä tulee tapa, kun elää karkurina.

Karkurina elävän ihmisen pitää olla harmaa, tylsä ja näkymätön.

Täytyy sulautua väkijoukkoon.

Ei saa herättää huomiota.

Etsintäkuulutettuna vietin melkein kuin salaisen agentin elämää.

Luovuin perheestäni ja elämästäni saadakseni olla vapaa.

En rahan vuoksi.

Oletko käynyt Ruotsissa näiden 30 vuoden aikana?

En kertaakaan.

Mikset ole palannut?

En kestänyt ajatusta toisesta vankeustuomiosta.

Selvisin hädin tuskin edellisestä kerrasta.

"Edellinen kerta" tarkoittaa vankeustuomiota,

jonka Joachim Posener suoritti ennen Trustor-tapausta.

1980-luvun lopulla, kun finanssimarkkinoilla meni kovaa,

22-vuotias Joachim Posener kävi kauppaa osakkeilla ja optioilla.

Hän tarjosi luovia veroratkaisuja.

Bisnekset sujuivat ensin loistavasti, ja miljoonia satoi laariin.

Halusin saada arvostusta alalla, vaikka en oikeastaan kuulunut sinne.

Olin nuori ja halusin kuulua finanssialan eliittiin.

Halusin saada kaiken nopeasti.

Menin oikopolkuja. En malttanut kulkea pitkää tietä.

En valmistunut oikeustieteellisestä.

Suuri pelkoni oli, että eläisin mitättömän elämän -

jättämättä mitään jälkeä maailmaan.

Siksi halusin tehdä aina vain isompia juttuja -

ja jättää jotenkin jälkeni tähän maailmaan.

Joachim Posener perusti ystävänsä kanssa investointiyhtiö Thulin.

Sillä oli toimistot hienoilla paikoilla Tukholmassa ja Kööpenhaminassa.

Ainoa ongelma oli se, ettei heillä ollut rahaa liiketoimintaan.

Vuoden 1991 finanssikriisin jälkeen lainan saaminen oli mahdotonta.

Keksin tavan käyttää näennäisiä optioita.

Riitti, että ne olivat näennäisesti olemassa.

Keksin, miten omaisuutta pystyi luomaan rajattomasti paperilla.

Niin pystyimme ostamaan neljä pörssiyhtiötä Tanskasta.

Samalla otimme kuitenkin ison askeleen lain väärälle puolelle.

Olin ostanut talon. Tyttäreni oli juuri syntynyt.

TYTTÄREMME 13. TAMMIKUUTA 1992

Elämä oli mahtavaa, ja sitten ovikello soi.

Ovella oli poliisi.

Kaksi ruotsalaista yritti viedä kunnalta miljoonia.

Päätekijät saivat kuuden vuoden ja 4,5 vuoden tuomiot -

uskomattomassa talousrikostapauksessa.

Joachim Posener karkotettiin pysyvästi Tanskasta,

ja hän sai kuuden vuoden vankeustuomion törkeästä petoksesta ja veronkierrosta.

Oli järkytys saada niin kova tuomio -

ja joutua niin kovaan vankilaan.

Olin 29-vuotias, kun jouduin telkien taakse.

Se oli…

500 MILJOONAN PUHALLUS

…sosiaalinen katastrofi.

Menetin taloni, vaimoni, lapseni, huoltajuuden…

Kaikki meni. Se oli painajainen.

Siirryin ylemmän keskiluokan BMW-kuskin elämästä -

kurjuuteen, jossa seinillä oli verta ja oksennusta.

Norrtäljen vankilaan.

Se oli Ruotsin kovimpia vankiloita.

Siellä oli tiukka valvonta.

Sitä paikkaa ei ole tehty minulle vaan ihmisille, joista on muille vaaraa.

Se on kaukana finanssimaailmasta.

Pelkäsin koko ajan.

Jos katsoo väärää tyyppiä väärällä tavalla, saa turpaansa.

En ollut tottunut tappelemaan.

Opin yhden asian siitä kokemuksesta.

Sen, että en haluaisi kokea sitä toista kertaa.

Mutta silti ollessaan vankilassa,

ensin Norrtäljessä ja myöhemmin avolaitoksessa,

Joachim Posener alkoi suunnitella seuraavaa siirtoaan.

Sitä, josta kehkeytyi Trustor-vyyhti.

Ei mennyt viikkoakaan, kun jo mietin,

miten tekisin sen uudestaan mutta paremmin.

Tavoitteeni oli ottaa revanssi ja olla sen jälkeen siivosti.

Erikoisalaani olivat yritysostot ilman rahoitusta.

Siihen tähtäsin myös tällä kertaa.