The Last Word

Louis, pensaita ei leikata ylhäältä alas-

vaan alhaalta ylös, kuten sovimme.

- Ymmärrän, neiti Lauler. - En halua tuuheaa aitaa.

- Ette halua tuuheaa aitaa. - Puhuimme tästä jo.

Niin puhuimme. Monta kertaa.

Leikkaan pensaat itse. Anna sakset.

- Kyllä. - Kiitos.

- Sinä voit leikata ruohon. - Leikkasitte ruohon eilen.

- Timantin muotoiseksi. - Niin.

Sitten voit kai mennä. Kiitos.

Nämä eivät ole terävät.

Louis, näiden pitää olla terävät.

- Katson autosta. - Tee niin.

Pidän tästä paljon enemmän.

Näyttää hyvältä.

Kiitos mielipiteestä.

Pidämme ne lattialla eli noin on hyvä.

Kiitos, Dean.

Neiti Lauler, olen tohtori Morgan.

Tämän mukaan teille sattui onnettomuus.

- Ehkä valehtelen tai en osaa lukea. - Teen vain työtäni, neiti Lauler.

Sanotteko näitä aamutakeiksi?

Jos istun pyörätuoliin, onko se vaununi?

- Rouva... - Älkää rouvitelko. Tunnen itseni vanhaksi.

- Olen pahoillani. - Olette niin pahoillanne.

Huuhdoitte alas neljä unilääkettä pullollisella punaviiniä.

Olin väsynyt ja janoinen.

En usko, että teette mitään vahingossa.

Siltä minusta tuntuu. Siltä te vaikutatte.

Otamme muutaman verikokeen.

Jos se on teille ongelma, minä en välitä.

MUISTOKIRJOITUKSET

RAKASTETTU OPETTAJA MENEHTYI ANNE SHERMAN, TOIMITTAJA, GAZETTE

RAKKAIDENSA YMPÄRÖIMÄNÄ

YSTÄVÄLLINEN JA AJATTELEVAINEN NAINEN

YSTÄVÄT JA PERHE

KAIKKI RAKASTIVAT HÄNTÄ

Hei, tässä Anne Sherman.

MUISTOKIRJOITUS

- Tiedättekö, kuka olen? - Kyllä. Tai en.

Edeltäjäsi tiesi. Hän tunsi minut hyvin.

Isänikö?

Olen Harriet Lauler.

Tämä sanomalehti oli tuottoisa 25 vuotta-

koska mainostin siinä joka kuukausi.

Laulerin mainostoimisto.

Tietysti. Miten voin auttaa, neiti Lauler?

Haluan virallisen esittelyn.

Olen Ronald Odom, päätoimittaja.

Opiskelin journalismia Ohion yliopistossa.

Avioiduin Katie Sparrowin kanssa. Hän piti nimensä.

En halua virallista esittelyä teiltä.

- Hei. - Mitä?

- Tule mukaani. - Miksi?

- Annatko minulle potkut? - Et ole niin onnekas.

- Neiti Lauler, tässä on Anne Sherman. - Neiti Sherman.

Jättäisittekö meidät kahden.

- Istu, ole hyvä. - Näin on hyvä.

Istuisit, sillä haluan keskustella kanssasi työtarjouksesta.

- Minulla on jo työ. - Istukaa, neiti Sherman.

"Lois Schenken oli narttu.

Lois Schenken, väsymätön eläinaktivisti, menehtyi eilen 78-vuotiaana."

Aivan. Lois Schenken. Minä kirjoitin tuon.

Tiedätkö, miksi Lois Schenken rakasti eläimiä niin paljon?

Ihmiset vihasivat häntä.

He vihasivat hänen juhliaan, juoruiluaan ja pukukorujaan.

Vain kodittomat koirat viihtyivät hänen seurassaan yli seitsemän minuuttia.

Haastattelemani ihmiset puhuivat hänestä vain hyvää.

Hän oli kuollut ja he olivat kohteliaita.

"Eugene Bakerilla oli laulu huulillaan, ei vain sydämessään.

Eugene Baker lauloi tiensä kaikkien tapaamiensa ihmisten sydämiin."

Tiedätkö, miksi hän lauloi niin paljon? Hän oli juoppo.

En halunnut kirjoittaa niin.

"Pitkän sairauden uuvuttama Mary Ramos kuoli tänä aamuna. Hän jätti pysyvän..."

Tiedän, että hänellä oli kuppa. Sitä ei halua muistella.

Minä tunsin nämä ihmiset.

Otan osaa.

- He olivat kamalia ihmisiä. - Sitten en ota osaa.

Saat heidät kuulostamaan upeilta.

Kuin he olisivat saavuttaneet jotain suurta elämässään.

Teet sen saman minulle.

Haluatte minun kirjoittavan muistokirjoituksenne?

Olen muistokirjoitustoimittaja-

joten kirjoitan sen aikanaan.

Haluan, että kirjoitat sen nyt.

Tuleeko Ron takaisin?

Tuo on väärä kysymys. Oikea kysymys on: "Miksi?"

- Miksi? - Hyvä kysymys.

Olen järkevä ihminen. Mikään ei ole koskaan yllättänyt minua.

Olen aina tiennyt miten pitää toimia.

En siis halua jättää muistokirjoitustani sattuman varaan.

Mutta jokainen tekee niin. Niin on tehty satoja vuosia.

Jos tekisin niin kuin muut, en olisi saavuttanut, mitä minulla nyt on.

Ja olen saavuttanut paljon.

Haluan tietää etukäteen-

miten saavutukseni muistetaan.

Tässä listassa on muutaman sadan ihmisen nimet.

Listasin ne aakkosjärjestykseen.

Listasin myös ravintolat, joissa voitte keskustella minusta.

Entä... Entä perhe?

Minulla on tytär, jonka kanssa en ole puhunut vuosiin.

Minulla on myös ex-mies, joka on ääliö.

- Selvä. Milloin tämän pitäisi olla valmis? - Maanantaina.

- Ei. - Kyllä.

Haluan sen maanantaiksi. Minulla on suunnitelmia.

Voit mennä. Haluan niin.

Hän kirjoittaa muistokirjoituksen "ämmällä".

- Ymmärrän. - En usko, että ymmärrät, Ron.

- Sinun pitää tehdä se. - Miksi?

Koska tämä nainen oli ennen lehden todellinen ystävä.

Jos hän haluaa jatkaa ystävyyttä kuolemansa jälkeen, se auttaa meitä.

- Mitä tarkoitat? - Katso ympärillesi.

Tarkoitan, että olemme pulassa.

- Kuka tiesi, että digiaika jatkuisi? - Jokainen.

- Miksi te kaikki sanotte noin? - Voinko menettää työni?

- Me voimme kaikki menettää työmme. - Selvä.

- Mitä minun pitäisi tehdä? - Hänet onnelliseksi.

- Tässä KOXAn Robin Sands. - Hei, Robin Sands.

Soitan itsenäistä musiikkia itsenäisille sieluille.

- Kuinka kauan olitte naimisissa? - Hiukan yli 19 vuotta.

Kun menimme naimisiin, hän ei ottanut minun sukunimeäni.

Kuka muu siihen aikaan olisi tehnyt niin kuin Harriet Lauler?

Sain vaikutelman, että hän...

Hän haluaa kontrolloida kaikkea.

Hän pyysi sinua kirjoittamaan muistokirjoituksen elinaikanaan.

Harrietille on tärkeää pitää langat käsissään.

Onko hän aina ollut samanlainen?

Kun hän aloitti uransa, maailma oli erilainen.

Tarkoitan mieskollegoita ja esimiehiä.

Hänen piti olla kaksi kertaa niin hyvä, fiksu ja vahva.

Ja hän olikin.

Hän luuli aina olevansa oikeassa. Aina.

Mutta hän innostui heti, jos huomasi olevansa väärässä.

Jos olit nokakkain hänen kanssaan-

ja todistit hänen olevan väärässä, hän piti siitä.

Ja hän nauroi.

Hän ei koskaan sanonut: "Olen väärässä".

Mutta hänen naurunsa...

Se riitti minulle.

Entä teidän tyttärenne?

Jos haluat kuulla Harrietista hyvää, älä kysy Elizabethilta.

Luota minuun.

Onnea.

Tarvitset sitä.

Olen Anne Sherman Bristol Gazettesta.

Haluaisin jutella Harriet Laulerista.

"Jos haluan mielipiteesi, annan sen sinulle." Niin hän sanoi.

- Mistä tunnette Harrietin? - Olin hänen gynekologinsa.

Olit Harrietin kampaaja?

Hän käveli sisään ja sanoi: "Leikkaa hiukseni."

Vastasin: "Leikkaan juuri hiuksia." Hän pyysi naista lähtemään.

Soitan Bristol Gazettesta. Haluaisin jutella Harriet Laulerista.

Opin kauan sitten-

ellei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa muista-

älä sano mitään.

Hän halusi tutkia itsensä. Hänen diagnoosinsa oli aina oikea.

Minun piti antaa hänelle rahat takaisin.

Kamala nainen.

Vihasin häntä niin paljon.

Niin paljon.

Mitä mieltä olette Harrietista?

Olen käynyt terapiassa, etten ajattelisi häntä.

Jos voisitte sanoa hänestä yhden mukavan asian. Vain yhden.

Olisi mukavaa, jos hän olisi kuollut. Kelpaako se?

Hän on kuin musta ihmispilvi.

Kiukkuisin vagina tällä planeetalla.

"Anna öylätti näin." "Anna viini noin." "Tämä viini on pahaa."

- Eikö mitään? - Ei yhtään mitään.

Minä en...

HARRIET LAULER MUISTOKIRJOITUS

- Näin siis kirjoitit. - Se on luonnos.

- Ei, vaan ensimmäinen kappale. - Se on ytimekäs.

- Siinä on yksi kappale. - Se osuu hyvin asian ytimeen.

- Se kertoo luuserin elämästä. - En sanoisi niinkään.

- En tosiaan sanoisi niin. - Mitä sitten sanoisit?

Et ole kertonut vaikuttavasta ja tärkeästä elämästä.

Yritin parhaani.

Tämä on ikävää meidän molempien kannalta.

- Minulla ei ollut paljon materiaalia. - Sinulla oli koko elämäni.

Tein siitä parhaani.

Yliarvioin pahasti kirjoittajanlahjasi.

- Kaikella kunnioituksella... - Nyt kunnioitat minua. En ollut varma.

Ongelma ei ole minun kirjoitustyylini.

- Mikä sitten on ongelma? - Aihe. Sinä olet ongelma.

- Anteeksi? - Sinä olet ongelma.

- Mitä...? Miten uskallat? - Ei... Olen pahoillani.

Miten sinä uskallat? Kukaan ei sanonut sinusta mitään hyvää.

Eivät kollegat tai ystävät. Eivät ainakaan perheenjäsenet.

- Mitä juuri sanoit? - Sanoin, etteivät ainakaan perheenjäsenet.

Ulos talostani.

Olen vain... Olen vain rehellinen sinulle.

Luulitko, että nämä ihmiset ylistäisivät sinua?

Olet pahasti hakoteillä.

Ulos talostani! Nyt!

Ämmä!

- Harriet, mitä teet täällä? - En halua muhinoida käytävässä.

- Tiedätkö, mitä kello on? - Istu, ole hyvä.

- Meidän täytyy jutella. - Mitä nämä ovat?

Ne ovat muistokirjoituksia eri lehdistä.

Lue ne ja tutki, miten muut kirjoittavat.