Robssons

Linnunradan ulkoreunalla-

-kaksi lajinsa viimeistä avaruusolentoa-

-on tuhonnut planeettansa ja jäänyt kodittomiksi.

Pitkän ja toivottoman etsinnän jälkeen-

-ne ovat lopulta löytäneet pikkuruisen eksoplaneetta Maan.

Ongelmana on vain se, että planeetalla asuu jo outoja olioita-

-ja sitä hallitsevat olioista kaikkein oudoimmat, ihmiset.

Sen takia avaruusolennot ovat aloittaneet projekti Robssonin.

Ihmisiä muistuttava robottiperhe lähetetään Maahan-

eräänlaisina esitaistelijoina.

Niiden tehtävänä on tutkia ihmisiä-

-ja selvittää, ovatko nämä ystävällisiä vai vihamielisiä.

Tai ihan vain sellaisia, jotka voisi kuvitella naapureiksi.

Tervehdys, rakkaat ystävät, ja tervetuloa alukseen.

Minun nimeni on Auto ja toimin teidän kuljetusrobottinanne-

lyhyen Maan-vierailunne aikana.

Kiitos, mutta saisinko minä nyt puheenvuoron?

-Totta kai, kultaseni. Ole hyvä. -Kiitos.

Vau! En edes nähnyt, kun sait sen.

-Minkä? -Puheenvuoron Autolta.

Tehtävämme on yksinkertainen. Esitämme Robssonin perhettä-

-ja selvitämme seuraavien 48 tunnin aikana-

-sopiiko naaras yhteen luojiemme kanssa.

Hetkinen. Onko ihminen naaras?

-Siinä tapauksessa minussa on virhe. -Ei suinkaan.

Ihmiseen viitataan naaraana, koska naaras synnyttää uuden elämän.

Mutta lisääntymisprosessiin tarvitaan ilmeisesti urostakin.

Kuulostaa hankalalta, tehottomalta ja hieman epämiellyttävältäkin.

Miksi minä olen mukana? Mikä minun juttuni on?

Sitä minäkin ihmettelin, mutta informaatiotulvassa luki-

-että Maassa perheissä on usein keskikokoisia tyyppejä-

-joilla ei ole mitään funktiota. Heitä kutsutaan teineiksi.

-Se on sinun juttusi. -Sekö, ettei ole mitään funktiota?

-Juuri niin. -Siistiä!

Jos tämä on salainen tehtävä-

-miten vältämme Maan satelliitit tunkeutuessamme ilmakehään?

Minä voin vastata siihen. Jos katsotte nyt oikealle-

näette mustan asteroidin.

Se pieni kivi on salainen pääsylippumme.

Maahan! Jihuu!

Siperiassa maahan syöksynyttä kohdetta epäillään asteroidiksi.

Kukaan ei tiedä, mikä sen aiheutti-

-mutta sen uskotaan olevan jonkinlainen avaruuskivi.

Sehän olimme me! Mikä laskeutuminen!

Niinpä.

Lähinnä pakkolasku. Laskeutumiskulma oli 87 astetta.

Pieni lommo pellissä ei haittaa mitään. Oikaisen sen saman tien.

-Olisi voinut käydä pahemminkin. -Niin, kuten Robertalle.

-Mitä minusta? -Löit kovalevysi.

Muistikortti lensi ulos korvastasi.

-Mikä muistikortti? -Se, joka lensi ulos korvastasi.

-En muista sellaista. -Voi ei.

Otit osumaa ilmeisesti enemmän kuin miltä näytti.

Joko ollaan kohta perillä? Täällä takana on tylsää.

Kohta. Tapaamme kiinteistönvälittäjän.

-Eikö ihmistä? -Hän on ihminen.

Pienellä onnella ja nopeusrajoituksista piittaamatta-

meidän pitäisi ehtiä tapaamiseen.

Rauhoitu, Auto. Emme saa herättää tarpeetonta huomiota.

Emme niin.

Herranen aika!

Minähän käskin pitää matalaa profiilia, Auto.

Minulla on matala profiili - renkaissa.

Hei! Tämä on asuinalue. Oletko ihan hullu?

En, olen Robert. Oletko sinä kiinteistönvälittäjä?

-Olen. -Hyvä.

Ahaa, oletteko te... Tulitteko katsomaan taloa?

Näimme sen jo. Ajattelimme muuttaa siihen.

Selvä... Anteeksi, että pauhasin. Ei ollut tarkoitus. Carro.

-Ei, vaan nimeni on Robert. -Niin, sanoit sen jo.

Tiedän. Mutta miksi sinä sanoit "Carro"?

Minua sanotaan Carroksi. Oikea nimen on Caroline.

Ahaa! Luulin, että nimesi on Kiinteistönvälittäjä.

Okei... Mennäänkö sisälle katsomaan?

-Ei tarvitse, otamme sen. -Mitä?

Hänhän sanoi, että haluamme muuttaa taloon nyt heti!

Oho, impulssinhallintasikin taisi vaurioitua törmäyksessä.

-Missä törmäyksessä? -Anteeksi.

Olimme lento-onnettomuudessa. Äiti loukkasi vähän... päätään.

No niin, missäs me olimmekaan? Aivan, Maassa. Avaimet, kiitos.

Niin, mutta maksu ensin.

Valmista tuli. Rahat ovat tililläsi.

Mitä?

Oho! Joko nyt? No jopas! Okei...

Tervetuloa. Onpa mukavaa, että te muutatte tänne.

Minä asun perheeni kanssa viereisessä talossa.

Meistä siis tulee naapureita.

Kutsumme teidät mielellämme kylään, niin näemme, miten toimitte.

Kiva. Tehdään niin sitten joskus.

-No niin, tervetuloa. -Kiitos.

Onpa mukava ihminen.

Tullaan, tullaan. Varo, Rob!

Tämä on siis autotalli, minun ikioma huoneeni.

Todella hieno. Onko muukin talo samassa kunnossa?

En yllättyisi, jos olisi.

Kuten arvelinkin. Ota sisustuspommi esiin.

Totta kai.

Kirchsteiger 500, varmistamaton.

Aivan minun tyyliäni!

-Tyylipuhdasta. -Saa kelvata.

Hei! Auto täällä taas. Testi, testi. Kuuluuko?

-Paremmin kuin hyvin. -Hienoa, se siis toimii.

Yhdistin itseni talon järjestelmään-

-joten nyt voimme pitää yhteyttä milloin tahansa missä tahansa.

-Jippii! Oho, sanoinko jotain? -Et, vaan huusit.

Selvä. Anteeksi.

Olette nyt olleet Maassa kohta jo puoli vuorokautta.

Emme ole vielä saaneet minkäänlaista raporttia. Mitä te oikein teette?

Aiomme ottaa yhteyttä naapureihin. Korjaamme vain ensin Robertan.

Hänellä vaikuttaa olevan yksi ruuvi löysällä.

Ellette saa mitään tuloksia määrätyssä ajassa-

keskeytämme Robsson-ohjelman.

Se ei ole tarpeen. Tehtävä jatkuu heti.

Minä toimin nyt paljon paremmin.

En ehtinyt asentaa motoriikkaa.

Auto, mistä me puhuimmekaan ennen keskeytystä?

Siitä, että omakotitaloalueella naapurisopu on erittäin tärkeää.

Se tarkoittaa sitä, että naapureihin on hyvät välit.

Ei siis hukata aikaa.

Robin, asenna Robertan motoriikka. Menemme kylään naapuriin.

Tullaan, tullaan! Lopeta jo! Mitä täällä oikein tapahtuu?

Hei! Saimme sisustettua talomme-

-joten ajattelimme pyytää teidät päivälliselle naapurisovun merkeissä.

-Mistä sinä oikein puhut? -Sisustus, päivällinen, naapurisopu.

-Nythän on yö. Keitä te olette? -Minä olen Robert. Tässä on Roberta.

-Ketkä ihmeen Robert ja Roberta? -Me tietenkin.

En tiedä, mistä laitoksesta olette karanneet, mutta minä nukun nyt.

Niinkö? Näyttää ihan siltä kuin seisoisit ja olisit hereillä.

-Tekö siinä? -Tunnetko heidät?

Vähän. He ovat uudet naapurimme. He olivat lento-onnettomuudessa.

-Mieheni Jonas. -Hei, mieheni Jonas.

Saimme remontin valmiiksi.

-Mitä? Nytkö? -Ei, äsken.

Ajattelimme edistää naapurisopua ja kutsua teidät päivälliselle.

-Siis saamaan ravintoa. -Minä menen nyt nukkumaan.

Miten remonttinne voi olla valmis jo nyt?

Olemme asuneet talossa jo monta tuntia.

-Niinpä. Nyt on naapurisovun aika. -Okei...

Tulemme oikein mielellämme vähän syömään ja juomaan jotain.

-Mutta emme juuri nyt. -Selvä. Milloin sitten?

Onneksi menimme sinne. Nyt tiedämme, ettei päivällistä syödä yöllä.

Niin, mutta ei oikein tunnu siltä, että saimme luotua naapurisopua.

Carrohan lupasi, että he tulevat, jos vain minä lopetan jankuttamisen.

Nyt on aika ladata.

Onpa ihana aamu. Vai mitä sanot, Rob?

Miten ensimmäinen yösi Maassa meni?

Ei aavistustakaan. Olen yrittänyt etsiä... Mikä se nyt onkaan?

Funktiota.

Minä tiedän, mitä voit tehdä. Ota se voiteluöljyputkilo-

ja hiero jäykkää taka-akseliani.

Et saa missään nimessä hieroa tuota minuun. Se on superliimaa.

Mitä se sellainen on?