Foundation

Aiemmin tapahtunutta…

Toisen säätiön täytyy pysyä salassa.

Käyttämiseni loppuu tähän.

Seis! -En…

Siirrämme nanobottisi minun vereeni.

Menen takaisin palatsiin -

ollakseni sinä.

Veli Päivä palaa pian kotiin.

Kerro tarinasi hänelle.

Voimme jakaa Invictusin. Korjaamme sen.

Freestone, odota!

Tämäpä rohkaisevaa.

Kun näen teidät kaikki yhdessä, alan toivoa,

että onnistumme tässä.

Äitini sanoi aiemmin, että nukkumaanmeno oli uskonloikka.

Sielumme vaeltelevat uneksiessamme, niin hän minulle kertoi.

Ja jos lausumme iltarukouksemme,

sielumme löytävät reitin takaisin ennen kuin heräämme.

Kiipeäminen kehdosta on toinen uskonloikka.

Kuten on kodin turvan jättäminen.

Joillekin se on matkan aloittamista ja tyhjyyteen sinkoutumista.

Lähetämme viestejä avaruuteen toivoen jonkun vastaavan -

ja toivomme löytävämme ajan mittaan turvasataman.

Anacreon ja Thespis,

olette taistelleet toisianne vastaan niin kauan,

ettei vihanpitonne alkuperällä ole oikeastaan enää merkitystä.

Vihallemme on oikeutettu syy.

Ensimmäinen petos ja lukuisat hirmuteot sen jälkeen.

Kukaan ei tiedä, mitä sinä yönä tapahtui.

Ensimmäinen petos.

Thespislaisen kuninkaan kanssa vastavihitty anacreonilainen metsästäjä.

Kaksi Syrjämaailman nousevaa mahtia liittoutuivat avioliiton kautta.

Opetatko nyt historiaamme, kuollut mies?

Thespislainen saasta tappoi hänet häävuoteellaan.

Niin tarinoissa väitetään.

Väitätkö historiamme olevan väärässä?

Voittajat kirjoittavat historian, ja kumpikaan teistä ei ilmeisesti voittanut.

Sille oli todistaja.

Ainoa todistaja oli anacreonilainen palvelijatar, joka todisti,

että kuningas Throy un Thark humaltui hääyönään -

ja raivon vallassa murhasi metsästäjänne.

Palvelijatar valehteli.

Syy hänen valehteluunsa on olennainen.

Palvelijatar tunnusti kuolinvuoteellaan.

Todellinen murhaaja oli Cleon II.

Ensimmäinen Geneettisen dynastian klooni tajusi,

että suunnitelma laajentuisi usean eliniän aikana.

Hän tajusi, mihin uusi liitto voisi johtaa,

ja järjesti varjomestarinsa viettelemään palvelijattaren, huumaamaan vastavihityt,

murhaamaan metsästäjänne ja lavastamaan teidän kuninkaanne.

Miksi kohdata kahta nousukasvaltakuntaa,

kun voi hyödyntää rodullista vihanpitoa ja antaa nousukkaiden taistella keskenään?

Kloonit huijasivat teitä.

Mutta nyt, kiitos Säätiön,

voisimme koota taas yhteen sen, minkä Imperiumi rikkoi.

Ei. Emme liittoudu heidän kanssaan nyt, olipa alkusyynä mikä tahansa.

Ja vaikka liittoutuisimme, Imperiumi on liian vahva.

Nyt teillä on Invictus.

Invictus on vain yksi alus.

Yksi alus voi olla monen alku.

Jos te kumpikin kansa unohdatte vihanpidon ja päätätte yhdistää voimanne -

kuten ne vastavihityt poloiset,

huomaatte, että teillä on kyky rakentaa lisää aluksia.

Suunnitelman onnistumiseksi Säätiö tarvitsee kolme tukijaryhmää,

kuten jakkara tarvitsee kolme jalkaa.

Se tarvitsee jokaisen Syrjämaailmasta.

Niin minä asian suunnittelin.

Hari, tiesitkö siis Invictusin löytyvän?

Hei, Mari. Mukava nähdä sinut taas.

Missä Gaal on?

Hän ei päässyt Terminukseen.

Entä kuka sinä olet?

Salvor Hardin.

Marin tytär.

Juuri minä sain Holvin auki -

ja onnistuin saamaan Invictusin tänne.

No, Salvor Hardin, ilmeisesti kiitokset ovat paikallaan.

Mitä Invictusin mysteeriin tulee,

paikansin sen ilmaantumiset ensimmäisten yhtälöideni testeissä.

Muista ilmestymispaikat olivat satunnaisia, minä havaitsin niissä kaavan.

En ymmärrä. Emme me ole vallankumouksellisia.

Sanoit itse niin oikeudenkäynnissä.

Saatoin valehdella siitä.

Olen kiitollinen, veli Illansuu.

Siitäkö, että pelastin dynastiamme soluttautumiselta?

Mietin vain, Päivä, jos olisit pysynyt Trantorissa etkä matkannut Neitoon,

olisitko käsittänyt hänen eroavaisuutensa?

Me kaksi olemme samanlaisia. Täytyy uskoa, että olisin käsittänyt.

Tärkeämpi kysymys on, mitä teemme nyt?

Tiedät, mitä meidän täytyy tehdä.

Ulos.

Selvitämme vielä tarkkoja menetelmiä,

mutta ilmeisesti nanopartikkelisi käsiteltiin jokin aika sitten.

Et ole yksi meistä.

tasi on muuteltu lukuisin eri tavoin.

Näytät meiltä.

Kuulostat meiltä. Mutta…

Kauanko olet tiennyt?

Että olen erilainen?

Lähdin toisinaan tutkimaan hologrammeja sinusta -

syömässä aamiaista ja -

istumassa valtaistuinhuoneessa.

Laskin, miten usein hymyilit alaisillesi,

istuitko kätesi yhdessä vai erillään,

miten usein joit kupistasi aterioilla.

Tiesin jo silloin, etten ollut kuin sinä.

Halusin kyllä olla.

Mitä aiot tehdä?

Vehkeilit kapinallisten kanssa.

En vehkeillyt.

Uskoit salaisuutesi vihollisillemme ja pakenit palatsista.

Hän huijasi minua! -Koska ihastuit häneen!

Entä kuka sen mahdollisti?

Katso nyt meitä!

Meillä ei ole äitejä, tätejä eikä setiä.

Meillä on jalkavaimoja,

joiden muistit pyyhitään heti, kun jätämme heidät!

Etkö ole itse koskaan halunnut lähteä täältä?

Etkö koskaan ole tuntenut painetta edeltäjiemme saavutuksiin pyrkimisestä?

Voitko tosiaan sanoa, että olet halunnut ainoastaan -

olla pelkkä sukuhaaramme edustaja,

joka noudattaa vuosisatoja vanhaa käsikirjoitusta?

Olen koko ikäni halunnut kutsua sinua isäkseni.

Mutta et sinä ole isäni.

Emme ole edes ihmisiä.

Olemme vain ensimmäisen Cleonin kaikuja.

Onko viallinen kaiku sitten alkuperäisempi kuin täydellinen?

Vai onko se yhtä tyhjän kanssa?

Eli paikasta huolehtiminen, kaikki aikaansaannoksemme -

on ollut turhaa?

Ei turhaa, Mari.

Aikanne Terminuksella ei ole mennyt hukkaan.

Se vapautti teidät Imperiumin otteesta.

Se muutti teidät.

Säätiön tarkoitus vain ei ollut koskaan tiedosta huolehtiminen.

Vaan ihmisistä huolehtiminen.

Teillä alkuperäisillä uudisasukkailla -

on ominaisuuksia, jotka ovat olennaisia uuden sivilisaation perustamisessa.

Ja te, anacreonilaiset ja thespislaiset, olette täydellisiä selviytyjiä.

Imperiumi tuomitsi teidät jäämään unholaan, ja silti -

te yhdessä edustatte tulevaisuutta.

Ihmiskunta on tarina, joka kehittyy jatkuvasti,

ja lukemattomat äänet ovat kertoneet sitä tarinaa tuhansia vuosia.

Mutta kertojien kuoroa on jo pitkään tukahdutettu ja hiljalleen pienennetty.

Sillä Geneettisen dynastian alla on tilaa vain yhdelle tarinalle.

Yhdelle äänelle.

Emme saa päätyä siksi, mitä meistä tulisi Imperiumin jatkaessa.

Se polku johtaisi ihmiskunnan tuhoon.

Vaikka pitäisimme tästä suunnitelmastasi, Imperiumi saapuu muutamassa viikossa.

Hän on oikeassa. He tutkivat aiemmin kommunikaatiopoijua.

He lähettävät tänne vahvistuksia ennen pitkää.

Imperiumi ei tule. Ei vielä. Jos teidän luullaan jo kuolleen.

Viekää Invictus kauemmas tähdestänne -

ja aktivoikaa kvanttiasema mutta pysykää paikallanne aliavaruudessa.

Energiajälki näyttäisi megapurkaukselta.

Megapurkaus tuhoaisi järjestelmän elämän.

Imperiumi koostuu kymmenistätuhansista maailmoista.

Vaarallinen tähti ja kuolleet planeetat galaksin reunamilla -

eivät käynnistäisi lisätutkimuksia, vaikka planeetta Säätiön koti olikin.

Se voisi toimia. Todellakin.

Kunhan emme harhaudu Syrjämaailman ulkopuolelle,

meitä ei havaittaisi.

Olisimme vapaita.

Olisitte vapaita -

odottamaan hetkeänne, rakentamaan ja kehittyäksenne tulevaa varten.

Olet siis haamu?

Niin taidan olla.

Millaista on kuolla? -Keir.

Mitä? Haluan tietää.

Näitkö mitään?

Nuo ovat monimutkaisia kysymyksiä.

Vastaa sitten helppoon kysymykseen. Miten pääsit tänne?

Mikä on nimesi, poika?

Poly. Poly Verisof.

Poly Verisof, vähän ennen kuolemaani -

nielin pillerin, jossa oli miljoonia itseään kopioivia molekyylilaitteita.

Kuolinsäädökseni mukaisesti arkkuni laukaistiin avaruuteen.

Ne laitteet alkoivat hajottaa kehoni kudoksia -

alkutekijöihinsä.

Sitten ne koneet kierrättivät elementit -

ja kaapivat lisämateriaaleja, kuten jäätä ja mikrometeoriitteja -

ja kokosivat Holvin sisärakenteen.

Holvi siis ei ole pelkkä hautakammiosi?

Sinä itse olet Holvi?

Oletko tarkkaillut meitä Terminuksessa koko ajan?

En. Ei olisi ollut viisasta olla tietoinen koko tämän ajan.

Sellainen eristys tuhoaisi vahvimmankin mielen.

Ei. Anacreonilaiset käynnistivät heräämisprosessini.

Kun nollakenttä laajeni.

Tietoisuuden uudelleenrakentaminen vie aikaa.

Nollakenttä on vain osa Holvin puolustusjärjestelmää.

Näemmekö sinut uudelleen?

Luulenpa niin, Poly.

Tämä ei ole Säätiön ensimmäinen kriisi eikä myöskään viimeinen.

Saitte armonaikaa, mutta sota Imperiumia vastaan on väistämätön.

Muistakaa sillä aikaa tämä päivä. Muistakaa, mihin pyrimme.

Tuhat vuotta voi tuntua ikuisuudelta,

mutta se on silmänräpäys verrattuna koko ihmiskunnan historiaan,

joka voi helposti karata ulottumattomiin, jos emme ole tarkkaavaisia.

Odota! Siinäkö kaikki? Tämänkö vain saamme?