Gilmore Girls

Ollaanpa tänään hiljaisia.

-Anteeksi, olen vain väsynyt. -Samoin.

-Koulu. -Työ.

-Elämä. -Himmeetä.

-Rauhaa, Humphrey. -Täysi arvoitus.

Tämä on naurettavaa. Kolme älykästä naista tuppisuina.

Kai me nyt jostain voimme keskustella.

Tiesittekö, että Kennedyt -

kävivät aina illallisella vilkasta keskustelua -

kaikesta mahdollisesta?

He kisailivat päivänpolttavista asioista -

historiasta ja korkeakulttuurista.

Gilmoret ovat aivan yhtä älykkäitä ja sivistyneitä.

No niin, sanokaa nyt jotain.

Takapuolimallit tienaavat kymppitonnin päivässä.

Kaikki kaunis on mennyttä.

-Emily. -Täällä. Seuraa heinäsirkkoja.

Anteeksi että olen myöhässä. Minulla on hienoja uutisia.

Siri, tuo neljäs lautanen.

Olin juuri puhelimessa.

-Etkö halua vaihtaa vaatteita? -Mitä turhia.

Siri, hra Gilmorella on nälkä.

Osaan kyllä asettaa ruokaliinan syliini.

Anteeksi.

-Olit puhelimessa. -Kaukopuhelu.

-Jumalako? -Lontoo.

-Asuuko Jumala Lontoossa? -Äitini asuu.

Onko äitisi Jumala? Hän siis on nainen.

Ja sukulainen. Mahtavaa! Aion pyytää palveluksia.

-Käske hänen lopettaa. -Kunpa voisinkin.

-Puhuit äitisi kanssa. -Kyllä. Hän lähetti terveisiä -

-ja on tulossa käymään. -Mitä?

-Uskomatonta. -Koska?

-Tapaanko isoisoäitini? -Lorelai ensimmäisen.

-Minut nimettiin hänen mukaansa. -Arvasin.

-Richard, koska? -Pidät äidistäni. Hän on loistava.

-Niin mekin. -Kysyin kysymyksen.

Eikö kukaan kuuntele? Muutuinko näkymättömäksi?

Anteeksi. Mikä oli kysymys?

-Koska äitisi saapuu? -Viikon kuluttua.

-Rory, siitä tulee hienoa. -Anteeksi.

En voi uskoa, että olen sukua Jumalalle.

Saamme liput Madonnan konserttiin paljon helpommin.

Gilmoren tytöt

Äiti.

Niin tyypillistä häneltä. Ei varoitusta -

ja yhtäkkiä: "Tulen ensi viikolla."

-Mitä sinä teet? -Nämä pitää purkaa.

Mitkä? Anteeksi, pojat.

Kaikki hänen antamansa lahjat.

35 vuotta kalalamppuja, koirapatsaita, leijonapöytiä -

ja typeriä alastomia enkeleitä peppuineen.

Alastomia enkelipeppuja? Kävikö David Mamet kylässä?

-Poistu, ole hyvä. -Rauhoitu.

En voi! Lampunvarjostin puuttuu ja posliiniastia on haljennut.

En muista, minkä pöydän saimme häneltä 10-vuotishäälahjaksi.

Isoäiti on jo vanha.

Tuskin hän muistaa kaikkia ostamiaan lahjoja.

Hän muistaa aivan kaiken. Tiedätkö miksi?

-En. Tiedättekö te? -Hän ei vain anna lahjoja.

Hän myös kertoo mihin se laitetaan -

miten sitä käytetään, ja vakuutusarvon.

Luoja paratkoon jos olet eri mieltä tai se ei mielestäsi sovi huoneeseen.

Tai et enää kestä noiden elukoiden tuijotusta!

-Häntä vain ahdistaa. -Älä puhu niille koirille!

Olet paniikissa. En ole ennen nähnyt sinua tuollaisena.

Oletpa. Olit 12-vuotias, kun se nainen kävi täällä viimeksi.

-Kaipaatko apua? -En.

Voisitko?

-Mihin tämä menee? -3. kerrokseen.

-Ei siis toiseen? -Kolmanteen.

1. kerrokseen tikkaille?

-Kerro lisää isoisoäidistä. -En tiedä paljoa.

Tiedät enemmän kuin minä.

Hän muutti Lontooseen isoisän kuoltua.

Hän ei matkusta mielellään.

Äiti ja isä kävivät hänen luonaan kerran vuodessa -

ja minä jäin yleensä tänne, mistä olin helpottunut.

Siinä kaikki. Loput tiedän vain tarinoista.

Isoisän mielestä muistutan häntä.

Se on suurin kohteliaisuus, jonka siitä jöröstä saa puristettua.

-Toivon, että isoisoäiti pitää minusta. -Hän pitää sinusta.

-Ja että isoäiti pärjää hänen kanssaan. -Hän pitää sinusta.

Minusta Elisabeth I:n hallitus on rakenteeltaan ehjä.

Vallanjako monarkin, valtakunnanneuvoston -

ja parlamentin välillä toimii. Mielipiteitä?

-Samoin. -Jep.

Muodostaessamme omaa hallitusta -

voisimme kopioida kyseisen rakenteen -

muutamin muutoksin. Elisabeth jättäytyi naimattomaksi.

Hän otti johtajan taakan -

vaikka Ranskan prinssin tai Espanjan kuninkaan naiminen -

olisi ollut edullista hänelle ja valtakunnalle.

Valinta sopi hänelle -

ja itsenäinen nainen hallitsijana on poliittisesti korrekti ajatus -

mutta me valitsemme eri strategian.

Kai hän tietää, ettei tämä ole todellista?

En uskalla kysyä.

Tarvitsemme poliitikkojen lisäksi -

hallitsijaparin.

Rory, Tristin, voisitteko?

Mekö? Ei.

-Ei niin. -Miksi?

-Koska... -En halua olla kuningatar.

En minäkään.

Kuningas siis. En halua.

Ole sinä kuningatar.

En voi. Johdan parlamenttia.

-Tee molemmat. -En voi.

Mikset?

-Niin ei tehdä. -Äänestetään.

Henry VIII perusti uuden kirkon, kun ei saanut avioeroa.

Hän myös teloitti vaimonsa. Ihailetko häntä silti?

Tarkoitan vain, että voimme tehdä millaisen hallituksen haluamme.

-Mikset voi olla kuningatar? -Minä voin.

-Tee Madelinesta kuningatar. -Hyvä on. Tristin on kuningas.

Minä olen hovineito -

jolla on samettinen renesanssipuku ja iso kaula-aukko.

Hovineito ei ole poliittinen virka.

Mutta heillä riittää seksiä.

-Mitä? -Katso leffoja.

Puhumme nyt hallituksesta, ei elokuvista.

Miksi kukaan ei välitä tästä yhtä paljon kuin minä?

Hyvä on. Johdan neljännesvuosikäräjiä -

mutta pidän pukuni. Kelpaako?

Olen riemuissani.

Varasin tämän luokan huomiseksi ja sunnuntaiksi -

jotta saamme työn valmiiksi.

-Koko viikonlopuksiko? -Et ole tosissasi.

Tässä on yhteenveto järjestelmästä.

Tarkoitus, metodit, lait ja rangaistukset, sekä joitakin ideoita.

Valmistautukaa keskustelemaan huomisaamuna kello 9. Olkaa ajoissa.

Hän suunnitteli lipun.

-Kysymys. -Kerro.

-Mikä sinulla ja Tristinilla on? -Miten niin?

-Olette outoja toistenne seurassa. -Ei tavallista enempää.

-Olen eri mieltä. -Yleensä.

Outoa, ettet halunnut olla kuningatar.

Eivät kaikki tytöt haaveile siitä.

-Barbiestakin tuli lentoemäntä. -Jos niin sanot.

Lue manifestini. Haluan mielipiteesi.

Vaihtaisin sanan manifesti.

-Tuleeko metsämökki mieleen? -Kirjepommit.

-Kävisikö dogma? -Parempi.

-Nähdään huomenna. -Moikka.

-Unohdit tämän. -Tosiaan, kiitos.

Eipä mitään.

Kuin Marx-veljesten leffasta.

-Sinä ensin. -Okei.

-Meidän täytyy puhua. -Mistä?

-Tiedät kyllä. -En tiedä.

Meidän pitää tehdä töitä yhdessä.

Ja käydä samaa koulua seuraavat 2,5 vuotta.

Haluan, että välimme ovat kunnossa.

Eikö meidän kannattaisi edes yrittää puhua tästä?

-Okei. -Hyvä.

-Minä menen ensin. -Selvä.

-Tämä ei toimi vieläkään. -Teit jotain väärin.

Tein saman minkä aina, kun haen ensi kuun varauksia -

mutta mitään ei tapahtunut.

-Syötitkö nimen? -Kyllä.

-Klikkasitko huhtikuuta? -Kyllä.

-Tuplaklikkasitko vahvistusta? -Kyllä.

-Oletko varma? -Olen.

-Napsautit kahdesti? -Tietysti.

Tuplaklikkaukseen tarvitaan kaksi napsautusta.

Tiedän.

Etkä, koska keskustelemme aiheesta.

Nipistän sinua.

En tiedä, mitä teit.

En voi korjata sitä ellet siirry.

Tuplaklikkasin.

-Mikä tuo on? -Mikä?

-Tuo X. -En tiedä.

Se tuli, kun painoit jotain outoa.

En painanut mitään outoa.

Olet outo, ystävä hyvä.

-Independence Inn. -Tarvitsen hattutelineen.

-Kalat lentävät öisin. -Mitä?

-Kuka siellä on? -Äitisi.

En tunnistanut ääntäsi.

-Tarvitsen hattutelineeni. -Minkä?

-Sen jonka annoin sinulle. -Minkä?

Sait sen joululahjaksi 5 vuotta sitten.

Tuota...

Sen suuren ja pronssisen, jossa on lohikäärmeitä tai näätiä.

Naulakon, jossa on jotain liskoja.

-Muistan sen. -Luojan kiitos. Tarvitsen sen.

Haluatko ottaa lahjan takaisin?

-Väliaikaisesti. -Miksi?

Koska saimme sen Richardin äidiltä, hän huomaa jos se puuttuu.

Sainko käytetyn lahjan?

Emme käyttäneet sitä.

-Uskomatonta. -Saat sen takaisin.

Sain kierrätetyn lahjan, kuin olisit ostanut sen romukaupasta.

Se oli yhä laatikossaan.

"Mitä ostaisin Lorelaille tänä vuonna?"

"Ei sen väliä.

"Jotain meille tarpeetonta."

-Ei naurata. -Hyvät tavat kaunistavat.