The 4th Man (Vierde Man, De) (De vierde man)

Puliukko.

Minä lähden. Pidän esitelmän Vlissingenissä. Palaan myöhään illalla.

Pidä hauskaa.

Voinko... Anna auton avaimet.

Nyt on minun viikkoni pitää autoa. Niin me sovimme.

Aja minut sitten asemalle.

Sinulla on terveet nuoret jalat. Hei sitten.

Sanomalehti.

Entä tämä? Laita se takaisin.

Pidä se!

Kahvia, leipää, olutta, sherryä!

Haluatteko jotain? Olutta, sherryä?

Kahvia.

Kahvia, ei mitään muuta? Sherryä, viiniä, punaviiniä?

Sanoin kahvia, hitto soikoon. -Ota rauhallisesti, saamasi pitää.

Kas tässä, herrani. Kahvinne.

Tasaraha. -Ettei sinun tarvitse miettiä.

Voitko sulkea oven?

SAMSON JA DELILAH

Älä itke, kulta pieni. Lapsiparalle puhkeaa hampaita.

JEESUS ON KAIKKIALLA

Kuorinko sinulle omenan?

Hieno, vai mitä?

Voi ei, tomaattikeitto!

Purkki meni rikki. Mikä sotku.

Ei hätää. Äiti pyyhkii sen pois.

Ei hätää, ei hätää...

Hei, hei... Hei, Ria.

Terve, pikku kaveri. Miksi itket?

Hyvää iltaa, nimeni on Gerard Reve. Tulitko hakemaan minua?

Hakemaan? Sinua? Enpä usko.

Näytät vielä aika elävältä.

Tuskinpa tämä on sinun.

Hei, pysähtykää. Pysähtykää.

Mutta tuo olen minä.

Siinä lukee Gerard. Minunkin nimeni on Gerard. Se olen minä.

Hän kuoli Espanjassa, Benidormissa.

Kaunis tapa kuolla.

Onko kaunista kuolemaa olemassa?

Kuolema sängyssä, se vasta on kaunista.

Espanjalaisen neidon päällä, siis.

Ihan kuin olisit ollut siellä.

Hän oli nuorikin. Sinun ikäisesi.

Herra Revel Onneksi olen nähnyt kasvonne tv:ssä.

Olen de Vries.

Anteeksi että olen myöhässä.

No nyt olette tässä.

Autoni on tuolla.

Luulin että he tulivat hakemaan minua.

Mietittekö usein kuolemaa? -Kyllä, koko ajan.

Kun ajattelen kuolemaa, en saa unta. Ja silloin ajattelen kuolemaa.

Elämä jatkuu, mutta kaikki päättyy aikanaan.

Bloem. 1887-1966.

Tunnette siis runoilijanne? -Tänä iltana ette puhu luolamiehille.

Oletteko esiintynyt meille aikaisemmin?

En muistaakseni. -Muistatteko vain mukavia asioita?

No, jäsenemme ovat kaikki hyvin kiinnostuneita kirjallisuudesta.

Monta vanhaa akateemikkoa. Suurin osa Leidenista.

Vanhoja? Eli kuuroja? Täytyykö puhua kovalla äänellä?

Ei tietenkään. Meillä on loistavat kaiuttimet.

Niin, minäkin olen pitänyt esitelmiä.

Oletteko tekin kirjailija? -Silloin tällöin.

Omaksi iloksi?

Kirjoitin ylioppilaslehteen.

Ja jatkoitte sitä?

Tässä ammatissa on pakko pohtia elämää ja kuolemaa.

Mutta ei yhtä paljon kuin luova taiteilija.

Otanko takkinne?

Esittelen teidät johtokunnalle tauolla.

Voimmeko aloittaa heti?

Voitko paremmin? -Kyllä.

Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa kauden kuudenteen esitelmän.

Tänä iltana seurassamme on tunnettu ja kiistelty kirjailija.

Gerard Reve.

Kiitos että tulitte tänne, herra Reve.

Tästä tulee menestys.

Hyvät naiset ja herrat, annan puheenvuoron Gerard Revelle.

Kun saavuin Vlissingenin asemalle tänä iltana -

junan mukana saapui ruumisarkku.

Valtava ruumisarkku.

Se oli niin iso ettei se mahtunut tavalliseen ruumisautoon -

vaan se piti kuljettaa kuorma-autolla.

Sen ympärillä seisoi 30 kääpiötä -

jotka eivät olleet tätä korkeampia.

He olivat sirkuksesta -

ja he olivat hautaamassa kollegaa, maailman pisintä miestä.

Kammottava tragedia, eikö totta?

Mutta miksi kerron tämän? Mitä erikoista tässä tarinassa on?

Se, ettei kaupungissa ole sirkusta?

Oikein. Minä keksin suurimman osan.

Ruumisarkku oli ihan tavallinen.

Arkku kuului miehelle joka oli kuollut yliannostukseen Benidormissa.

Ei kääpiöitä, ei jättiläistä, ei mitään.

Mutta...

Mutta jos kerron kääpiötarinan tarpeeksi usein, alan uskoa siihen.

Ja se on kirjoittamiseni ydin.

Minä valehtelen totuuden.

Kunnes en enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Ja silloin se muuttuu jännittäväksi.

Mitä todellisuudesta tekee, on paljon kiinnostavampaa -

kuin itse todellisuus.

Kortit, hyvät naiset ja herrat!

Kirjoittakaa niihin kysymyksenne -

jotta herra Reve voi vastata niihin järjestyksessä.

Oletteko saanut juotavaa? -En vielä.

Kuka on tuo nainen joka kuvaa minua?

Hän on kamreerimme. Esittelenkö teidät?

Christine Halslag.

Hän antaa teille palkkionne.

Christine, hae juotavaa Revelle. Minun täytyy jakaa kortteja.

On imartelevaa tulla kuvatuksi.

En voinut olla kuvaamatta teidänkaltaista julkkista.

Julkkis, sillä ei tienaa leipäänsä Alankomaissa.

Onko tilanne niin paha? -Pahempi.

250 guldenin palkkioni esitelmästä on onnenpotku.

Herra Reve, saisinko nimikirjoituksenne?

Minä haen drinkin.

Pidin esitelmästä.

Hyvä, osta muutkin kirjani.

Ehdottomasti, kiitos.

Se on ilmainen.

Tomaattimehua? -Ei, Bloody Mary täynnä vodkaa.

Baarimikko on avokätinen.

Oikeastaan en juo. Ehkä lasi viiniä...

Sitten haen sinulle mehua.

Ei nyt sentään. Kippis!

Palaatko Amsterdamiin illalla?

Riippuu kysymysten määrästä. En tiedä ehdinkö junaan.

Varasimme sinulle hotellihuoneen, varmuuden vuoksi.

Vihaan hotellihuoneita, ne ovat kuin kidutuskammioita.

Mutta se on kaupungin paras hotelii. Katso.

Siinä se on.

Onko jokin vialla?

Se on ensiluokkainen. Kaikki tärkeät ihmiset asuvat siellä.

Hotelli jossa hirttäytyä.

Mitä muuta siellä voi tehdä? Voi siellä aina Raamattua lukea.

Tai vetää käteen. Eikö totta?

Kuten haluat. Voisit nukkua minun luonani.

Se riippuu kysymysten määrästä.

Juuri niin.

Kirjoitat aina ensimmäisessä persoonassa. Minä sitä, minä tätä.

Etkö ole ollenkaan kiinnostunut kanssaihmisistä?

Minä...

Muut ihmiset ovat niin epämääräisiä.

Kirjailijalla, kuten kenellä tahansa, on vain kourallinen läheisiä.

Mutta he eivät ole minulle konkreettisia.

Noniin... Seuraava kysymys.

Sanot alinomaa olevasi katolinen.

Miten järkevä nykyihminen voi olla katolinen?

Miten voi olla järkevä olematta katolinen?

Katolisuus ei ole yhtä kuin typeryys.

Se että olen katolinen tarkoittaa että minulla on mielikuvitus.

Kaikki keksinnöt ovat mielikuvituksen tuotetta.

Joten kaikki tiede on katolista.

Seuraava kysymys.

Uskotko että taiteilijan on oltava hieman hullu?

Kysyjä miettii olenko hullu?

Olen aivan normaali.

Hulluuteni rajoittuu sanomalehden lukemiseen.

Jos lehdessä lukee "huomio", minä luen "tuomio".

Onko se hullua?

Ei, minulla on vain huono näkö.

Kysymykset loppuivat.

AUTA MEITÄ AUTTAMAAN, LUOVUTA VERTA

Valomainos on rikki. Se on ollut sitä jo kauan.

Nykyään asioiden korjaaminen kestää kauan.

Mikä on? -Parfyymisi on suurenmoinen.

Se on omaa merkkiäni. -Herkullista. Elämä on ihanaa.

Tule.

Katso kuuta.

Se on aina kaunis täällä.

Ei se, hän.

Hän. -Hän?

Kuu on nainen.

Kuu on äitimme.

Hän suojelee meitä, pitää meitä silmällä.

Uskotko todella niin, Gerard?

Viskiä? -Vain tilkka, ja paljon vettä.

Hyvää.

Nukutaanko yhdessä?

Totta kai, Gerard.

Kas vain... Näyttää siltä että pidät rintaliiveistäni.

Riisu kylpytakki.

Kaunista.

Sinä muistutat... -Ketä?

Kun seisot siinä noin, sinä muistutat...

Mitä?

Hyvin kaunista poikaa.

Poikaa.

Niin hoikka ja herkkä.

Niinkö?

Entä nämä?

Ne eivät ole pojan. Eikö totta?

Ei niin.

Mutta kun teen näin...

Sitten teen näin.

Pidätkö siitä? Vai makaisinko?

Ei, pysy siinä.

Se luiskahti ulos.

Taidan olla hieman kömpelö.