Sons (Vogter)

VARTIJA

Huomenta, Minik. Nukuitko hyvin?

Hei, Eva. - Huomenta, Frank.

Huomenta, Jimi. Nukuitko hyvin? - Jep.

Huomenta, Mahmoud. Nukuitko hyvin?

Huomenta, Allan.

Kaksi. En täytä tätä kokonaan. Vain tähän saakka.

Kolme. Noin. Se laitetaan tähän.

Christian Evalle. - Yritä saada tämä paikalleen.

Ja sitten painat punaisesta napista. Eva tässä.

Avaa, senkin kusipää narkkari. Lasse! - Hei. Rauhoitu.

Olen odottanut tunnin sitä ääliötä. Kaksikymmentä ihmistä odottaa.

Lasse! Muutkin haluavat suihkuun. - Se homo vetää siellä käteen.

Hiljaa. Lasse, emme voi joka ikinen päivä käydä tätä keskustelua.

Y on puolet x kertaa neljästä, -

ja x on yhtä kuin kolme, joten mitä on x kertaa neljä?

Kolme kertaa neljä?

Tiedät sen. - Kaksitoista.

Oikein. Kirjoitatko sinä?

No minä kirjoitan.

Okei.

Mitä on kaksitoista jaettuna kahdella?

Hei, Eva. - Hei, Arne.

Aloita ottamalla mukava asento.

Sulje silmät.

Hengitä hitaasti syvään sisään.

Anna jokaisen hengenvedon rauhoittaa mielesi...

Ja kehosi...

Ja sydämesi.

Käännä nyt katse sisäänpäin -

ja katso, kannatko vihaa jossakin kehossasi.

Koeta hyvyydellä ja myötätunnolla nähdä, -

voitko tunnistaa jonkin niistä kohdista.

Hei hei. - Hei.

Eva!

Eva, minulla on asiaa. - Hetki, Jannick. Hetki!

Rikosseuraamuslaitoksen asiakas- järjestelmä. Vankien siirto.

Täytyykö mennä vessaan? - Täytyy.

Tule.

Hei. - Hei.

Miten sinulla sujuu? - Olen pian valmis.

Ajattelin vain, onko jokin hullusti tai...

Miten niin? - Olet ollut vähän poissaoleva.

Jaha.

Jos haluat, voin ottaa sinun työvuorosi viikonloppuna.

Ei tarvitse, kiitos.

Sinä tuuraat meitä niin paljon... - Sanoin, ettei tarvitse. Kiitos.

Selvä.

Postit Länsi 5:stä. - Kiitos.

Okei, pysähdy.

Ole hyvä.

Ole hyvä.

Pysähdy.

Tarvitsen vain allekirjoituksen. - Jatka eteenpäin.

Allekirjoittaisitko? - Mene.

Pysähdy.

Pysähdy.

Ole hyvä.

Pysähdy.

Kiitos. Jatka eteenpäin.

Menoksi.

Hengitä syvempään.

Anna tunteen haihtua hitaasti uloshengityksen mukana.

Tästä huoneesta, joka on rauhallisempi ja hiljaisempi...

Hiljaa!

Pidätä hengitystä hetki.

Ja puhalla sitten ulos.

Anteeksi.

Mikä on hätänä?

Sinun täytyy soittaa äidille.

Soita uudelleen.

En voi jutella nyt. Olen kokouksessa.

Niin.

Tee niin. Hyvä. Hei.

Olen pahoillani. Nuorin tyttäreni. Hän...

Hänellä on vähän vaikeaa. Tiedäthän...

Onko sinulla lapsia? - Ei.

Mistä halusit puhua, Eva? - No siis...

Yksi asia... Kun aloitin työn täällä vankilassa...

En kertonut... Oli joitakin...

Muutama asia ei ole ollut aivan läpinäkyvä...

Liittyen taustaani.

Minun olisi pitänyt kertoa jotakin, mutten kertonut.

Ja se on aiheuttanut tilanteen...

Tilanteen? - Niin.

Minkä tilanteen?

Voisi sanoa...

Että minusta on tullut jäävi.

Jäävi? - Niin.

Emme saa tutkia muita tietoja kuin rikosrekisterin, -

ja sehän on puhdas, joten mistä me puhumme?

Onko kyse jostakusta vangista?

Ei. - Kyse ei siis ole vangista?

Ei, vaan eräästä osastoni kollegasta.

Okei. Oletko puhunut asiasta osastosi johtajan kanssa?

En halua.

En halua tehdä tästä sen suurempaa numeroa.

En aivan ymmärrä, miksi tulit puhumaan asiasta minulle.

Jos kyse on henkilöstöasiasta... - Haluan siirron.

Siirron? - Niin.

Toiselle osastolle.

Siinäkö kaikki? - Niin.

Vartiointisuunnitelmissa on aukkoja joka osastolla, joten...

Haluan Keskusta 0:aan. - Anteeksi?

Haluan siirron Keskusta 0:aan.

Se on suljettu osasto. - Niin.

Hyvä on. Katsotaan.

Huomenta.

Eva.

Hansen. Minun pitäisi aloittaa...

Hän aikoi pukata päällä, joten oli pakko lyödä.

Huomenta. - Huomenia.

Mihin jäin? Niin, hän aikoi pukata päällään.

Pitää keksiä jokin ratkaisu.

Eva? - Kyllä.

Rami. Osastonjohtaja. - Päivää.

Tervetuloa. - Kiitos.

Tulit Länsi 5:stä? - Niin.

Siis vain heikkoja vankeja. - En kutsuisi heitä siten.

Mutta on kiva päästä kokeilemaan jotain uutta.

Voit aloittaa ottamalla nuo pois.

Selvä.

Emmekä käytä myöskään kravattia.

Aamukokous! Sammuttakaa tuo surkea musiikki!

013, ateria.

Huomenta.

015, ateria.

Huomenta.

017, ateria.

017, nouse ylös.

Vauhtia.

019, ateria.

Rauhoitu.

Käännetään. Nyt!

Rauhoitu! Rauhoitu!

Hän sylkee. Eva, tuo tyyny.

Käännä hänen päänsä.

Rauhassa. Ei kiirettä.

Ulkoilua jäljellä viisi minuuttia.

Mitä hittoa sinä puuhaat?

Mitä? Miksi aioit 017:n selliin?

Tiedät erinomaisen hyvin, ettemme ikinä mene vangin luo yksin.

Niin, mutta... - Mitä?

Mitä?

Kuulin 017:n sellistä ääntä, -

ja halusin varmistua, että kaikki oli hyvin.

Oletko edes lukenut hänen papereitaan? Mitä?

En.

Selvä.

Mikkel Johan Iversen. 25-vuotias.

Istuu viidettä vuotta 16 vuoden tuomiosta.

Viisi vuotta sitten hän istui jo vankilassa.

Hän istui kuuden kuukauden tuomiota Horserødissä.

Siellä tuli riitaa toisen vangin kanssa.

Sinun ei tarvitse lukea... - Se lukee tässä.

Saman ikäinen poika. Simon Hansen, 19-vuotias.

Nämä kaksi vankia alkoivat tapella.

Katso minuun, kun puhun sinulle.

Katso minuun.

He alkoivat tapella.

Mutta se, mikä erottaa 017:n tyypillisestä vangista, on se, -

ettei hän tyytynyt pariin nyrkiniskuun tai pukkaukseen.

Ei, hän meni yhteiskeittiöön.

Ja hän ruuvasi keittiöveitsen irti kaapelista. Turvakaapelista.

Hän otti veitsen ja meni sen toisen pojan selliin.

Ja puukotti poikaa.

Monta kertaa.

Rintaan.

Ja kasvoihin.

Kurkkuun.

Hän tappoi pojan siihen paikkaan.

Se mies istuu 16 vuoden tuomiota vankilassa tehdystä taposta.

Hän on vaarallinen.

Täysin arvaamaton.

Kuten kaikki muutkin täällä.

He eivät sovellu kuntoutukseen. Ei yksikään heistä.

Etkä sinä ehkä sovellu olemaan täällä.

Sovellutko?

Turvallista kotimatkaa.

Anteeksi.

Rakas Mikkel.

Paljon onnea syntymäpäivänäsi. Halauksin äiti.

Seuraava. - Pitäkää välit.

Rauhoitu. - Ole hiljaa.

Kolme savuketta.

Ole hyvä.

Seuraava.

Viisi.

Viisi savuketta. - Selvä.

Olet 017, vai mitä? - Jep.

Olen pahoillani.

Mitä tarkoitat?

Sinulla ei ole savukkeita.

On minulla. 017, aski punaista Skjoldia. Tarkista uudelleen.

Ei ole.

Päästä minut sisään. - En voi...

Senkin typerä ämmä! Anna minulle ne tupakat!

Helvetti! Anna minun tupakkani!

Sanakin vielä, niin joudut eristykseen. - Haista paska!

Haluatko eristykseen? Ala tulla.