Freud's Last Session

"Vaeltaessani tämän maailman erämaita -

jouduin kerran erääseen paikkaan, missä oli luola."

"Siihen laskeuduin makaamaan -

ja maatessani näin unen." John Bunyan

Haluan jälleen olla profeetta.

Jos kansainväliset talousalan juutalaiset Euroopassa ja muualla -

onnistuisivat jälleen suistamaan ihmiset maailmansotaan, -

tuloksena ei ole maapallon bolsevisointi -

ja sitä myötä juutalaisten voitto, -

vaan juutalaisrodun hävitys Euroopasta.

LONTOO, 3. SYYSKUUTA 1939

KAKSI PÄIVÄÄ SIITÄ, KUN SAKSA HYÖKKÄSI PUOLAAN

Medicus vivit.

- Aivan, lääkäri elää. - Niin.

Soita hänelle, ettet voi tulla. Lontoossa vallitsee kaaos.

- Ei hänelle voi sanoa niin. - Tänään siellä on vaarallista.

- Jää tänne. Odotetaan uutisia. - Huonot uutiset kuulee missä vain.

Älä lähde, Jack.

Selvisimme jo yhdessä sodasta, Janie. Selviämme toisestakin.

Lähden nyt.

Lasten evakuointijuna lähtee raiteelta yksi.

Viesti Lontoosta. Vieläkään ei ole tullut virallista vastausta -

pääministerin vaatimukseen kaikkien joukkojen vetäytymisestä.

Slovakian joukot ovat liittyneet Saksan hyökkäykseen.

Jatkamme konserttia, kunnes saamme lisätietoja.

- En voi mennä instituuttiin. - Opiskelijasi odottavat sinua.

Ei heitä haittaa saada vapaata.

Rutiini tekee hyvää tällaisena päivänä, Anna. Selviän itsekseni.

Tohtori Schur tuo morfiinia tunnin kuluessa. Vai oliko se eilen?

Lehtori Oxfordista tulee tapaamaan minua, -

ja hän kaipaa oppituntia täsmällisyydestä.

Kuka hän on? Se lehtori Oxfordista.

Professori Lewis, C. S. Lewis.

- Se kristinuskon puolestapuhujako? - Kyllä. Puolusteltavaa riittää.

Haluaisin tuoda Dorothyn tänne, isä. Tänään ei pidä olla yksin.

Emmehän me ole yksin.

Dorothylla on varmasti mukavampaa omassa kodissaan.

Ehkäpä ensi viikolla.

Seuraavalla tai sitä seuraavalla... Montako kertaa minun pitää kysyä?

Muistatko professori Einsteinin käynnin?

Totta kai.

Keskustelimme mielenvikaisuuden todellisista merkeistä.

Kun tekee samaa asiaa yhä uudelleen -

ja odottaa erilaisia tuloksia.

Varmin merkki mielenterveydestä on kyky muuttaa mieltään.

Aivan.

- Professori Lewis? - Kyllä.

Anna Freud. Hauska tutustua.

- Samoin teihin. - Onnea matkaan.

MORFIINI

Jofi!

Kuulitko jonkun ovella?

- Tohtori Freud. - Professori Lewis.

Luulin jo teidän eksyneen. Tai kuolleen.

- Mitä rotua tuo on? - Se on chow. Erittäin älykäs koira.

Sen nimi on Jofi, ja se on minun assistenttini.

- Ihanko totta? - Kyllä.

Se on läsnä konsultaatioissani ja toimii myös tunnemittarina.

Jos potilas on tyyni, Jofi makaa jaloissani.

Jos potilas on kiihtynyt, Jofi seisoo vieressäni -

ja pitää katseensa potilaassa.

- Entä se, kun se juoksi pois luotani? - Täsmällisyys on sille tärkeää.

Tulkaa tänne.

Vaimoni on matkoilla serkkunsa kanssa, -

joten pyysin taloudenhoitajaamme Paulaa...

Paula! Hän onkin lähtenyt.

Lähetin hänet ostamaan säilykkeitä.

Aina pitää olla valmiina ja odottaa pahinta.

Tottahan toki. Anteeksi nyt, että myöhästyin.

Junat olivat täynnä lapsia, jotka evakuoidaan maaseudulle.

- Jumala heitä siunatkoon. - Niin.

- Kuuntelitte varmaan radiota. - Kyllä, kuuntelen sitä aina.

On mukavaa saada varoitus, kun tulee pommeja tai ammuskelua.

Minulla on tänään kiire, joten tapaamisemme on lyhyt.

- Ehkä tätä pitää siirtää. - Mihin? Huomiseenko?

Luotatteko huomiseen, professori? Minä en.

- Totta kai. - Te britit sanotte aina noin.

"Tottahan toki, vanha veikko."

- Mitä se tarkoittaa? - En tiedä.

- Kaipa se on tapa. - Mielenkiintoinen tapa.

- Teillä on hieno koti. - Kiitos.

- Kauanko olette asunut täällä? - Vuoden ja neljä kuukautta.

Tyttäreni Anna yritti matkia asuntoamme Wienissä.

Tekään ette ole syntynyt tässä maassa, vai mitä?

Synnyin Belfastissa, mutta tulin tänne, -

kun menin sisäoppilaitokseen 9-vuotiaana.

Niin.

Yritämme urhoollisesti jättää menneisyytemme ja lapsuusmuistot.

Ne eivät silti koskaan jätä meitä.

Kuten eivät maailman murheet.

Pelkäänpä, ettei tämä ole koskaan minun kotini.

Ei.

Se ei ole koskaan minun Wienini.

Tämän miehen työn avulla voimme vihdoin -

löytää tuntemattoman alueen, nimittäin ihmismielen.

Hänen työnsä ja tutkimuksensa ovat kiinnittäneet huomiota maailmalla -

ja tuoneet tunnustusta Itävallalle.

Minulla on kunnia ojentaa Goethe- palkinto tohtori Sigmund Freudille.

Sitä ei ole annettu aiemmin psykoanalyytikolle.

Saksassa ei ole aiemmin ollut psykoanalyytikkoja.

Tässä on palkinto, josta olen hyvin tyytyväinen.

Aivan.

Tohtori Freud, oletteko kunnossa?

Tässä on palkinto, josta olen hyvin tyytyväinen.

Lempikukkani. Atsalea.

Odottakaa hetki.

- No niin. Das ist gut. - Kiitos.

Meidän pitäisi puhua siitä, miksi kirjoitin teille.

Aivan, kirjani. "Kristityn paluu".

Aivan, se oli satiirinen parodia "Kristityn vaelluksesta", -

jonka kirjoitti se englantilaispuritaani. Kuka hän oli?

- John Bunyan, eikö niin? - Kyllä.

John Bunyan. Hän oli todellinen nero.

Teidän satiirinne olisi ollut loistava, -

mikäli joku lukee yhä John Bunyania.

Ymmärrän kyllä, että kirjani loukkaa teitä. - Millä tavalla?

Kun pilkkasin teitä Sigmund-hahmolla.

Mahtipontinen, turhamainen, tietämätön.

Olen pahoillani, jos otitte sen henkilökohtaisesti.

En silti voi pyytää anteeksi näkemystänne, kun se kieltää omani.

- Mikä se on? - Että Jumala on olemassa.

Emme ole typeryksiä ja pakkomielteisiä uskoessamme häneen.

Ihanko totta?

Varsin mielenkiintoista. Hyvä.

Mielenkiintoista, koska en ole lukenut kirjaanne.

"Vaeltaessani maailman erämaita jouduin erääseen paikkaan, -

missä oli luola."

"Siihen laskeuduin makaamaan -

ja maatessani näin unen."

John Bunyan.

Anteeksi nyt, mutta minun täytyy kysyä tätä.

Miksi tulitte tänne, jos olette täysin eri mieltä kanssani?

En kaikesta. Kun olin opiskelija, ahmimme kaikki kirjanne.

Järkytyin, kun sanoitte "Kristityn vaellusta" nerokkaaksi.

Taistelu Jumalan ja Saatanan välillä.

En sanonut, kumman puolella olin.

Jumalan käsite on teistä naurettava. Miksi piittaatte mielipiteistäni?

Miksi olen täällä?

Miksi?

Uteliaisuudesta.

Miksi noin älykäs mies hylkäisi yhtäkkiä totuuden -

ja sitten...

Ja hyväksyisi naurettavan unelman, salakavalan valheen?

Mitä jos se ei olekaan valhe?

Oletteko miettinyt sitä, miten pelottavaa olisi olla väärässä?

Ei puoliksikaan niin pelottavaa kuin olla te, ystäväni.

Eihän toki.

Sanoitte uhmaavanne maailmankatsomustani.

Uhmaatte uskoani epäuskoon. Eikö niin?

Kyllä vain.

Hyvä. Wunderbar.

Tervetuloa minun luolaani.

Hetkinen vain.

Haloo? Anna?

- Joko pelotit professorin tiehensä? - En vielä, mutta pian.

Mene takaisin luennoillesi.

Hyvä on. Mukavaa päivää.

Hänen tyttärensäkö? En maksa hänen mielipiteistään.

Miksi tuhlaisin aikaani kuuntelemalla hänen luentonsa?

Olette oikeassa. Ette oppisi mitään.

Tiedätte varmasti kaiken tarvittavan nuorten ihmisten narsismista.

Puhuitko isäsi kanssa illasta? - Kai tiedät, että olemme pian sodassa?

Se ei ole mitään uutta hänelle. Hän on varsin hyökkäävä.

- Pidit häntä aiemmin hurmaavana. - Pidinkö?

- Ole järkevä, Dorothy. - Olen Englannissa sinun kanssasi.

Järkevää olisi asua yhdessä kuten Wienissä.

Lapset eivät ymmärrä sitä. En tiennyt, että isäsi on niin herkkä.

Minulla on luento. Etsi minut myöhemmin. - Niinhän minä aina.

Hyvää huomenta, herrat. Aloitetaanko?

Istukaa toki.

Ei transformaatiosohvalle. Olkaa varovainen.

Työtoverini kertoi tuntevansa teidän kolleganne. Herra Tolkienin.

- Olemme hyvät ystävät. - John Tolkien?

Etevä. Nerokas.

Mikä Inklings siis on?

Kirjailijaryhmämme Oxfordissa. Keskustelemme toistemme töistä.

- Ovatko ne fantasiakirjallisuutta? - Usein.

Olen tutkinut fantasioita ja yrittänyt ymmärtää unia.

En silti tiedä enää tässä iässä, mitä ajatella.

Aikani täällä on rajattu, -

joten ehkä pitäisi ymmärtää todellisuutta, mitä se sitten onkaan.

Ehkä kaikki on lopulta vain unta.

Kovin aavemaista.

- Otatteko juotavaa? - Ei kiitos.

Minä otan, koska se tulee tarpeeseen.

- Ettekö tosiaan ota? - Viskiä.

- Viskiä siis. - Kiitos.

"Kaikki minkä nähdä sain, unta unessa on vain."

Edgar Allan Poe kirjoitti niin, ja hän tuli hulluksi. Varokaa siis.

Ja.

Vanhemmatko syöttivät teille tämän uskon satuihin?

Ei.

Uskoni katosi lapsuuden myötä.

Hautasin sen äitini mukana. Hän kuoli, kun olin hyvin nuori.

Jatkakaa.

Isäni oli surun murtama.

Hän ei pystynyt käsittelemään sitä tai ottamaan huomioon omaamme.

Hän hoiti asian lähettämällä meidät sisäoppilaitokseen Englantiin.

Se on ehkä elämäni suurin trauma. Sotaakin suurempi.

Oli vain merta ja saaria.