War and Peace

1805: Napoleonin johtama Ranskan armeija on hyökännyt Itävaltaan.

Napoleonin edetessä itään Venäjä yhdistää voimansa Itävallan kanssa

ja ajautuu sotaan, mikä mullistaa venäläisten elämät.

SOTA JA RAUHA

PIETARI

Mon cher ami, kuinka voitte olla tyyni?

Tämä hirviö, Bonaparte, on hyökännyt Itävaltaan.

- Venäjä voi olla vaarassa. - Ei toki.

Hyvä keisarimme hallitsee tilanteen.

Mahtava armeijamme pysäyttää hirviön kannoillensa.

Muistakaa, rakas Anna Pavlovna

ettei Venäjä ole hävinnyt sotaa sataan vuoteen.

Olen valtavan pahoillani.

Kuka tuo nuori mies on? En kutsunut häntä.

Nuori sukulaiseni.

Kreivi Bezuhovin poika. Lehtolapsi tietysti.

- Oliko hänellä muunkinlaisia? - Aivan.

Tämä on jonkinlainen suosikki. Luoja tietää miksi.

Hän asuu nyt luonani palattuaan Pietariin.

Älkää enää tuoko häntä, hän näyttää villieläimeltä.

Päinvastoin kuin omat lapsenne, he ovat kauniita olentoja!

- Katso kuinka isä juonittelee. - Hän petaa paikkaasi luostariin.

- Pelastaisitko minut sieltä? - En, pääsisin sinusta eroon.

Senkin peto!

- Äiti, nolaat minut. - Kysymättä ei saa mitään.

Ruhtinas Vasili?

Ruhtinas Vasili!

En ole koskaan pyytänyt teiltä mitään.

En ole muistuttanut, mitä isäni teki vuoksenne.

Nyt pyydän teiltä poikani Boriksen vuoksi.

- Sana teiltä keisarille riittäisi. - Teen voitavani.

- Mitä toivotte pojalle, Anna? - Paikkaa vartiostossa.

Sananne riittää suositukseksi kenraalille.

Vaikutusvaltani ei ole sitä mitä kuvittelette.

- Mutta tapaan keisarin illalla. - Kiitoksia.

Tiedän voivani luottaa teihin. Ja kun saatte perintönne

muistattehan, että kreivi Bezuhov lupasi määrärahan pojalleni.

En ole siitä tietoinen.

Ettekö ole saanut jo riittämiin Bezuhovin suvulta?

Menkää kerjäämään muualle.

- Napoleon on tuhonnut kotimaansa. - Se ei ole totta.

Ranska ei ole enää paikka, missä sivistyneet kohtaavat.

- Napoleon on suurmies. - Oletteko sitä mieltä?

- Menkää tuonne istumaan. - Minun on sanottava tämä.

Tietysti Napoleon on suurmies.

Hän päätti vallankumouksen kauheudet ja hyödynsi sen tuoman hyvän.

- Oliko vallankumous hyvä asia? - Kansalaisten tasa-arvo.

Sanavapaus, vapaus, veljeys, tasa-arvo.

Näistä voisimme ottaa oppia Venäjällä.

Salonkimme vilisevät aristokraatteja, jotka eivät tiedä

mitä todellinen elämä on. He eivät edes osaa kieltään.

Vallankumous kelpaisi tulla tännekin!

Anteeksi, en tarkoittanut... Halusin vain.

- Pierre, vanha ystäväni. - Andrei!

Onpa hyvä nähdä sinua täällä. Saitko maun ylhäisestä seurapiiristä?

Sain ja nolasin itseni, kuten tavallista.

Suottehan anteeksi, rakas Anna Pavlovna.

Meidän on nyt poistuttava, vastaanotto suurlähettilään luona.

Hyvää yötä, hyvää yötä.

Onko hauskaa?

Tule myöhemmin käymään, juodaan koko yö.

Helena on ihastuttava.

Tilanne on toivoton, hän tuskin huomaa minua.

Entä ihastuttava vaimosi? Voiko hän hyvin?

- Katso itse. - Hän on lumoava.

Hänenlaisensa nainen levittää ympärilleen onnea.

- Olet onnenpekka, Andrei. - Oletko sitä mieltä?

Kertoiko hän? Hän lähtee sotaan

ja lähettää minut maaseudulle saamaan lapsen yksinäni.

- Sellainen mies minulla on. - Todellako?

- Isäni ja sisareni ovat siellä. - Lapseni syntyy synkässä paikassa.

- Tuskin tunnen ihmisiä ympärilläni. - Olemme puhuneet tästä, Liza.

Mene vaunuilla kotiin, lääkäri määräsi sinulle lepoa.

- Kävelen Pierren kanssa. - Hän kohtelee minua kuin lasta.

En välitä, vaikka Pierre kuulee. Et sääli minua lainkaan.

Et ollut aiemmin tällainen.

Näettekö?

- Hän ei rakasta minua. - Rakas ruhtinatar, älkää huoliko.

Ymmärrän tunteenne. Tai kuinka voisinkaan, kun en ole...

Elämä on... Tämä ei kuulu minulle.

- Minun on parasta mennä ja antaa... - Älkää, lupaan käyttäytyä.

Tiedän, että Andrei haluaa puhua kanssanne.

- Ethän viivy pitkään. - En, rakkaani.

Hyvää yötä, Pierre.

Lähdetkö sotaan? Pidätkö Napoleonia antikristuksena?

Napoleon ei liity tähän. En enää siedä tätä elämää.

Salonkeja, juoruja, tanssiaisia, turhamaisuutta illasta toiseen.

Älä katso minua noin, se on totuus.

- Älä mene naimisiin, Pierre. - Liza ei ole sellainen.

- Hän on lempein, ihanin... - Tiedän, hän on hieno nainen.

Mutta en saa täällä henkeä.

Parasta vain tapattaa itseni sodassa.

Olet nerokkain tuntemani mies. Pystyt mihin tahansa.

Näinhän sanotaan.

Oletko sinä päättänyt, mitä aiot tehdä?

En vieläkään tiedä. Mutta voin tehdä jotain elämälläni.

- Jopa jotain uskomatonta. - Ehkäpä johtaa vallankumousta.

Ansaitsen pilkan. Tietäisitpä miten vietän yöni.

Jos pyydät neuvoani, pysyisin erossa Anatol Kuraginin seurasta.

Sellainen irstailu ei sovi sinulle.

Mutta ne naiset! Naiset... Ja viini tietysti.

Olet oikeassa, minun ei pitäisi käydä siellä. En enää käykään.

- Kas noin. - Lupaatko?

Kunniasanalla.

Petruska!

Poikarakas! Ota juotavaa!

Dolohov!

Hienoa, Petruska!

- Mitä kello on? - Lähes kaksitoista.

Teidän ja poikani käytös häpäisee tämän talon.

Isänne on sairaana Moskovassa. Lähden välittömästi.

Tietysti. Kysyikö hän minua?

Olette vaikeuksissa.

Olette ollut tuhma poika. Olen järkyttynyt.

- Olen kadotettu sielu. - Tilanne ei taida olla niin paha.

Terveisiä Moskovaan.

Vaivaako teitä huoli isästänne? Tietysti vaivaa.

Valmistautukaa pahimpaan. Hän on saanut kaksi kohtausta

ehkäpä jopa kolmannenkin, kun pääsemme perille.

Aviottomana lapsena ette voi olettaa perivänne mitään.

En toki.

Ajatella, mitä serkkuparkanne on uhrannut. Hän on pyhimys.

Te taas...

Teen silti kaikkeni, ettette joudu perikadon partaalle.

Vaikka Luoja tietää, että ansaitsisitte sen.

MOSKOVA

- Pysähtykää? - Mikä teitä vaivaa? Minne menette?

Vierailen Rostovien luona, on Natashan nimipäivä. Tulen talolle.

Tähän ei mene kauaa, lupaan sen.

Kreivi Bezuhov parka.

Hän oli jo tarpeeksi sairas, mutta nyt Pierre vie häneltä hengen.

Pierre? Mitä hän on tehnyt?

Hän, Anatol Kuragin ja kauhea Dolohov löysivät jostain karhun.

- Karhunko? - Laittoivat vaunuihin ja menivät...

Näyttelijättärien luo. Ja karhu karkasi.

Kun poliisi tuli... Se on aivan liian järkyttävää.

Kertokaa. Olkaa kiltti, Anna-täti.

He sitoivat karhun poliisiin kiinni ja heittivät heidät jokeen.

Selvisikö karhu?

Se ui tiehensä poliisi selässään.

Olisinpa nähnyt sen! Poliisiparka!

Olet oikeassa. Ei pitäisi nauraa, Natasha.

- Sinäkin naurat. - Älä ota minusta mallia.

- Mitä nuorille miehille tapahtui? - Dolohov alennettiin.

Ja Pierre on paennut Pietarista epäsuosiossa.

Onneksi Borikseni on pysynyt erossa Anatolista ja siitä seurasta.

Poikanne on ylpeytenne, Anna Mihailovna.

Hän näyttää hienostuneelta vartioston asepuvussa.

Nikolai näyttää yhtä komealta.

Kiitos, Julie.

Ei hätää, olemme kaikki ystäviä.

Tulin tapaamaan Natashaa, on hänen nimipäivänsä.

- Olkaapa kilttejä tyttöjä. - Monsieur Pierre?

Aivan. Ajattelin tulla takaovesta.

Monsieur Bezuhov.

Pierre, rakas ystäväni!

Olemme kuulleet sinusta ja karhuystävästäsi.

Älkää mainitko sitä, olen häpeissäni.

- Halusin tulla Natashan nimipäiville. - Teidän pitäisi olla isänne luona.

Olen sinne matkalla. Päätin vain käydä vierailulla.

Olen iloinen, että tulit.

- Oliko karhu kunnossa? - Luulen näin.

Mikä Sonjaa vaivaa? Käy katsomassa, Natasha.

- Älä vielä lähde. - Lupaan sen.

- Samppanjaa? - Ei pitäisi.

Mitä nyt? Mikä on vialla?

Hän ei enää rakasta minua. Hän rakastaa Julie Karaginaa.

Eikä rakasta. Hän vain oli kohtelias Julielle.

Hänestä Julie on ruma, kuten onkin.

Mutta nyt hän lähtee sotaan ja unohtaa minut kokonaan.

Olen vain köyhä sukulainen. Äitisi ei anna hänen naida minua.

Kaikki on mahdollista. Hän rakastaa sinua, tiedän sen.

Odota tässä.

Nikolai, sinua tarvitaan.

- Tule. - Suottehan anteeksi.

- Serkkuja... - Aivan, mutta minkä sille voi.

Katso, sait hänet itkemään.

Mene hänen luokseen ja korjaa asia.

Mene nyt.

- Kuivaan kyyneleesi. - Oletko luopunut minusta?

Katsokaa.

- Haluaisitko suudella minua, Boris? - Enkö ole turhan vanha?

Kas noin, nyt olemme kihloissa.

Älä näytä noin kauhistuneelta.

Kuinka voitte, kreivi? Onko teillä tuskia?

Tulin kysymään, haluatteko jotain.

Onko jokin tapa, miten voin olla avuksenne?

Ymmärrän, teidän ylhäisyytenne.

Älkää pelätkö.

Jonkun täytyy näyttää heille mallia.

Hän tekee tämän joka vuosi.

En koskaan luovu sinusta. En koskaan.

Menemme naimisiin muiden puheista huolimatta.

Monsieur Pierre, pitäisikö teidän vielä olla täällä?

Miksette ole isänne kuolinvuoteen äärellä?

Minun pitäisi olla siellä. Jostain syystä minua pelottaa mennä.

En koskaan tuntenut häntä kunnolla.

- Tule tanssimaan, Pierre! - Olen liian kömpelö.

- En osaa tanssia, Natasha. - Seuraa vain minua.

- Mitä minun pitäisi tehdä? - Yks, kaks, kol, yks, kaks, kol.