Hitler's Last Stand

Normandia, Ranska. Kuukausi maihinnoususta.

Kanadalainen rykmentti kohtaa pahamaineisen SS-panssariyksikön,

jota syytetään hirvittävistä sotarikoksista.

Kanadalaiset ja SS-divisioona Hitlerjugend

olivat taistelleet kesäkuun 7. päivästä asti.

Niiden välillä käytiin hyvin julmaa ja henkilökohtaista sotaa.

Saksalaisilla ei ollut varaa perääntyä.

Vaihtoehtoja olivat vain voitto ja kuolema.

6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet nousivat viimein maihin Normandiassa

avatakseen rintaman länteen.

Mutta fanaattiset natsit

jatkoivat armotonta eloonjäämiskamppailuaan.

Maihinnousu oli ollut vain taistelu.

Liittoutuneiden oli vielä voitettava sota.

HITLERIN VIIMEINEN TAISTELU

TANKKIEN RAIVO

8. heinäkuuta 1944. Caenin esikaupungit, Ranska.

Regina-kiväärirykmentti valmistautuu tekemään osansa

ranskalaiskaupungin vapauttamiseksi.

He tutkivat kohteensa lähimaastoa luoteisella sektorilla.

He eivät pitäneet näkemästään. Maasto oli hyvin tasainen.

Suojaa ei ollut nimeksikään.

Everstiluutnantti Foster Matheson

on ottanut mukaan komppanioiden komentajat,

majuri Gordon Brownin, majuri Eric Symen,

ja majuri Stuart Tubbin, löytääkseen parhaan etenemisreitin.

He ajelivat ympäriinsä, ja jossain vaiheessa he eksyivät.

Kuski kääntyy väärään suuntaan...

...ja he huomaavat olevansa keskellä taistelua.

Miehiä aletaan pian tulittaa.

Yksi kuljettajista ammutaan hengiltä.

Kyydissä olevat syöksyvät suojaan.

Taistelun raivotessa ympärillä ajoneuvot yrittävät palata takaisin.

Sekasorron keskellä ajoneuvot alkavat vetäytyä

jättäen upseerit jälkeensä.

Liittoutuneet kokevat taas takaiskun yrityksessään vallata Caen.

Caen on vain 20 km rannikolta,

ja suunnitelma oli ollut vallata kaupunki maihinnousupäivänä.

Yli kuukautta myöhemmin tavoitetta ei ollut vieläkään saavutettu.

Kumpikin puoli ymmärsi Caenin olevan tärkeä portti muualle maahan.

Valtaamalla Caenin voisi edetä muualle Ranskaan.

860 000 liittoutuneiden sotilasta on pakkautunut Normandian rannoille.

Joukkojen on murtauduttava syvemmälle Ranskaan

ja jatkettava sitten itään kohti Pariisia.

Caen on tärkeä liikenteen solmukohta.

Saksalaiset ymmärsivät, että pitämällä Caenin

he voisivat estää liittoutuneita etenemästä.

Saksan panssaridivisioonilla oli satoja tankkeja.

Ne tarvitsivat hyviä teitä. Tarkoitus oli kulkea Caenin kautta

ja iskeä liittoutuneita vastaan,

joiden asema rannalla oli hyvin haavoittuvainen.

Regina-rykmentti on keskellä taistelua

12. SS-panssaridivisioonan ja toisten kanadalaisjoukkojen välillä.

Yksikkö ei kohtaa 12. SS-divisioonaa ensi kertaa.

Kuukautta aiemmin, päivä maihinnousun jälkeen

rykmentti valtasi läheisen Brettevillen kaupungin.

Se torjui 12. SS-panssaridivisioonan vastahyökkäyksen neljästi

aiheuttaen saksalaisille 152 miehen tappiot ja tuhoten kuusi tankkia.

Yksikkö palkittiin toiminnastaan.

Jouduttuaan epäedulliseen asemaan kuorma-autot yrittävät paeta.

Rykmentin upseerit ovat vaarassa jäädä kyydistä.

Juoskaa!

He kiskovat itsensä erään ajoneuvon lavalle,

joka heidän yllätyksekseen on lastattu räjähdelaatikoilla.

He painautuvat matalaksi vihollistulen repiessä kuormuria,

ja voivat vain toivoa, ettei mikään luodeista saa aikaan räjähdystä.

Päästyään viimein pois taistelukentältä

upseerit menevät tiedusteluasemiinsa läheiseen Authien kylään.

Aiemmin samana päivänä kenraali Bernard Montgomery

käynnisti operaatio Charnwoodin,

brittien toisen armeijan yrityksen Caenin valtaamiseksi.

Tukeakseen operaatiota rykmentin on vallattava Ardennen luostari,

joka vartioi Caenia luoteessa.

Korkea kivimuuri ympäröi tätä 1100-luvun kirkkoa

ja siihen liittyviä rakennuksia.

Se oli kivinen linnoitus, jolla oli korkea torni.

Ja siitä tornista saattoi nähdä koko alueen.

Niinpä se olikin tärkeä paikka, vahva linnoitus,

josta saksalaiset tarkkailivat rannikolta lähestyviä liittoutuneita

ja josta he käynnistivät vastahyökkäyksensä.

Tasaiset viljapellot ympäröivät luostaria joka puolelta

tarjoten esteettömän näkymän saksalaisille tarkka-ampujille.

Saksalaisilla on hallussaan ainoa suoja,

ilmatorjunta-asemana toiminut kumpare puolivälissä peltoa.

Matheson aikoo käskeä Symen B-komppanian

etenemään 400 metriä Authiesta ja valtaamaan kumpareen.

Brownin D-komppania vasemmalla sekä Tubbin C-komppania oikealla

saavat määräyksen ohittaa kumpare ja edetä aina luostarille asti.

Viideltä iltapäivällä tykistö alkaa moukaroida Ardennen luostaria

hyökkäyksen esivalmisteluna.

Keskityksen tarkoitus on pehmittää saksalaisten puolustusta

ja pitää saksalaiset matalina kanadalaisten lähestyessä.

Tykistökeskitys kestää 30 minuuttia,

minkä jälkeen rykmentti käynnistää oman hyökkäyksensä.

Luostari on aiemmin kohdatun 12. panssaridivisioonan tukikohta.

Sen komentajana toimii Standartenführer Kurt Meyer.

Tämä 33-vuotias eversti on nuorimpia saksalaisia divisioonankomentajia.

Kurt Meyer oli erittäin rohkea upseeri.

Toisaalta hän oli myös erittäin säälimätön.

Hän oli omistautunut natsismille

ja oli myös päättänyt iskostaa kyseisen ideologian miehiinsä.

Meyerin panssaridivisioona koostuu entisistä Hitler-nuorista.

Pahamainen Hitler-Jugend kasvatti sukupolven saksalaislapsia

uskomaan arjalaisen rotunsa ylemmyyteen.

n johdolle SS-panssaridivisioona Hitlerjugend

oli tavallaan natsismin seuraavan sukupolven symboli.

Meyer ottaa keskityksen vastaan luostarin rakennuksissa.

Luostarin päärakennus oli liian suojaton

liittoutuneiden tykistön tulelle tai heidän ilmapommituksilleen.

Niinpä hän sijoitti komentokeskuksen toisen rakennuksen kellariin,

jotta olisi itse suojassa.

Liittoutuneiden jatkaessa luostarin tulittamista

Brown ja muut rykmentin sotilaat

yrittävät siirtyä pellolle, josta hyökkäys on tarkoitus aloittaa.

Se kuitenkin osoittautuu vaikeaksi.

Rykmentti ei ollut saanut Authieta kokonaan haltuunsa.

Niinpä saksalaisetkin pystyivät tulittamaan rykmenttiä.

Myös saksalaisten tykistö aloittaa tulituksen.

Useat liittoutuneiden panssarivaunut menevät lähistölle asemiin.

Mutta määrähetken lähestyessä

maastoon kätketty saksalaisten 88-millin tykki alkaa ampua.

88-millinen oli natsien tehokkain tykki.

Liittoutuneiden panssarimiehet kammosivat sitä kaikkialla.

Maataistelussa sen kantama oli 15 000 metriä.

Harjaantunut miehistö saattoi laukaista sen joka kolmas sekunti.

Tykki tuhoaa nopeasti kolme Sherman-panssarivaunua.

Niiden miehistöjen paetessa

saksalaiset ampuvat heitä konekivääreillä läheiseltä kummulta.

Loput panssarivaunut vetäytyvät suojaan saksalaisten tykkitulelta.

Normandian taistelujen kuvitellaan usein olleen panssarirynnäkköjä

ja miltei salamasodan kaltaisia iskuja vihollista vastaan.

Sotaa kuitenkin käytiin kaikilla aseilla

ja jos tankit etenivät liian kauas jalkaväen edelle,

ne oli helppo tuhota panssarintorjuntatykeillä,

joista oli sodan siinä vaiheessa tullut hyvin tehokkaita.

Ilman tankkien tukea

rykmentin kaikki kolme komppaniaa ovat ansassa avomaastossa.

Saksalaiset jatkavat tulitusta.

Kanadalaiset ovat vaarassa tulla tuhotuksi jo ennen hyökkäystä.

8. heinäkuuta 1944.

Saksan tykistö tulittaa Regina-kiväärirykmentin asemia

sen valmistautuessa valtaamaan Ardennen luostarin,

joka sulkee tien ranskalaiseen Caenin kaupunkiin.

Muut kanadalaisyksiköt ovat antaneet rykmentille nimeksi "Maajussit",

koska sen miehet tulevat Kanadan maaseudulta.

"Maajussit" oli tietenkin tarkoitettu pilkkanimeksi.

"Jussit" kuitenkin lyhensivät sen.

He jättivät etuosan pois ja kantoivat nimeä ylpeänä.

Vihollisen tulituksen alla

rykmentti ei lähde määrähetkellä hyökkäykseen luostaria vastaan.

Sekasorrossa ja hämmennyksessä yksiköt saapuivat myöhässä,

ja itse asiassa useimmat hyökkäävien komppanioiden miehistä

ehtivät paikalle vasta tykistökeskityksen loputtua.

Niinpä viestiyhteyksien katkettua tilanne oli todella uhkaava.

Rykmentin olisi hyökättävä linnoitusta vastaan

lähes täysin ilman tykistön tukea.

Miehet voivat vain suojautua ja odottaa vihollistulen loppumista.

Kun niin viimein tapahtuu, majuri Gordon Brown

ja hänen upseeritoverinsa kiiruhtavat järjestämään joukkonsa.

Kuudelta illalla, puoli tuntia hyökkäyksen määrähetkestä,

rykmentti aloittaa hyökkäyksensä.

Majuri Eric Symen B-komppania etenee kärjessä.

Saksalaiset ovat käyttäneet saamansa ajan hyväkseen.

Tauon aikana saksalaiset kykenivät ryhmittymään uudelleen

ja suuntaamaan konekiväärinsä ja panssarintorjuntatykkinsä.

Se on pahin mahdollinen tilanne, mille tahansa hyökkääjälle.

Komppanioiden lähtiessä hyökkäykseen

B-komppanian tehtävä on edetä 400 metrin päähän kylästä

ja vallata kumpare, joka on ainoa suoja koko pellolla.

Saksalaisjoukot alkavat tulittaa kaikista suunnista.

Caenia pidetään niin tärkeänä, että sotamarsalkka Erwin Rommel

on komentanut eliittijoukkoja puolustamaan sitä.

Normandian puolustuksesta vastaavana

Rommel oli vahvistanut Atlantin vallia voimakkaasti.

Se oli ketju bunkkereita, kasematteja ja linnoitettuja asemia

Ranskan, Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan rannikolla.

Sen tarkoitus oli torjua liittoutuneiden hyökkäys.

Liittoutuneista Pohjois-Afrikassa saamansa kokemuksen perusteella

Rommel tiesi tankkien olevan haavoittuvaisia ilma-asetta vastaan.

Rommel uskoi, että liittoutuneet olisi lyötävä rannoilla

hyökkäyksen ensimmäisten tuntien aikana.

Sen epäonnistuminen maihinnousupäivänä

teki taistelusta epätoivoisempaa.

Saksalaisilla oli yhä taistelutahtoa,

koska he uskoivat, että liittoutuneiden voittaessa

Saksan kansa hävitettäisiin.

Se päti etenkin Saksan armeijan komentajiin,

kuten Kurt Meyeriin, joka komensi 12. SS-panssaridivisioonaa,

joka piti luostaria hallussaan.

Heidän mielestään sodassa oli taisteltava täysin säälimättömästi,

koska se oli eloonjäämiskamppailua.

Meyer on ennenkin kohdannut kanadalaisia yksiköitä.

Kanadalaiset ja SS-divisioona Hitlerjugend olivat taistelleet

kesäkuun seitsemännestä eli taistelujen toisesta päivästä asti.

Pitkin rintamaa oli käyty raivokkaita taisteluja.

7. ja 8. kesäkuuta Meyerin yksikkö teloitti 18 kanadalaista sotavankia

Ardennen luostarissa.

Se oli räikeä rikkomus Geneven sopimusta vastaan.

Meyerin kaltaiset ihmiset ovat täysin ehdottomia.

Viholliselle ei voi tehdä mitään myönnytyksiä,