Nobody Wants This

Morgan, käskin pysäköidä kadunvarteen. - En ole kuskisi ja tarvitsin käteistä...

Kuka edes käyttää käteistä? - Äiti käskee varautua maailmanloppuun.

Kävellään. En halua sen miehen löytävän minua.

Mitä tapahtui? - Viestitellessä hän oli ihan normaali.

Nyt hän alkoi heti itkeä mummon kuolemaa. - Surullista.

Mummo kuoli, kun hän oli 12-vuotias. Hän oli vielä vereslihalla.

Okei, no se on aikamoista. - Nyt hän kysyy, mihin menin. Psykopaatti.

Etkö kertonut lähteväsi? - Pitääkö kertoa kaikki liikkeet?

Puhutaan sitten podcastissa.

Olenko minä mulkero?

Et. Mummot kuolevat. Se on heidän juttunsa.

Miehen mummolla oli hyvä elämä.

Hän oli tanssija ja eli 42 vuotta Williamin kanssa.

Eikä minun pitäisi tietää hänestä näin paljon lyhyiden treffien jälkeen.

Saanko sanoa jotain? - Anna mennä.

Kiitos. Olemme tehneet podcastia nyt jotain 119 jaksoa.

Tämä tarina kuulostaa kovin tutulta.

Tämä oli eka mummoonsa rakastunut.

Tarkoitan, että löydät aina vikaa mukavista ja tavallisista miehistä.

En ole varma, haluatko tavata ketään.

Haluan minä. Tapailin Gregiäkin kahdeksan kuukautta ja olin lääpälläni.

Muistan hänet, eikä hän tunnustanut sinua julkisesti.

Ehkä tarvitset sellaista ihastuaksesi.

Henkistä tavoittamattomuutta.

Ymmärsimme kyllä, mitä sanoit. - Hyvä.

Hyvä on, voisin tehdä terveellisempiä valintoja.

Aion jatkossa tehdä niin.

Profiilissa oli kuva miehestä isoäitinsä kanssa.

Se oli nähtävissä. - Joo, vika oli minun.

Haluan kertoa jotain, mutta älä ylireagoi.

Voi ei. Pettääkö Esther minua?

Pysyn silti hänen kanssaan. - Ei.

Älä anna äidin enää leikata hiuksiasi.

Miksi? - Olet aikuinen mies. Se on surullista.

Oletko kateellinen?

En näytä itseltäni, kun joku muu leikkaa.

Täällä ollaan! - Moi, Beck!

Hei. - Hei.

Peli ei ole alkanut vielä. - Hyvä.

Kelpaako? - Minulleko?

Sinulle. - Kiitos.

Tämä on sinulle. - Tämä kelpaa.

Mitä jos söisimme suoraan rasiasta?

Minä syön mieluummin lautaselta. - Hyvä on.

Sasha, pyysin Estheriäkin tulemaan, mutta hän ei innostunut pelistä.

Käy järkeen. - Ole hyvä.

Mitä kädessäsi on?

Kihlasormus.

Menittekö kihloihin?

Emme.

Minä...

Okei, minä löysin sen ihan sattumalta. Tosi outoa.

Löysin sen kuukausia sitten pöytäsi alalaatikosta.

Siitä lukitustako? - Juuri siitä.

Se oli tosi hassua, koska jotenkin löysin samalla avaimenkin.

Rebecca. - Tiedän.

Et voi avata lukittuja tavaroitani. Loukkaat yksityisyyttäni.

Olit kuitenkin kosimassa, enkä tajua, mikä siinä kesti.

Nyt voimme unohtaa sen "tuletko vaimokseni" -vaiheen,

koska vastaus on: "Tulen."

Se oli minun osuuteni. Sen piti olla romanttista.

Aioin viedä sinut siihen paikkaan, josta pidät.

Kuulin, että se on nykyään rappiolla.

Luin ihan samaa. Se kuulemma haisee merivedeltä.

Jutelkaa te rauhassa.

Paikoista puheen ollen, löysin äitisi kanssa hääjuhlapaikan...

Puhuitko tästä äitini kanssa?

Ainahan minä. - Jestas sentään. Se ei ole okei.

En ymmärrä tätä kommunikaatiokatkosta. - Etkö?

Kulta, olemme yhdessä ja menemme naimisiin.

Ihan yksinkertaista. - En tiedä.

Tuntuu, että sinä suoritat tehtävälistaa, eikä sen pitäisi tuntua siltä.

En tiedä, mitä odotit tuntevasi.

Tätä se nyt on.

Tämä on se tunne.

Anteeksi, Beck, mutta en usko että on.

Ihanko totta? - Kilpailu tekee siitä hauskaa.

Saisimmeko muutaman palan juustokakkua?

Ja kynttilän. - Tietenkin. Onko juhlapäivä?

Vuosipäivämme.

Heidän eronsa vuosipäivä. Miksi teemme tätä?

Joitakin eroja kuuluu juhlia. - Kuten sinun.

Olimme tämän kanssa yhdessä 32 kaunista vuotta,

mutta hän alkoi epäillä seksuaalisuuttaan.

Olin 100-prosenttisen varma. - Nykyään on muodikasta olla homo.

Oletko sinä homo? - Älä!

Älä paljasta toista. - Pelasta itsesi.

Älä vastaa. - Tuon ne jälkiruoat.

Kiitos, komistus.

Minun piti kertoa, että kävin lääkärissä ja minusta löydettiin jotain kamalaa.

Mitä? - Huomasin heti, että olet kamalan sininen.

Pane puhelin pois. Mikä on vikana? - Tapasin Birchin.

Kuka se on? - Ääniterapeutti. Hän ei ole lääkäri.

Luulimme, että kerrot syöpäuutisia.

Hän on äänibiologi. Hän huomasi, että puheäänestäni puuttuu C-nuotti.

Okei.

Se on suorassa yhteydessä peräsuoleen, joka on suorassa yhteydessä...

Arvatkaa.

Syvään suruun.

Sait siis diagnoosin. - Älä enää käy sen naisen luona.

New Yorkin suunta. - Voi sinua.

Se on varmasti podcastista.

En vastaa tässä. Isä, siirry.

Minun pitää vastata. - Mitä sinä teet?

Pois tieltä. - Liikettä nyt.

Odota.

Hei, James, kuulen kyllä.

Hei, Joanne. Onko väliä, otetaanko siskosi mukaan?

Hän on tässä vieressä. - Hei, minulla on väliä.

Olemme seuranneet podcastianne, ja nyt lienee aika puhua ostosta.

Onko? - Lukujenne pitää kasvaa edelleen.

Kaikki kuitenkin pitävät dynamiikastanne ja tavastanne kohdata fanit.

Kiva. Ja podcastissa on mahdollisuuksia spin-offiin ja kirjaan. Minulla on ajatus...

Saammeko kivan toimiston? - Minun pitää nyt lopettaa. Hei.

Kiva, kiitos! - Kiitos, James!

Mitä teet, Prinsessa Ruusunen? - Töitä.

Näytät olevan sängyssä. - Koko maailma on toimistoni.

Kiva. Minä työstän podcastin mainospakettia.

Senkin voisi tehdä sängyssä. - Voisitko keskittyä?

Tuletko illallisjuhliini?

Tuleeko sinne pelkkiä lesboja?

Ei. Ei niin paljon kuin yleensä.

Sinne tulee kiinnostavia miehiä.

Eronnut mies, jolla on lapsi, taloustyyppi ja rabbi.

Luulin, että tuo oli vitsin alku.

Kuulostavat kamalilta. Tulen.

Loistavaa. Pukeudu lutkaksi. - Lainaan jotain äidiltäsi.

Äitini on kuollut, ja tiedät sen.

Et edes pitänyt hänestä. Heippa.

Kulta, olen kotona! - Lopultakin.

Yäk. En ole homona sinuun. - Yritin sentään.

Mikä kammotus sinulla on päälläsi? - Chinchilla.

Se on avunpyyntö. - Löysin sen isän kaapista, joten ehkä.

Hei kaikki, minä olen Joanne.

Ei hätää, tämä ei ole aito.

Hän puree.

Rabbi.

Hei. - Hei.

Saisinko korkkiruuvin? - Toki.

Minä voin avata. - Kiitos.

Onkohan juominen hyvä idea?

Sinulla näyttää olevan vaikeaa. - Ei, minä vain haluan huomiota.

Ymmärrän. Minäkin pidän huomiosta. Väitän, että en pidä, mutta pidän.

Niinpä! Eikö ole kiva sanoa se ääneen? - On.

Olen söpö, ja on kiva tulla huomatuksi. - Juuri noin.

Olet söpö. Huomasin. - Kiitos. Tiedän.

Myös nolon asian sanominen ensitapaamisella tuntuu hyvältä.

Kasvoistani poistettiin vaalea luomi.

Nyt sen arpi on selvempi kuin luomi koskaan, ja sitä tuijotetaan.

Huomasin sen heti. - Kamala, eikö?

Hirveä. En näe sitä ollenkaan.

Jotain noloa siis.

Osaatko sinä tämän?

Luulen niin. Voin yrittää. - Odota.

Kiitos yrityksestä. - En voi enää jättää kesken.

Melkoinen paluu.

Pitäisikö sanoa jotain noloa? Kelpaako tämä?

Vielä kerta. - Mikä on sinun...

Nolo juttuniko? Olin ennen sommelier.

Luulen... - Jos onnistut!

Katso nyt tätä.

Viinissä on kyllä vähän korkkia.

Ei haittaa. - Riittääkö?

Okei. Kippis. - Kippis.

Joanne. - Se onkin vanhanaikainen nimi. Kiva.

Minä olen Noah. - Noah! Raamatullista.

Tiesitkö, että täällä on rabbi? - Älä!

Joo. - Missä?

En näe, mutta hänellä on parta ja hän katsoi minua pahasti.

Kuulostaa rabbilta.

Mistä tunnet Ashleyn? - Olemme molemmat naapuripartiossa.

Olemme siis Kareneita.

Ashley kai kutsui minut säälistä, koska olen toipumassa erosta.

Illallinen on valmis. Haarukoita ei riitä kaikille. Nauttikaa!

Okei. Taidan mennä nappaamaan hyvän paikan.

Nähdään siellä. - Tehdään niin.

Oletko sinä Claire? Hauska tavata. - Joanne, vihdoinkin.