ആദ്യത്തെ 200 വരികൾ.
Äidillä on jokin hullusti.
Mikä? -Tule puhumaan hänelle.
Joudun tekemään sen aina. Mene sinä. -Hän haluaa puhua sinulle.
Ana on täällä, äiti. -Buenos dias.
Sano jotain. -Äiti. Ana tässä.
Tule lähemmäs.
Olen hyvin sairas. Sinun pitää tehdä aamiaista miehille.
Aamiaistako? Eikö Estela voi tehdä sitä?
Estelan pitää työskennellä tehtaalla.
Heräsin keskellä yötä hiestä märkänä.
Kuin olisin ollut tulessa.
Mikä on vialla? Sattuuko jalkoihisi? -Kyllä.
Entä selkääsi? -Kyllä...
Entä päähäsi? Kuuletko hyvin?
Tänään on viimeinen päiväni high schoolissa. Menen sinne varmasti.
Sinä kiittämätön! -Nytkö ei enää särje?
Kamppailen kivun kanssa, kuten synnytyksessäsi.
Huolehdin tästä perheestä! Olen tuskissani!
En pyytänyt tulla synnytetyksi. -Nyt riittää.
Mikä siskoasi vaivaa, Estela? Auta minut nopeasti ylös.
7 vuotta MIT:ssa. -4 vuotta Stanfordissa.
4 vuotta opettajankoulutuslaitoksessa.
Minäkin aion jatkaa opiskelua. Reppureissaan Euroopassa ja...
Odota hetki, Ana.
Mitä hakemuksillesi tapahtui? -En ole menossa collegeen.
Miten niin? Olet fiksu nainen, ja sinulla on maailmalle annettavaa.
Perheelläni ei ole varaa siihen. -On stipendejä ja apurahoja.
Olen pahoillani, mutta teidän kannat- taisi varmaan auttaa jotakuta toista.
Minun pitää mennä. Olitte paras opettaja. Kiitos.
Olen odottanut tätä päivää. Siinä työasusi.
Anna vain se sekki. Onpa ällöä!
Pidin sitä lämpimänä sinua varten.
Voit aina nuolla persettäni, niin saat työsi takaisin.
Tule, Anita. -Mitä nyt?
Älä siinä kysele, tule vain. Näytän sinulle yhden jutun.
Nopeasti nyt. -Tullaan.
Onnea!
Onnea, Anita!
Kiitos, serkku. -Paljon onnea, Ana.
Vuosiksi eteenpäin. Katso, miten suuri kakku.
Kakkuko? Hyvänen aika, etkö näe, että hän on vielä kakkuakin suurempi?
Miksi lopetit työt? -Miten sen tiedät?
Kunhan tiedän. -Okei, lopetin työni.
Koska en tullut toimeen pomon kanssa. -Sinun pitää hankkia uusi työ, Ana.
Tiedän, isä. Mutta minun piti tehdä se.
Huomenna tulet kanssamme tehtaalle. -Eikä!
Olemme niin paljon jäljessä. Niin se vain on.
Kuka muuten auttaisi siskoasi? -En tiedä enkä välitä.
Miksi sanoit noin? -Sehän on totta.
Estela ompelee pukuja kaiket yöt. -Minulla ei ole varaa lisäapuun.
Se siitä sitten. Jos Estela ei voi maksaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
Maksaa hän. -Hyvä on. Hän voi silittää.
Asia loppuun käsitelty. Kuka haluaa kakkua?
Minä. Anna kunnon pala.
Mitä te täällä teette, herra Guzman? -Ovatko vanhempasi täällä?
Kuka siellä on, Ana?
Buenas tardes, señor. Olin Anan englanninopettaja.
Puhun kyllä englantia. -Anteeksi.
Ana on loistava oppilas. Haluaisin, että hän jatkaisi collegessa.
Tietenkin haluamme hankkia Analle koulutuksen, herra Guzman.
Olemme jo keskustelleet asiasta. Mutta nyt hänen pitää työskennellä.
Hän voi mennä collegeen myöhemmin. -Ana on hyvin erityinen nuori nainen.
Hän pääsi Beverly Hills High Schooliin, ja on olemassa stipendejä.
Olen pahoillani, herra Guzman, mutta huomenna hän tulee tehtaalle.
Voinko pyytää teitä ainakin harkitsemaan collegea, herra Garcia?
Harkitsen asiaa ja puhun vaimoni kanssa.
Mennään, Anita.
Mitä minä sanoin?
Hän ei auta kotitöissä, siivoa huonettaan eikä pese vaatteita.
Hän ei laita ruokaa. Hänestä ei ole muuta kuin harmia.
Carmencita. Ei Anasta niin paljon harmia ole.
Hänen opettajansa on erittäin tyytyväinen häneen.
Jos yritämme kovasti -
voimme auttaa häntä pääsemään collegeen ja hankkimaan koulutuksen.
Minä voin kouluttaa häntä.
Opetan häntä ompelemaan, hoitamaan lapsia ja huolehtimaan aviomiehestä.
Sellaista ei opeteta collegessa. -Hän voi avioitua myöhemminkin.
Etkö kuuntele minua, Raul? On kyse periaatteista.
Se ei ole reilua. Minä olen tehnyt töitä 13-vuotiaasta.
Ana on 18 vuotta.
Nyt on hänen vuoronsa tehdä töitä.
Elämäni on ohi. -Olet yhtä dramaattinen kuin äiti.
Anteeksi vain, mutten ole yhtään samanlainen kuin äiti.
Sovitaan niin.
Älä toivo liikoja. Se ei sovi sinulle millään. Se on M-kokoa.
Miksi sinun pitää olla tällainen? -Se on omaksi parhaaksesi.
Katso vaikka, valtavat! Painavat varmaan 10 kiloa kumpikin.
Mitä oikein teet? -Älä ole niin dramaattinen.
Huomenta, Carmen. -Huomenta, Normita ja Panchita.
Mitä kuuluu, Carmen? -Kiitos, hyvää.
Olet varmaan rakastunut. Näytät niin hienolta, etten ole tunnistaa sinua.
Sulhaseni osti tämän mekon. -Se on kaunis.
Tuollainen minunkin mieheni oli, kunnes lopetti vaatteiden ostelun.
Ettei se olisi ollut sinun vikasi? -Miksi olisi ollut?
Katso nyt itseäsi. Ehkä kangas alkoi käydä liian kalliiksi.
Olet vain kateellinen. Mummoni sanoi: "Pitää olla lihaa luiden ympärillä."
Et kyllä saa minua itkemään. -Sen kuin itket, käyn leipomossa.
Oletko uusi täällä? -Tuo on tyttäreni Ana.
Työskenteletkö kokopäiväisesti? -En.
Autan siskoani, kunnes saan paremman työn.
Niin minäkin. Työskentelen täällä, kunnes voitan lotossa.
Tässä on tyttäreni Ana. Se, josta aina valitan.
Tässä on Carmenin tytär. -Ajatella, että tulit tänne viimein.
Mikä sinulla kesti? -Tapasin toimittajan, muttei se sinulle kuulu.
Tämä on Carlota. Hän palttaa ja on oikea ammattilainen.
Tervetuloa. Toivottavasti viihdyt täällä.
Tässä on Pancha koneensa kanssa. Älä koske hänen tavaroihinsa.
Voisi luulla sen johtuvan vauvasta. -Juoruakka. Se ei ole totta!
Tässä on toinen yliluottelukone. Norma on tosi nopea ompelija.
Olen Carlotan tytär, ja nuo ovat siskoni Lupita ja Angelica.
Tämä on Rosali, riitapukari. Tässä on äidin työpiste.
Nämä ovat sinun saksesi. Älä kadota niitä, täällä hukkuu kaikki.
Tule niin näytän, mitä saat tehdä. -Kuuntele tarkasti, Ana.
Teethän sinä töitäsi, äiti? -Kyllä, kenraali.
Katso. Teemme täällä vain laatua.
Täällä paistuu. Enkö saisi tuuletinta? -Meillä on tuuletin.
Se puhaltaa pölyä pukuihin.
Käytä aina höyryä. Äläkä polta vaatteita.
Se on helppoa. Tarkista veden taso ja sano, kun se on alhainen.
Sitten voit mennä ostamaan lisää. Nosta puku lopuksi tähän.
Kiedo se muovipussiin ja ripusta se rekkiin.
Jos olemme ahkeria, saamme nämä valmiiksi. Näitä on 100 M-kokoista.
Kuulitko, Carlota? Melkein 100. -Miten kaunis puku.
Viemme valmiit puvut jakelijalle ja aloitamme S-koon.
Paljonko näiden tekemisestä maksetaan? -18 dollaria kappaleelta.
Paljollako ne myydään kaupoissa? -600 dollarilla Bloomingdale'silla.
Teemme ne 18 dollarilla, ja ne myydään 600:lla? Onko se oikein?
Tee sinä vain töitä.
Hän ei taida osata tehdä mitään. -Varsinkaan, kun äitinsä on täällä.
Hän on niin tärkeilevä.
Minulla on juoruja torilta! -Carmenilla on juoruja.
Rakastan juoruja. -Tekisitte töitä!
El Dorado Ortiz on salaisesti rakastunut Rosaliin.
Miten kamalaa.
Se törkimys. Hän näyttää näivettyneeltä mangolta.
El Dorado Ortiz on rakastunut Rosaliin.
Hänestä sinä olet liian ruipelo, mutta hän lihottaisi sinut kernaasti.
Mutta älä paisu Anan kokoiseksi. -Pitää jatkaa töitä, äiti!
Kyllä, kenraali!
Poltit sen! -Etkö osaa tehdä mitään oikein?
Mihin sinä olet menossa? Tule tänne, senkin läski!
Älä pakota minua... Ana!
Ana! Ana. Ana.
Hei! Hei siellä! Mitä täällä on meneillään?
Tämä on minun äitini. -Onko tämä tyttärenne?
On, tämä pullukka... on tyttäreni.
Olkaa hyvä ja jatkakaa.
Mihin sinä olet menossa?
En jaksa enää. Olen liian vanha tällaiseen.
En tiedä, miksi teen töitä. Minulla on nivelreuma.
Ja sokeudun siitä kaikesta ompelusta. -Tiedän, äiti. Kaikki tietävät.
Älä koske minuun! Lähde täältä, jos haluat. Lähde!
Mitä nyt? Säälitkö minua?
Häpeät tehdä töitä kanssamme.
Niin paljon töitä, niin paljon uhrauksia.
Ja minkä takia? Teidän kaikkien.
Pidät minua koirana, joka kelpaa vain töiden tekemiseen.
Tule, äiti. Mennään takaisin.
Voi luoja.
Pidä minusta kiinni. Mennään takaisin.
Sinun pitää auttaa minua.
No niin. Olkaa sitten kiltisti, jooko?
Olettepa te kauniita! Katsokaa itseänne peilistä.
Huomenta. -Huomenta. Nukuitko hyvin?
Nukuin, entä sinä?
Mitä luulet tämän nivelreuman kanssa?
Sinulla on uusi San Antonio.
Se on Anaa varten.
Ja montako vuotta tämäkin on riippunut tässä?
Sekö?
Yksitoista vuotta. Ripustin sen Estelan 18-vuotispäivänä.
Otan sen pois.
Ei, ei! Anna sen olla. Estela voi vielä päästä naimisiin.
Ei Estela enää pääse naimisiin. Nyt minun pitää keskittyä Anaan.
Herkullista. Juuri tällaisina niistä pidän.
Olet oikea aarre. -Ukki...
Lähellä kyläämme vuorilla oli luola, joka oli täynnä kultaa.
Kuule, isä, ne ovat pelkkiä tarinoita.
Entä miehet, jotka näkivät luolan ja kullan?
Mitään kultaa ei ole, papparainen. -Kerro minulle aarteesta.
Toki. Monta vuotta sitten, vallankumouksen aikaan -
ihmiset kätkivät kultansa vuorella oleviin luoliin.
Vallankumouksen jälkeen levisi huhu, että oli kultaa täynnä oleva luola -
lähellä kylää.
Luolan sisälle seinään oli kirjoitettu:
"Kullan voi saada ainoastaan mies, jolla on puhdas sydän."
Halusin aina löytää sen kullan.
Ukki, olen varma, että sinä löydät sen.
Olen jo löytänyt sen. Sinä olet minun aarteeni.
Nyt haluan, että sinä löydät omasi.
Hei, Jimmy! -Miten menee?
Minä tein sen, herra Guzman. Täytin hakemukset.
Sillä lailla. Onko tämä totuus? -On. Valehtelen vain painostani.
Missä motivaatiokirjeesi on? -En pitänyt sitä tarpeellisena.
Etkö kirjoittanut sitä? Sinun pitää. Ana.
Tunnen Columbian dekaanin.
Kirjoita essee heti, niin voit ehkä aloittaa opinnot jo syksyllä.
Mutta sinun pitää kirjoittaa essee. -Mistä?
Jostain tutusta asiasta. Itsestäsi. -Itsestänikö?
Mikset? Pystyt siihen. Pidän tämän siihen asti, kun esseesi on valmis.
No comments yet. Be the first to leave one.