The Last Outlaw

Sisällissota muutti kaiken.

Ennen Bull Runin taistelua olin poika. Ennen Gettysburgia -

olin toiveikas mies. Ennen Appomatoxia olin sotilas.

Sitten koitti tappio. Niinpä iskimme jenkkiä arimpaan paikkaan.

Ryöstimme pankkeja ja olimme jahdattuja henkipattoja.

Olin yhä sotilas ja puolustin asiaa, josta muut olivat jo luopuneet.

Seurasin eversti Graffia. Hän johdatti meitä, -

kun koski liikaa katsoa taakseen.

Sitten koitti päivä, jona oivalsin, että Graff oli pysäyttämätön.

Maailma oli hänen vihamiehensä, ja olimme Graffin sieluvainaan vankeja.

Tajuttuani sen tiesin, että minun oli valittava.

Ja että tappaminen ja kuoleminen -

oli vasta alkanut.

- Ne ovat täällä. - Miehiä katolle, pankin ympärille.

Pitäkää päät piilossa ja suut kiinni.

Grubb, sano, että minä avaan tulen. Tulitamme, jos he nousevat satulasta.

Pinkin, katolle. Menkää te kaksi kadun toiselle puolelle.

Pysytään matalana.

- Ilmoita, kun kaikki ovat asemissaan. - Tehkää jotain.

- Pankissa on rahaa - ja ihmisiä. - Ammumme, jos he nousevat satulasta.

Siinä he tulevat.

Jalka jalustimella, toinen maassa.

- Älkää ampuko. - Liikkumatta.

Hitto.

- Paljonko joukossa on, poju? - En tiedä mitään joukosta... herra.

Mikä helvetti tämä on?

Sitokaa kuikelo ikkunaan.

- Liikettä. - Sitokaa niin, että pärstät näkyvät.

Kaatakaa palkit ja lyökää kaiteet pois tieltä.

Edestä on tultava, takaovea ei ole.

Ei kelpaa, ei kelpaa.

Vauhtia.

Kaikki on otettu.

- Dynamiittia, kuoma. - Dynamiittia?

Mitä helvettiä teet, Graff?

Menkää takapuolelle, menkää.

- Satulaan nouse, poju. - Meinaatko polttaa nuo, viattomat?

Älä ikinä kyseenalaista minua, poju.

Satulaan nouse.

- Nyt ulos täältä! - Dynamiittia!

Älkää ampuko! Hänellä on dynamiittia!

Sitten mentiin!

- Philo! - Haetaan kasöörit ulos!

Loomis! Loomisiin osui!

Siitä sait, paskiainen!

Dynamiittia! Äkkiä maihin!

He pääsevät pakoon.

- Sharp, päästät heidät pakoon. - En kauas.

Sainpas.

Vauhtia nyt.

Vauhtia!

Haistan seriffin joukon kannoillamme. Kalustoluettelo.

- Minuun osui. Meni puhtaasti läpi. - Kaksi kylkiluuta murskana.

Osuma jalkaan, luu on ehjä. Mutta onhan minulla hummani.

- Näytäpä jalkaasi, poju. - Naarmu se vain on.

Pitääkö sinut jättää, sotamies? - Ei. Pystyn minä ratsastamaan, Graff.

- Pystyn ratsastamaan. Ei tässä mitään. - Ammukset?

- 11 kpl .36:ia ja 23 kpl .45-40:iä. - 16 kpl .12:ia ja 18 kpl .45-40:iä.

- 9 kpl .45:iä ja 23 kpl .45-70:iä. - 31 kpl .45-40:iä ja puukkoni.

Kourallinen luoteja, suunnilleen 30 kipaletta.

Potts...

Laske ne.

20 kpl .45-40:iä ja 8 kpl .44-40:iä.

- Kaksi vähemmän kuin 30. - Minulla on 12 kpl .45-44:iä.

- Eustis, anna Loomisille 20 ammusta. - Häneen osui pahasti.

- Hänen haavansa voisi hoitaa. - Jos pysähdymme, kuolemme.

Jos seisahdumme, voimme hoitaa sinunkin.

Hoitaako? Minä sinulle hoitamiset näytän.

Matkaan.

Vauhtia, vauhtia. Vauhtia.

Tässä luodit.

- Ethän sinä jätä minua, Eustis? - En jätä.

Sinulle on käynyt pahasti, mutta joukko pitää jättää nyt jälkeemme.

Älä pelkää. En minä jätä sinua.

- Kyllä minä pärjään, Eustis. - Vauhtia, poju.

Ei sieltä mitään joukkoa tule.

Eivät ne tule.

- Mitäs täällä juorutaan? - Ei sieltä mitään joukkoa tule.

- Kaikki sen tietävät. - Tulee, kun Graff niin sanoo.

Paskapuhetta. Mistään pirun joukosta ei näy jälkeäkään.

Graff on aina oikeassa. Hän pelastaa meidät aina, niin kuin äskenkin.

Niin, äskenkin. Hänen mukaansa pankki oli vartioimaton ja helppo saalis.

Taivalsimme kaksi ja puoli päivää "vartioimattomaan" pankkiin, ansaan.

- Ei se ole johtamista. - Hän hankki meidät pois sieltä.

Hän hankki meidät sinne.

Ammuimme joukon tärviölle, Eustis.

Ei sieltä tule mitään joukkoa, vai mitä tuumit, Lovecraft?

Tuumin, mitä tuumin, ja te tuumitte, mitä tuumitte.

Graff on johtajamme, siinä se. Seuraamme hänen käskyjään.

- Onko täällä kolo...? - Saamarin Potts! Haavoituit itsekin.

Jos pysähtyisimme hetkeksi, niin voisi katsoa, etteivät haavat märi.

Ja entäs Loomis?

- Poikien haavat kaipaavat hoitamista. - Tiedän.

Seriffin joukkoa ei kyllä ole näkynyt. - Eipä niin.

Voihan se silti olla tulossa.

Pitäisi huilata. - Parin mailin perästä pojat kääntyvät puoleesi.

- Niinkö tuumit? - Kävi kuinka vain - seuraan sinua.

- Mitä hittoa tuo on? - Se on laulu, Potts.

- Mitä me tehdään, luutnantti? - Lauletaan, Potts.

Minä en tuota viisua hoilaa.

- Olet kakkosmies, tee jotain. - Suu kiinni, Potts.

- Olen reikiä täynnä, Eustis. - Suu kiinni.

Ne kaatui Etelän tautiin, kuin sitten Etelän rautaan

Oisipa kolme miljoonaa me saatettu hautaan

Mennään, Buck.

Loomis!

Ptruu, Buck... Rauhallisesti...

- Jätetään hänet. - Eustis...!

Hän on entistä miestä.

Rauhassa vain, poika.

Graff käski jättää hänet, Eustis.

Matkaan.

Mitä tuumit, Lovecraft?

Tuuminpa, että Graff menee yhteen suuntaan - ja Eustis ei.

Oletko valmiina?

Ei perkele.

Loomis, autan sinua, mutta sinun on ratsastettava itse. Onko selvä?

Eustis...

Ratsasta nyt.

Eu! Älä vitkastele. Ala tulla.

Tule nyt.

Sinnittele, Loomis.

Sotilas tottelee -

tai kuolee. Mutta en pystynyt jättämään Loomisia.

Ja kun ratsastin auttamaan Loomisia, -

tiesin, etten pyrkinyt pelastamaan hänen henkeään -

vaan omaani.

Oletko kunnossa, Loomis?

Käskin jättää hänet. - Emme jätä koskaan ketään. Emme koskaan.

Helpotetaanpa asioita hieman.

Graff, hän on meitä. Ei häntä voi jättää.

Graff...

Ei sinusta ole ratsastamaan, poika.

Hän oli ennen rikas.

Graffilla oli oma plantaasi Mississipissä.

Vaimo ja kolme tytärtä.

Sinitakit tulivat, kun hän oli Forrestin ratsuväessä.

Tila poltettiin maan tasalle.

Vaimo ja tyttäret raiskattiin ja ammuttiin.

Olin hänen seurassaan, kun hän sai viestin.

Oli Atlantan taistelun aatto.

Näin hänen silmänsä. Jokin...

Jokin kuoli niissä, pojat.

Hän ei murtunut. Hän johti taistelua, joka oli sodan verisin.

Opin kaiken häneltä.

Vien teidät nyt Meksikoon mahdollisimman turvallisesti.

Samoin hän olisi tehnyt.

Sitten olen vapaa.

Kukaan ei ole vaarantanut nahkaansa vuokseni.

Enempää en taida osatakaan auttaa.

Sinua ei jätetä, mutta toivon mukaan ei tarvitse jättää jalkaasikaan.

Kiitos, Eustis. - Sinun voisi olla parempi ratsastaa kanssani Johnilla.

- Ei, kyllä minä pärjään. - Et sinä niin hyvin pärjää.

Kokosin 30 miestä etsiäkseni teitä kukkuloilta, syöpäläinen.

Arvelin, että meiltä menisi kuukausi, mutta tulitte luoksemme. Kiitoksia.

- Missä rahat ovat, Graff? - Onko kellään sauhuja?

- Tahdon surmata hänet heti. - Tekisi sauhuja mieli.

Antakaa miehelle nyt ihmeessä savuke.

Anastitte tuhansia dollareita rahaa pankistani. Ala puhua, mokoma piru.

- Huoranpenikka! - Sharp.

- Sen kuin painat liipaisinta. - Kernaasti.

Sharp!

Saat puhua, rumpalipoika. Tapoitte kymmenen miestäni.

Nyt olet hallussani. Tahdon seuraavaksi Eustisin ja Philon -

ja, jumalauta, kaikki loputkin!

Ehkä minäkin tahdon. - McClintock, ei tämä lainsuojaton puhu.

Haaskaamme aikaamme loppujen paetessa.

Passitetaan mies helvettiin! Ei hänestä ole mitään hyötyä meille.

Ehkä onkin. Tiedän, missä rahat ovat. Miehilläni - ja löydän heidät.

Väitätkö, että jäljität miehesi puolestamme?

- Miksi kummassa luottaisin sinuun? - Pojat ampuivat minua.

Hevonpaskat. Minä sinua ammuin.

400 jaardin päästä. Jätkät näkivät sen.

Tee, kuten mielit, poju. Sen kuin ammut minut.

Mutta hoida hommasi nyt kunnolla, siansonta. - Otamme hänet mukaan.

Hänestä voi olla hyötyäkin. Sama se, kuoleeko hän. Vain rahoilla on väliä.

- Saat ampua hänet sitten myöhemmin. - Siitä tulee nautinto, henkipatto.

Nautinto.

Kartan mukaan Meksikon raja on 50 mailia etelään.

Selvin reitti on kulkea Texasin halki Rio Grandelle ja rajalle.

Reitti on järkeenkäyvin mutta ehkä jopa liian järkeenkäypä.

- Entä jos sieltä tuleekin joukko? - Ei tule, piru vie.

Kaikki sen tietävät, ja niin se on.

- Ei tule mitään etsintäjoukkoa. - Joku lähtee peräämme etelään.

Kuinka olisi Kanada? Sanovatko luut mitään Kanadasta?

No mikä siinä nyt on?

Mitä tuumit, Eustis? - Sanon, että suunnataan itään. Itään.

Eijei. Idässä on New Jersey. Ei itään kannata mennä.

- New Jerseykö? Ei pahankuuloista. - Minä en itään painele.

Harhautetaan itään päin ja jatketaan taas etelään.

Tuossa on vartioasema ja krouvi. Vettä ratsuille ja lekuri.

Polku on tuttu. Menemme itään.

- Ja hevonpaskat. - Mitäpä tuumit, Lovecraft?

- Ettei siinä ole tolkun häivääkään. - No niin.

Siksi siinä onkin tolkkunsa.

- Hevonpaskat - ei siinä ole tolkkua! - Seuraatko minua?

Philo?

- Onko niin sinusta parasta, Eustis? - Kysyn sinun kantaasi.

Seuraatko minua vai et?

Pottsin aasi.