Spellbound

LUMOUS

Hei, Ellian!

Odota!

Prinsessa Ellian tulee. Avatkaa portit.

Eikä. Soihtu.

Taasko? Tulit vasta, Ellian.

Anteeksi.

Velvollisuudet kutsuvat. - Prinsessan lumoavaa elämää.

Ei haittaa. Nähdään syntymäpäiväjuhlissasi.

Viimeksi oli huikeaa.

Niin. Tänä vuonna vietämme niitä perheen kesken.

Ei mitään muodollista.

Pienet juhlat vain.

Todellako? Ei kuulosta sinulta.

Olen 15-vuotias. Olen teini nyt.

Haluan siis viettää enemmän aikaa vanhempieni kanssa.

Jos haluat hengata myöhemmin, olemme torilla.

Heippa, Ellian! - Tulkaa! Mennään!

Kiltti tyttö.

Prinsessa Ellian!

Lupasin olla käyttämättä soihtua tänään, mutta...

Ministeri Nazara.

Teidän korkeutenne.

Kuningas ja kuningatar pyytävät audienssia.

Ai, siis leikistikö?

Kiireesti.

Torilla kavereiden kanssa?

Siellä minun pitäisi olla.

Mutta voinko?

Prinsessa! - En.

Tule, Flink.

Ja taas mentiin.

Maailma mun

Tätä on vain

Siihen on syynä mun vanhemmat kai

Paikat sotkee

Tömistelee

Lähelle jos meen Ne vain karjaisee

Joo Mä oon prinsessa

Mutta en huoleton

Etenkin kun molemmat mun Vanhemmat on hirviöitä

Ja en vain niin väitä Ne on

Tämä salaisuus tuhoaa vaatekaappini.

Anteeksi, ministeri Bolinar.

Isä! Äiti! - Ei!

Jos joku saa tietää... - Tuhma kuningas ja kuningatar.

Ei hätää. Hoidan asian.

No niin. Tänne päin.

Kiltti kuningatar.

Vuosi sitten

Yllättäen

Laskeutui pimeys heidät piilottaen

Sitten vain "pum!"

Se räjähti

Jotenkin perheen se tän kirosi

Hoitokeinoa vielä

Löydy ei ollenkaan

Siihen nyt vaan totutellaan Että ne on hirviöitä

Ja rotia niihin ei saa

Voi omas olla hankalia

Töykeitäkin

Rakastaa draamaa tai tiuskiakin

Kuuntele ei Määräilee vaan

Mut nää on aivan järjiltään

Ja joskus melkein vois olettaa

Ne ettei mua huomaakaan

Tyttöparka

Mikä taakka

Silti hän kestää sen Mitä ei mainita

Valita ei

Vain hymyilee

Mutta sen alla jo kai rakoilee

Hän on kypsä ja tyyni

Vaikka ne rellestää

Sinnitellen - Salaten sen

Että ne on hirviöitä

Ja hirviöt töitä teettää

On aina uutta kuitattavaa

Valvottavaa

Johdettavaa sekä korjattavaa

Milloinkaan en Taukoa saa

Ja niin Pois ehkä tahtoisin

Mut jonkunhan tää tehtävä on

Siks tarvitaan prinsessaa

Saitko läksyt tehtyä? - Teen ne, kun palaan.

Pilaatte elämäni.

Se olla vois niin ihanaa

Jos vanhemmat sais, jotka toruu Tai urkkii

Tai hössöttää tai nolaa? Siitä vaan

Mut mun vain leikkii, peuhaa Ne mieti mua ei lainkaan

Ja mitta pian täynnä on

Mutta joo Kulunut näin vuosi on tää

Häviä varjo tää ei minnekään

Pinnoja se niin kiristää

Pärjätä silti me yritetään

Toiveikkaana mun täytyy

Kestää loppuun vain tää

Unohtaa saa en milloinkaan Vaikka ne on hirviöitä

Paikkoja taas kun tuhoaa

Riehuu ja on hirviöitä

Sisimmässään Sydämissään

Eivät ne oo hirviöitä

Ei oo hirviöitä

Ei vain hirviöitä

Mut hirveeltä näyttää

Nyt tää

Avatkaa ovi! - Voi ei.

Kenraali Cardona taas. - Haluan tavata kuninkaan ja kuningattaren.

Avatkaa ovi.

Äiti ja isä. Hys. - Häntä ei voi pidätellä loputtomiin.

Tiedän. Mutta mieti, mitä hän tekisi, jos saisi tietää.

Päästäkää sisään! - Hän ei ole rauhallista sorttia.

Avatkaa! - Mitä sanotaan tällä kertaa?

Kaikki tekosyyt on käytetty.

Valtiovierailu.

Työselkkaus.

Huippukokous.

Sallikaa minun.

Olenhan minä viestintäministeri.

Puhutun sanan mestari.

Kolonoskopia.

Mestarillista.

Palaan huomenna.

Ja silloin kyllä tapaan heidät.

Päivänsäde, näin ei voi jatkua. - Tiedän.

Emme ole vuodessa keksineet, miten...

Miten loitsu murretaan. Tiedän.

Mitä me teemme?

Eikä. Mitä nyt taas?

Kuninkaallinen postipäällikkö.

Tuon viestin Auringon ja Kuun oraakkeleilta.

Vastasivatko he?

Kuten tiedät, oraakkelit elävät Ikuisen pimeyden pimeässä metsässä,

paikoista petollisimmassa.

Siksi lähetin kahdeksan -

parasta lintuani viemään viestiäsi perille.

Saivatko he sen?

Metsässä seitsemän kahdeksasta linnusta -

söi lumottuja kivettymismarjoja -

ja muuttuivat kiveksi.

Kunnia heille.

Mutta viimeinen... - Simon.

Millie.

Cedric.

Cedric II.

Hannigan.

Ambrose.

Pikku Dorrit.

Aina muistoissamme.

Todella traagista.

Jäljelle jäi yksi lintu.

Toivon, että se on tämä tyyppi, jolla on käärö nokassaan.

Aivan oikein.

Rohkein lintuni, Vanha Joe, on palannut vastauksesi kanssa.

Ikuisen pimeyden pimeän metsän kauhuja uhmaten.

Lumottujen marjojen suhteen se pitäytyi -

pienemmissä hitaammin vaikuttavissa lajikkeissa.

Se oli kiltti lintu.

Kuin poika minulle.

LISÄÄ VETTÄ

"Lisää vettä."

Missä viesti on? Minne se meni?

Flink, senkin rosvo. Laitoitko sen taas poskeesi?

Tervehdys, Lumbrian prinsessa Ellian.

Olemme Auringon ja Kuun oraakkelit.

Kuu.

Valitettava tilanteesi kiehtoo meitä.

Ongelman korjaamiseksi meidän on nähtävä se itse.

Itse.

He tulevat tänne, Flink.

Saavumme siis valtakuntaanne -

kolmannen kuukauden aattona -

kolmantena päivänä kolmannessa kuussa.

Suussa.

Ei "suussa",

vaan kuussa.

Kuussa.

Kolmannen kuukauden kolmannen kuun kolmantena päivänäkö?

Se on syntymäpäiväni. Tänä iltana.

Hyvää syntymäpäivää, prinsessa.

Eikö koko jutun pitänyt olla salaperäinen ja hitusen pelottava?

Piti.

Anteeksi.

Tulemme joka tapauksessa pian.

Valmistautukaa tuloomme.

Kyllä!

Hirviöiden ja salaisuuksien loppu.

Tavalliset vanhemmat ja tavallinen elämä.

Kerron Bolinarille ja Nazaralle. He ilahtuvat.

Inhoan tätä.

Katso mustia silmänalusiani.

Mitä meistä on tullut? - Puhun 17:ää kieltä.

Kirjoitin valtakuntamme perustuslain.

Olen kansallisaarre, simpura soikoon.

Ja näin minun täytyy viettää aamuni.

Suunnittelen hirviöille kakankeruulaitetta.

Tarvitsemme oikean johtajan. Tämä valtakunta ei pysy kasassa näin.

Anteeksi, arvon ministerit,

mutta syntymäpäivälahjat kasaantuvat,

ja juhlahuone on aavistuksen verran...