Disclaimer

Ei, odota.

Älä laukea. Odota.

Ei, odota.

Ei, odota.

- Aha. - Ei, odota. Ei.

Ei, odota. Odota.

Aha.

Älä laukea vielä.

Odota.

Odota.

- Runkkari. - Anteeksi.

- Olen pahoillani. - Tarkoitan sitä. Olet oikea runkkari.

- Anteeksi. - Runkkaat liian usein.

Anteeksi. Se johtuu junasta. En ole pannut junassa aiemmin.

Minä panen aina Piccadilly Linella.

- Panetko? - Panen.

Matka Oxford Circusin ja Bond Streetin välillä kiihottaa.

- Oikeastiko? - Kyllä.

- Toimistotyöntekijät? - Voi luoja. He. Ja ne helvetin turistit.

- Tietenkin turistit. - Ja tahmeat lattiat.

Olet oikea lutka.

Niin. Aha.

Liput.

Anna minulle... Hitto. Anna...

- Jonathan. Jonathan. - Lopeta. Lopeta.

Helvetti.

Helvetti vieköön.

Minä helvetti... En voi... Hän tuijotti tissejäni,

- ja sinä revit peittoa. - Minun piti ottaa liput.

- Ihan sama. Helvetti vieköön. - Tissisi ovat upeat.

Ne ovat mahtavat mutteivät kaikkia varten.

- Miksi eivät? Itsekästä. - Runkkari.

Varo kerrontaa ja muotoa.

Niiden voima voi tuoda meidät lähemmäksi totuutta,

mutta ne voivat myös olla ase, jolla on vahva voima manipuloida.

Lähes 20-vuotisen uransa aikana tämän illan palkinnon saaja -

on läpäissyt kerronnan ja muodon, jotka peittävät salaisen totuuden,

käsitelläkseen vaikeimpia nykyajan ongelmia,

ja näyttänyt meille aiheensa sellaisina kuin ne oikeasti ovat.

Tämä merkittävä dokumentaristi on läpäissyt verhon,

joka on pitkään suojellut huomattavia instituutioita -

ja niiden usein karismaattisia rikollisia.

Mutta, hyvät naiset ja herrat, varokaa.

Paljastaessaan kohteensa -

Catherine osoittaa, että he voivat manipuloida meitä,

koska sen mahdollistavat syvässä istuvat uskomuksemme -

ja käsityksemme asioista.

Näin Catherine paljastaa jotain vielä ongelmallisempaa ja syvällisempää,

meidän oman osallisuutemme nykypäivän toksisissa sosiaalisissa synneissä.

Nyt minulla on ilo ojentaa -

tämän vuoden RTS:n televisiojournalismin merkittävän saavutuksen palkinnon -

totuuden torvelle...

- Kaikki hyvin? - On.

...meitä kaikkia innostavalle naiselle, Catherine Ravenscroftille.

Olin pahoillani tapahtuneesta. Ihan totta.

Poika oli kuitenkin vasta lapsi.

Mutta olin väsynyt.

Väsynyt opettamaan.

Väsynyt toistamaan samat oppitunnit melkein 50 vuotta.

Mutta ennen kaikkea -

olin väsynyt sietämään katalaa käytöstä hemmotelluilta kakaroilta.

Hra Brigstocke.

- Niin? - Hra Banks haluaa teidät toimistoonsa.

- Nytkö? - Jos voisitte.

5 500 celsiusastetta. Aivan. Ulompi ydin...

En yllättynyt, kun Justin kutsui toimistoonsa.

Hra Banks.

Olin odottanut sitä.

Se kesti odotettua kauemmin.

Hra Brigstocke.

Istukaa.

Hra Brigstocke, tämä on rva Pemberton, Tristanin äiti.

Niin. Rva Pemberton, mukava nähdä.

Rva Pemberton on esittänyt vakavia huolia -

kommenteistanne nuoren Tristanin esseestä.

Toistaisitteko, mitä sanoitte minulle aiemmin?

Kiitos, Justin. Teen sen. Olen iloinen,

että sanot niitä vakaviksi huoliksi, koska ne ovat juuri sitä.

Olen vakavasti huolissani asioista, jotka kirjoititte pojastani.

On vaikea uskoa, että aikoinaan,

useina perättäisinä vuosina, minut äänestettiin suosituimmaksi opettajaksi.

Mutta siitä on vuosia aikaa.

Silloin olin omistautunut. Minä välitin.

Olisi pitänyt eläköityä,

kun minulla yhä riitti intoa vaikuttaa nuorten mieliin.

- ...hän kirjoitti... - Rva Pemberton.

Hra Brigstocke, pyytäisittekö anteeksi,

jotta saamme tämän päätökseen ja voimme jatkaa?

Pidän kiinni alkuperäisestä arviostani.

Anteeksi kuinka?

Niinpä. Annetaan olla.

Ei, Jonathan. Haluan mennä tänään.

On kaunis päivä. Menemme tänään. Voi paska. Unohdin pikkarit.

- Unohdat ne aina. - Hei! Mitä teet?

- Hei! - Et voi sille mitään.

- Anna se takaisin! - Voi paska.

Oletko kunnossa? Kaikki hyvin?

- Ei ole. - Oletko varma?

- Minulla on yhä pikkarisi. - Hei!

Voi luoja. Ei helvetissä. Se on loistava. Minne me menemme?

Mennään Campo Santa Margheritaan.

- Halpoja hotelleja. - Uimalla vai Lontoon metrolla?

Mene sinä. Minä menen... Sen nimi on vaporetto.

Se on kai heidän metronsa.

- Se lienee tuolla. - Selvä.

Odota, odota. Odota hetki.

- Haluat ottaa kuvan. - Niin haluan.

- Tule. - Siistiä.

Kiihottavatko veneetkin sinua?

Vitsailetko? Tietenkin merimiesten ansiosta.

- Lutka. - Runkkari.

Ei se ollut inhottavaa. Se oli aika ihanaa.

- Yömyssy? - Toki. Mikä ettei?

Saatoin vahingossa avata ennen lähtöämme pullon -82 Latouria.

Robert.

Luulin sitä mehuksi.

- Rehellinen vahinko. - Ei olisi tarvinnut, rakas.

Tämä ei ole riittävän erityinen tilaisuus.

- Ei riittävän... Älä huoli... - Lempiviinisi.

Voittoasi varten on kaksi pulloa.

Viini on Robertin harrastus, varsinkin hieno bordeaux.

Harrastuksen alusta ei ole montaa vuotta.

Sinä hädin tuskin erotat punaviinin makua valkoviinistä -

mutta nautit osallistumisesta miehesi iloihin.

Hän ei sitä myöntäisi,

mutta nautinto johtuu osin siitä, että hänellä on varaa niihin.

Kaiken halvan samppanjan jälkeen -

en huomaisi, vaikka antaisit lasin etikkaa.

Jos vaimoni ei voi hemmotella itseään, eikä voikaan, velvollisuus on minun.

Silmät.

Totuuden torvelle,

- joka innoittaa minua joka päivä. - Kiitos, kulta. Hupsu.

- Ihanaa. Mikä maistuu? Mausteetko? - Erinomaista.

Santelipuu.

Mustaherukka.

Banaani.

Ja nämä myös.

Tässäkö kaikki?

Kyllä.

Seitsemän hametta.

Nämä olivat vaimoni.

Otan osaa. Äskettäinkö?

Seitsemän käsilaukkua.

Yhdeksän vuotta sitten.

Kymmenen huivia.

Yksi hattu.

Kengät myös.

- Kyllä. Ja kengät. - Tietenkin.

Antaa mennä.

Hänellä oli pienet jalat.

Kokoa 35.

Siis kahdeksan paria kenkiä ja yhdet tossut.

Ja siinä se oli.

Nancyn elämä kutistettuna tavaralistaan.

HANSKAT - KENGÄT - TOSSUT - SUKAT

Kiitos.

Tässä pinossa on koita.

Emme voi ottaa koisia vaatteita mutta hävitämme ne puolestanne.

- Kyllä. Kiitos. - Viekää pois.

Ei, odottakaa.

Tämä on vaimoni lempivillatakki.

Ymmärrän. Kiitos, hra Brigstocke. Oikein ystävällistä teiltä.

Muistan villatakin Nancyllä keskellä yötä, kun hän nousi syöttämään Jonathania.

Hän ei antanut minun auttaa.

Mennäänkö yläkertaan?

Mennään. Tulen pian. Haluan vain tarkistaa postin.

Mutta sait juuri projektin valmiiksi.

Tiedän. Tunnet minut.

Tule nyt. Latour.

- Nautitaan siitä. - Minua vain kiinnostaa,

mitä tulee seuraavaksi.

Maatamullistavaa kuten aina.

- Se odottaa kuten minäkin. - Kiitos tästä illasta.

Olen aina mielelläni avecinasi.

VENTOVIERAS - EJ PRESTON

POJALLENI JONATHANILLE

VASTUUVAPAUSLAUSEKE

YHTENEVÄISYYS ELÄVIIN TAI KUOLLEISIIN HENKILÖIHIN EI OLE SATTUMAA.

Kyllä.

Pysy siinä.

- Kaunis! - Ota se sitten.

Älä liiku.

- Haluatko nähdä pikkarini? - Näytä.

- Nyt tissit. - Ei. Pää kiinni.

- Haluan kuvan kanssasi. - Hei. Ptruu.

Eikö hänen pitäisi laulaa samalla?

Huokausten sillan alla sinun pitää suudella minua kuin Pienissä sydämissä.

En ole nähnyt sitä.

Suutele minua sen alla, jotta rakkautemme on ikuista.

Parempi kysymys. Oletko nainut sillan alla?

- Tietenkin. Battersean sillan alla. - Etkä ole.

Ei, odota, myös Waterloon sillan alla.

Vaikuttavaa.

- Kyllä. Olen. Runkkari. - Lutka.

Miksi me käännymme?

Miksi käännymme?

- Kamu, ei. Haluamme suoraan sillalle. - Ei. Finito.

- Joo, silta... - Ei.

Älä nyt. Se on tuossa. Ole kiltti.

Anna 40 euroa.