The Show Must Go On: The Queen + Adam Lambert Story

Jatkamme eteenpäin, tuli mitä tuli.

Yhtyeellämme on vahva selviytymisvietti.

Jos minä yhtäkkiä häipyisin, minut korvattaisiin.

Se ei tosin olisi helppoa.

Ne saappaat olivat ehkä musiikkimaailman vaikeimmin täytettävät.

Katsomon valot.

Mentiin! Hyvää keikkaa.

Kakkonen Andylle. Bändi on matkalla. -Bändi on matkalla.

Tutustuimme Adam Lambertiin sattuman kautta.

Areenakeikat tuntuivat taas mahdollisilta vetovoimaisen nokkamiehen kanssa.

He löysivät keinon jatkaa ilman Freddieä.

Se vaikutti mahdottomalta,

mutta lopputulos on yhtä taianomainen kuin ennenkin.

OSCAR-GAALA 2019

Teimme elokuvan miehestä, joka oli homo ja maahanmuuttaja -

ja joka eli omannäköisensä elämän eikä pyydellyt anteeksi.

Me janoamme tällaisia tarinoita.

Queenin musiikissa on majesteetillista voimaa,

joka tunkeutuu luihin ja ytimiin.

Jokaisella kuulijalla on siihen oma, ainutlaatuinen suhteensa.

Toista samanlaista bändiä ei ole. Olen kasvanut Queenin tahdissa.

Bändillä on paljon annettavaa nykyajalle.

Minusta Queen on kaikkien aikojen paras rockbändi. Parempaa ei ole.

Yksi maailman parhaista yhtyeistä.

Queen otti haltuunsa enemmän osa-alueita kuin yksikään toinen bändi.

Heiltä taittuu hard rock.

Samoin oudot oopperabiisit.

Ja gospel.

Discoa ja funkiakin löytyy.

Queen oli 80-luvulla tulikuumaa kamaa.

"Another One Bites the Dust" oli jättihitti Yhdysvalloissa.

Livenä bändi on aivan lyömätön.

Live Aid näytti sen kaikille.

Kaikki hommat keskeytettiin Live Aidin ajaksi.

Se oli 1980-luvun suurin kulttuuritapaus, joka oli pakko nähdä.

Vain harvat ja valitut osaavat esiintyä miljoona- tai jopa miljardiyleisölle.

Sinä vuoden 1985 päivänä Wembleyllä -

kaikki saivat nähdä, mihin Queen pystyi.

Kukaan ei koskaan sano:

"Eikö olisi hienoa nähdä Queen klubikeikalla?"

Ei olisi.

Siinä jäisi kokematta huikea yhteenkuuluvuus,

joka on isossa konsertissa läsnä omana voimanaan.

Queenista on syytä muistaa se, että bändi antoi lavalla aina kaikkensa.

Queenin Live Aid -veto oli yksi kaikkien aikojen parhaista esiintymisistä.

Aivan mieletön.

Queen teki muista selvää. Se teki selvää Led Zeppelinistä,

Phil Collinsista... Sori, Phil-kamu.

Se teki selvää The Whosta. Sori taas. Queen pesi kaikki muut.

Esityksessä kiteytyi todella vaikuttavasti laulusolistin kyky hallita yleisöä.

Aivan helvetin hyvä bändi. Piste.

Live Aidin jälkeen tie oli auki.

Queen olisi voinut saavuttaa mitä vain,

ellei Fredin terveys olisi alkanut heiketä samoihin aikoihin.

Freddie Mercury kuoli eilen aidsiin.

Ystävät ja fanit ovat muistelleet hänen lahjakkuuttaan ja rohkeuttaan.

Hän oli myöntänyt sairautensa vain päivää aiemmin -

ja vetosi samalla faneihinsa taudin nujertamiseksi.

Asia on varmasti ollut Freddielle todella vaikea aikana,

jolloin aidsiin sairastuneita hyljeksittiin ja tuomittiin.

Fredin kaltaisen esikuvan ja sankarin menettäminen -

oli musertavaa. Se särki sydämeni.

Kun Freddie kuoli, monet olivat vuorenvarmoja,

ettei bändi toipuisi ikinä eikä saisi vanhaa taikaansa takaisin.

Queenin ei uskottu löytävän toista sille sopivaa nokkamiestä.

Ajatus siitä, että Queen jatkaisi ilman Freddie Mercurya -

tuntui mahdottomalta. Se tyrmättiin saman tien.

Mutta toisin kävi.

ISLE OF WIGHT -FESTIVAALI 2016

Kun tämä nuorukainen ilmestyi... Sanon Adamia jumalan lahjaksi.

Emme pyytäneet emmekä etsineet häntä. Ei meillä ollut mitään vaatimuslistaa.

Hän vain ilmestyi ja hallitsi aivan kaiken.

En osaa kuvitella, millaista oli menettää oman bändin jäsen,

mutta tarinan täytyi jatkua.

Queenin täytyi jatkaa kunnioittaakseen Freddien muistoa.

Queenin uusi tuleminen Adamin ja elokuvan myötä -

on yksi historian huikeimmista comebackeista.

Joka kerta kun kävelen lavalle näiden jätkien kanssa,

mietin, onko tämä todellista -

vai pelkkää fantasiaa.

Eniten minua mietitytti se tosiasia,

että jos laulaisin näitä lauluja bändin uutena keulakuvana,

minua verrattaisiin Freddieen.

Arvaan, mitä osa teistä ehkä ajattelee.

Suunnilleen tätä rataa...

"Ei tuo silti ole Freddie Mercury."

Enpä niin.

Yleisö tuntee kappaleiden levyversiot. Levyiltä minäkin ne opin.

Freddie on uskomaton. Hänen äänensä oli yksi miljoonasta. Triljoonasta.

Kautta aikain tulee olemaan vain yksi rockjumala: Freddie Mercury.

Tuuraan kyseistä jumalaa, mutta en ole hän. Ja tiesin sen.

Kiitos luottamuksesta.

Ei tässä yritetä tuoda Freddieä takaisin.

Jos joku luulee niin, hänen on syytä pysyä poissa keikoiltamme.

Niiden, jotka nauttivat musiikistamme taidolla esitettynä, on syytä tulla.

Haluamme pitää musiikkimme elävänä ja avoimena uusille tuulille.

Freddie inhoaisi yli kaiken sitä, että asiat toistuvat samanlaisina.

Freddieä imitoidaan paljon.

Imitaattorit käyttävät tekoviiksiä ja keltaista takkia, ja koko touhu...

No, onnea vaan risteilykeikoille.

Vertailu Freddieen on ajanhukkaa.

Adam on joutunut sietämään sitä, koska jotkut ovat pirun jämähtäneitä.

Fred on kuollut.

Hän on poissa, ja häntä on turha odottaa keikallemme.

Adam tekee sen omalla tavallaan, mikä on huikea juttu.

Kyseessä ei ole mikään cover-bändi, vaan Queen.

Kun pääsin yli alun pakokauhusta ja omien kykyjeni epäilystä,

tajusin saaneeni elämäni tilaisuuden kantaa upeaa musiikkia eteenpäin.

Saimme hyvän vastaanoton, ja se oli valtava helpotus,

sillä panokset olivat kovat.

Tämä kaikki on silkkaa bonusta. Olisimme ehkä lopettaneet -

ja päätyneet aivan muihin hommiin, ellei Adam olisi tullut kuvioihin.

On aika hurjaa, että silloin luulimme tarinan päättyneen. Osin se päättyikin.

Tänä iltana -

juhlistamme Freddie Mercuryn elämää, uraa ja unelmia.

Jätetään hänelle kaikkien aikojen jäähyväiset.

Kypsyttelimme pitkään ajatusta muistokonsertista Freddielle.

Lopulta Roger polkaisi homman käyntiin ja alkoi soitella ihmisille.

Päivä on omistettu Freddielle ja teille kaikille.

Kerrotaan maailmalle, että aids koskettaa meitä kaikkia.

Soittelimme monille omille idoleillemme -

ja tyypeille, joilla oli kosketuspintaa Freddieen.

Sitten oltiin lavalla David Bowien ja Robert Plantin kanssa.

Upeita tyyppejä joka puolella. Vanha ystäväni Tony Iommi oli mukana.

Koko joukko aikamme upeimpia artisteja.

Minä lauloin Queenin kanssa ensimmäisenä Fredin kuoleman jälkeen.

Ja se piti tehdä 80 000 hengen yleisön ja miljardin TV-katsojan edessä.

Voi helkkari.

On vaikea uskoa, että yksi ihminen voisi astua Fredin saappaisiin.

Minä pystyin vetämään vain rockimpaa materiaalia.

Freddien muistokonserttiin tarvittiin 20 tyyppiä,

jotta päästäisiin lähellekään hänen kykyjään.

Olisi ollut jokseenkin mahdotonta löytää yksi ihminen hoitamaan kaiken.

Queenin tuotanto on todella monipuolista.

Biisejä on laidasta laitaan,

ja ne vaativat laulajalta hyvin erilaisia asioita.

Se sai todella tajuamaan -

Freddien lahjakkuuden eri ulottuvuudet ja sen,

kuinka vaikeaa kenen tahansa muun olisi ottaa haltuun yhtä laaja skaala.

Tuskinpa kukaan kuvitteli ryhtyvänsä uudeksi Freddieksi. Vaikea homma.

Konsertti päättyi. Se oli ohi.

Lähtiessämme Joe Elliott oli vierelläni, ja hän kehotti minua katsomaan taakseni.

Neuvoin katsomaan yleisömerta kunnolla, sillä se näky ei toistuisi enää koskaan.

Mutta olipahan melkoinen loppu.

Silloin katsoin sitä kaikkea -

ja olin ihmeissäni valtavasta rakkaudesta, jota ystävällemme osoitettiin.

Hyvää yötä, Freddie. Rakastamme sinua.

Uskoimme sen olleen viimeinen kerta, kun soitamme biisejämme yhdessä.

Se oli meille kummallista aikaa.

Fredin kuolema oli vielä tuore, ja olimme kai jotenkin sokissa.

Lähtiessäni Wembleyltä ajattelin, että se oli siinä.

Uskoin nähneeni viimeisen keikan. Mitä muuta muka voisi tulla?

Me kaikki itkimme. Tunnekuohu oli valtava.

Yksi osa elämästäni loppui siihen.

Freddie kuoli, bändin taru loppui, ja uskoin kiinnostuksen hiipuvan.

Jos kiertueita ja levyjä ei enää tule, koko juttu lopahtaa.

Uskotko pääseväsi taivaaseen?

En, enkä haluakaan. Menen mieluummin helvettiin.

Siellä saa tavata kiinnostavaa väkeä.

En mieti, muistetaanko minut kuolemani jälkeen. Muut päättävät siitä.

Mitä väliä sillä vainajalle on?

Freddien kuoltua ajattelimme bändin tulleen tiensä päähän.

Emme uskoneet enää esiintyvämme.

Siitä oli puhuttu. Jos yksi lähtisi, niin lopettaisimme.

Lopetimmekin hyvin pitkäksi aikaa.

Emme halunneet jatkaa ilman Freddieä.

MARRASKUU 1992

Ikävöin Freddieä valtavasti.

Kuolema ei yllättänyt, mutta silti se oli kauheaa.

Mikä on tärkein asia elämässäsi?

Vai tärkein asia.

Rakkaus.

Siinä se.

Mitä sanoisit ihmisille, jotka tahtovat olla kuin Brian May?

Älä yritä olla minä. Niin minä sanoisin.

Ei kannata kulkea minun tietäni. Se ei ole helppo.

Se oli osa suruprosessia.

Emme halunneet olla Queen tai puhua siitä. Halusimme olla omia itsejämme.

Toteutimme omia juttujamme, joista ehkä olimme haaveilleet.

Roger palasi sooloprojektiensa pariin.

Minä en ollut tehnyt niitä, mutta ryhdyin laulamaan.

Freddien kuoleman jälkeen minulta meni vuosi -

ennen kuin saatoin edes ajatella uusia projekteja.

Halusin vain olla rauhassa ja elää päivä kerrallaan.

Edetä hissukseen.

John oli aika tolaltaan -

ja halusi kokonaan irti musiikkibisneksestä.

Se oli outo ajanjakso.

Bändiä ei ollut.

Asuimme San Diegossa. Se oli hyvä paikka lapsiperheelle.

Lapsena Adam oli hiukan ulkopuolinen. Hän ei pitänyt urheilusta.

Kokeilimme jalkapalloa ja mailapelejä, mutta hän ei innostunut.

Hän tykkäsi esiintyä ja pukeutua eri asuihin -

ja pyysi minua usein kuvaamaan hänen tanssiaan tai lauluaan.

Tartuimme sitten siihen.

Aloin käydä viikonloppuisin teatteriryhmässä.

Se oli iso lastenteatteri, ja jo ensimmäisenä lauantaina -

tajusin löytäneeni oman porukkani.

Lastenteatteri on kivaa,

koska pääsee lavalle yleisön eteen ja saa esiintyä.