Dickinson

Sisällissodan vuosina -

Emily Dickinson saavutti huippunsa runoilijana.

Hän kirjoitti raivoisasti niinä vuosina,

nopeammin ja kiihkeämmin kuin ennen tai jälkeen,

lähes runon päivässä.

Kauden töitä kutsutaan -

"hienoksi ja klassiseksi vajoamiseksi omaan helvettiin".

Mutta eristyneisyytensä vuoksi -

Dickinsonia ei ole pidetty sotarunoilijana.

Useimpien mielestä hänellä -

ei ole vaikutusvaltaa puhua koko kansan puolesta.

Tänne!

Toivomme lämpimästi ja rukoilemme palavasti,

että sota on nopeasti ohi.

Silti Kaikkivaltiaalla on omat tarkoituksensa,

ja Herran tuomiot ovat aina rehtejä ja oikeudenmukaisia.

Ponnistelkaamme siis.

Sitokaamme kansakunnan haavat.

Ja surkaamme tätä rohkeaa nuorta miestä, joka antoi henkensä tämän maan vuoksi.

Anteeksi.

Rohkea nuori mies?

Niin minä sanoin.

Mutta tämä ei ole sotilas vaan siskoni.

Anteeksi kuinka?

Tulimme rakkaan siskoni hautajaisiin.

Lavinia Norcross Norcross. Hän nai serkkumme.

On oltava jokin erehdys.

Ei, te erehdyitte, pastori.

Voimmeko jatkaa tilaisuutta ja haudata kuolleet kunnioittavasti?

Olen kamalan pahoillani. -Niin.

Minulla ei ole aikaa jonkun vanhan naisen hautajaisiin.

Tänään haudataan 15 jaloa Unionin miestä,

urheita sotureita, jotka uhrasivat kaiken -

perustuslain vuoksi. -Vai niin.

Olen pahasti aikataulusta jäljessä.

"Isä meidän taivaissa. Pyhitetty olkoon nimesi.

Tulkoon valtakuntasi. Tapahtukoon tahtosi maan päällä ja taivaassa.

Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."

Jatketaan.

Lyhimmät näkemäni hautajaiset.

Se on kamalaa. Aivan kamalaa. Tulimme Bostoniin asti.

Kirjoitan kirjeen. -Rakas siskoni Lavinia-rukka.

Vinnie-täti. Minut nimettiin sinun mukaasi.

Hei, kaikki. Katsokaa.

Lintu puhuu meille.

Voi, Emily. Ole kiltti. Ei nyt.

Haetaan vaunut. Kotimatka on pitkä.

Ei jäädä jumiin paraatin taakse.

Taasko paraati?

Kyllä. Pojat lähtevät taisteluun mukaan.

Sisällissota pilaa kaiken.

Jatka vain.

Älä lopeta.

Emily.

Tule vaunuihin!

Meillä on paljon kerrottavaa.

Kuten äsken näkemäni lintu.

Pikkulintu laskeutui Lavinia-tädin arkun päälle.

Se oli kuin symboli tai vertauskuva.

Aivan kuin Lavinia-täti itse kehotti minua jatkamaan kirjoittamista,

valaisemaan pimeyttä ja pitämään aina toivosta kiinni.

Kuolema, ole...

Oletko kunnossa? -En.

On paska olo.

Voi ei. Mikä hätänä?

Tämä hiton sota. Se vain jatkuu ja on vienyt kaiken ilon työstäni.

Oli hauska keksiä luovia tapoja tappaa ihmisiä.

Tämä henkilö putoaa sillalta.

Tämä hölmö juo vähän myrkkyä. Nämä kaksi tappavat toisensa rakkaudesta.

Mutta nyt se on sitä samaa yhä uudestaan.

Luoti, kuolio.

Luoti, kuolio.

Se on jatkuvaa.

Taidan olla masentunut.

Vau. Kuolemallakin on huonoja päiviä.

Emily.

Tarvitsen neuvoa. -Neuvoako?

Niin, siksi tulin. Tarvitsen apuasi.

Hyvä on. Kysy mitä hyvänsä.

Kirjoitat runoja. -Jep. Pitää paikkansa.

Loistavia.

Ainutlaatuisia. -Kiitos.

Nerokkaita.

Vaikka elämäsi on aika tapahtumaköyhää.

Yksitoikkoistako? Minä...

En ole varma siitä.

Älä viitsi. Elämäsi on aika tylsää.

Lähdet harvoin pikkukaupungistasi. Asut yhä isäsi kämpässä.

Joka päivä on samanlainen, mutta pysyt innoittuneena.

Mistä saat kipinän?

No,

kun olen täällä,

haluan tehdä jotain merkittävää.

Tarkoitan todella merkittävää. Se on mainetta ja rahaa tärkeämpää.

Haluan muuttaa ihmisten elämää.

Auttaa heitä toipumaan.

Auttaa selviytymään.

Haluan olla se pikkulintu.

Valon lähde pimeydessä. Haluan antaa ihmisille toivoa.

Toivoa.

Runous voi olla voimakasta.

Jopa sinua voimakkaampaa.

Tarkoitan sitä.

Kuolema voi repiä ihmiset rikki. Runous voi koota heidät taas kokoon.

Tarkoitat siis...

Minä innoitan sinua.

Aina.

Luojan kiitos, olemme kotona taas.

Ihanat hautajaiset. -Eivätkä olleet. Älä huijaa.

Se oli fiasko. Äitisi on oikeassa. Olen tappanut kärpäsen juhlallisemmin.

Papin sanoilla ei ole väliä. Tunsin Lavinia-tädin hengen siellä.

Minä tunsin sen. Äiti, tiedät, että hän käski meidän aina etsiä valoa.

Eikö niin? Ja siirtyä kohti iloa ja toivoa.

Toivoa.

Tarvitsen kynän.

Miksei Lavinia-tädin henki ottanut minuun yhteyttä?

Älä järkytä äitiäsi. -En minä. Yritän vain auttaa äitiä.

Missä helvetissä Austin oli?

Ei pääse tätinsä hautajaisiin. -Toivo on...

Toivo on lintu. Ei, se on... -Epäkunnioittavaa.

Noloa. Kuulin Bostonin juoruilijoiden kuiskailevan toisilleen.

Hän petti meidät taas.

Anna hänen olla. -En.

En laske odotuksiani poikaani varten.

Joku tuli. -Minä avaan.

Hänen käytöksensä sen kuin huononee. Juo jatkuvasti.

En kestä. -Se on, mitä on.

En katso vierestä, kun poika murenee.

Etenkin kun, kuten tiedämme... -Sue.

...hänen vaimonsa synnyttää pian.

Vaapuin tänne kuin hiton mursu.

Olet söpö mursu.

Tule sisään.

Emily, kuka siellä? -Sue.

Ai, kiva, kun hän tuli.

Miten hautajaiset? -Kamalat. Mukavaa, että pääsit.

Olin valmis aamulla. Vaununne eivät hakeneet.

Oletimme, että tulet Austinin kanssa.

Austin tuli myöhään kotiin eilen. Aamulla hän voi huonosti.

Sopimatonta.

Anteeksi, etten päässyt.

Oi, kiitos.

En tuntenut Lavinia-tätiä hyvin, mutta ihailin aina.

Kuten kaikki. Hän oli ikoninen.

Millainen olosi on?

Näytät olevan valmis synnyttämään.

Olen siinä vaiheessa, jossa tämä ei ole enää kivaa.

Saisiko olla jotain? Vettä?

Haluaisin makuulle.

Talomme ovat lähekkäin, mutta tunnen kiivenneeni vuorelle.

Varmasti. Viedään sinut ylös lepäämään.

Niin. -Ei. Se on töykeää.

Jääkää tänne tervehtimään vieraita.

Minä todella...

Hän lepää vähän, niin olemme valmiita viihdyttämään.

Hän ei ollut hautajaisissa. Olisi edes muistotilaisuudessa.

Austin myös. Missä hitossa hän on?

On naisen työ varmistaa muiden tyytyväisyys hinnalla millä hyvänsä.

Se ei vain päde miehiin.

Sue saa olla väsynyt.

Katso häntä. -Olkoon vaikka Kansasin kokoinen.

Kiitti.

Älä nyt. Kaikki pitävät Kansasista. Siitä tuli osavaltio.

Vien sinut ylös. Äiti, palaan pian. Viedään sinut...

Miten hautajaiset? -Luoja.

En voi olla pitkään. Äiti tarvitsee minua.

Minä tarvitsen sinua.

Vaikea uskoa, että mahduimme tähän pieneen sänkyyn.

No, nyt meitä on kolme. -Melkein.

Sue.

Haluan todella muhinoida kanssasi.

Mutta synnytät veljeni vauvan.

Entä sitten? Ei se muuta mitään. Rakastan vain sinua.

Kuule, se oli vahinko.

Se oli tyhmää. Ei se olisi... -En halua tietää.

Emily, kuuntele minua.

Minä rakastan sinua.

Rakastan sinua aina.

Tämä vauvakin rakastaa sinua vielä.

Raskaus tekee sinusta seksikkäämmän. Se on aika sekoa.

Tunnetko tämän?

Vau.

Kokonainen pikku ihminen siellä.

Tulee tosi pian.

Pelottaako sinua?

Ei. Ei lainkaan.

Koko raskauden ajan olen tuntenut outoa rauhaa.

Rauhaako?

Keskellä sotaa?

Olen onnellisempi kuin koskaan.

Paitsi toivon vauvan olevan meidän.

Siis, minä...

Toivon, että se kuuluisi meille yhdessä. Miksei vauvalla voi olla kahta äitiä?

Haluaisin asua pikku talossa, vain me kolme,

ja kasvattaa vauvan yhdessä.

En ole halunnut lapsia.

Minulla on jo monta. Runoni ovat lapsiani.

Ne vievät kaiken energiani. Niiden ruokkiminen ja kasvattaminen.

Runosuoneni puhkesi Lavinia-tädin hautajaisissa tänään.

Tämä pitää kirjoittaa muistiin.