blur: To the End

Olen käynyt täällä vuodesta 1996, 1997.

Eikä minua haittaa olla yksin, siinäpä se.

Aivoni eivät raksuta niin nopeasti.

Pystyn rentoutumaan.

Sen minä kai tajusin. Voisin oikeasti asua täällä.

Teimme täällä Think Tankia , mutta se ei toiminut.

Alex ja Dave eivät ole käyneet sen jälkeen.

Graham ei ole koskaan käynyt.

Meillä vain on kollektiivisesti paljon kokemusta.

Siksi halusin tehdä sen uudelleen.

Jostain syystä tuntui, että sitä haluttiin tähän hetkeen.

Olen 55 ja...

Minun on hyväksyttävä, että aika ei ole loputon.

Harjoittelen tullakseni rallikuskiksi.

Kaikki muu perustui meidän reaktioomme siihen.

Isomummoni eli 103- ja mummoni 100-vuotiaaksi.

Voisin kai alkaa ajatella sitä.

Ollakseni rehellinen hän oli kuukauden vajaa sata.

Tässä yrittää nähdä hyvän puolen.

Luulisin.

- Kuinka vanhaksi luulet eläväsi? - Minäkö?

Kuka tietää, kuinka vanhaksi kukaan elää?

Nuorena ei ole viisautta eikä tietoa.

Ei kestävyyttä, ei omistautuneisuutta...

Hän ajoi liian lujaa. Onneksi minä ajoin tosi hitaasti.

- Tunsitko sen? - Hiton kusipäät! Melkein tapoitte minut.

Ja panette minut tekemään tämän.

Klassista. Mehän puhuimme kuolevaisuudesta, vai mitä?

Olisit voinut ajoittaa sen paremmin.

Olen oppinut elämässä sen, ettei koskaan tiedä, mitä kulman takana on.

Ne voivat olla hyvin eläväisiä täällä.

Minulla on pakko olla keppi. Ei hät...

Mene! Liiku!

Tänään on tosi iso päivä, koska saimme ensimmäisen munamme.

Meillä on melko raisu kukko. Sen nimi on Tony.

Ensin lasken tämän, koska tiedän, että se on sinun...

Rauhoittukaahan nyt, kaikki.

Sillä lailla. Katsokaapa tuota.

Suojellessanne hädässä muita jäätte paitsi herkuista.

Piditkö siitä? Eikö ollutkin hyvää?

Kiitos munista.

Olen ollut täällä iät ja ajat, mutta Blur on tulossa tänne.

Hyvin se varmaan menee. Huolehdin vain siitä, että teemme sen -

mahdollisimman inhimillisesti meidän kaltaisiksemme ihmisiksi.

Selvä, nähdään keskiviikkona.

- Olet rakas. Kiitos eilisillasta. - Ei kestä kiittää.

Ajomatka tänne oli ihan hiton satumainen. Kuin Jurassic Parkista .

- Hitto soikoon. - Mitä kuuluu? Hyvääkö?

- Hei, miten menee? - Olet saanut aurinkoa!

Mihin sinä siis viet minut?

Ikivanhaan salakuljettajien pubiin ikivanhaan salakuljettajien kylään.

Joskus näkee aaveita. Se tunnetaan siitä.

- Siiderissä uivia... - Todellako?

Työasuisia maalaisia huiveineen ja kirkkaansinisine silmineen.

Tuskin kommunikoimme viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Kuulen keskimäärin enemmän Downing Streetiltä ja palatsista -

kuin Albarnista ja Coxonista.

Hajottuammekaan levyssä ei kestänyt näin kauan.

Mutta hienoa on, että kun me neljä kokoonnumme,

se on täysin samanlaista kuin 19-vuotiaina.

Vain neljä hikistä jätkää ärsyttämässä toisiaan.

- Loistavaa. - Puulattia.

- Onko kaikki hyvin? - On. Mitä kuuluu?

- Jessus. - Hitto vie. Mitä sinulle kuuluu?

- Olet laiskotellut. - Olen tehnyt töitä.

Yrittänyt saada tämän kuulostamaan mahtavalta.

Täyttää potentiaalin, joka meillä...

Aivan.

Damon ja minä olemme aina kommunikoineet musiikillisesti paljon.

Se kehittyi ystävyydeksi tai miksi lie.

Minulla ei ole paljon ystäviä, joten silloin tällöin -

meidän pitää tavata ja katsoa, onko jotain hautumassa.

Miten polvesi voi?

Kerroin jo, että polveni on tohjona. He tietävät.

Entä sinun polvesi?

Hyvin. Se oli sökönä ensimmäisen keikkani jälkeen, muttei enää.

Olin Blurin viimeinen jäsen,

joka hankki ison talon maalta.

Hassua, miten kaksikymppisen ivalliset kommentit iskevät takaisin.

- Onko se gluteeniton kakku? - Melko varmasti.

Se olisi ihan pirun loistavaa.

Syön sen kokonaan, jos se on.

Jos ei, suhtaudun siihen kuin aikuinen.

Ruisleipää on.

Jäikö eiliseltä kylmää puuroa? Stoalainen ilme.

Laitan tämän kalapihvin suuhuni epäitsetietoisesti.

Ei, vaan niin, kuten kokit maistavat ruokiaan.

Minusta on ihanaa tulla vanhaksi hapertuvaksi äijäksi -

ja tehdä iso keikka vanhan bändini kanssa.

Emme ole olleet kyllin isoja soittamaan Wembleyllä.

Se on todellisuus.

Mitä vähemmän teemme, sitä isompi nimi olemme.

Minä ja Damon katsoimme Live Aidia minun luonani.

Olimme jotain 16. Katsoimme sitä koko päivän.

Miksi sitä tehdään? Koska se on aitoa.

Kun siis palaan Amerikasta,

kiertueen alkuun on kaksi viikkoa.

Niin.

Ihan oikeastiko? Uusi albumi plus pari vanhaa.

Alamme harjoitella kolmen viikon päästä.

- 1. toukokuuta. - 1. toukokuutako?

Hitto!

Graham ja minä vietimme suuren osan nuoruutta -

hengaillen joen rannalla kylän takana.

Kyse ei ollut bändistä. Se oli perjantaista hengailua hänen kotonaan.

Hän kirjoitti, ja minä saatoin soitella saksofonia.

Pääosin hengailimme ja kävimme kävelyillä.

Ja yritimme ratsastaa lehmillä, kun olimme humalassa.

Se ei mennyt hyvin. En suosittele sitä kellekään.

Ja me vain puhuimme musiikista ja elämästä ja kaikesta muusta.

Kerroimme tunteistamme tai mitä ne olivatkaan.

Tapasin Daven treeneissä hänen luonaan.

Kaikki tiesivät, että soitin instrumenttia ja olin silloin 3 - 4 bändissä.

Koputin oveen. Hän oli yhä sängyssä ja nousi ylös.

Hänellä oli mohikaanikampaus, ja hän oli pyjamassaan.

Hän istui sänkynsä laidalla syöden murojaan.

Rummut olivat makuuhuoneessa, ja minä otin saksofonin esiin.

Halusin Damonin bändiin musiikin takia.

Graham otti minut mukaan tapaamaan häntä. Hän soitti jonkun hattupäisen kanssa.

Vai oliko Damonilla hattu? En tiedä. Hattu oli olennainen osa esitystä.

Yhdessä vaiheessa taisin hypätä yleisöön,

mutta siellä oli niin vähän ihmisiä, että se oli noloa.

Sitten lähdin etsimään vessaa, jotta se ei olisi niin kiusallista.

Sanoin Damonille jälkeenpäin: "Pidän meiningistäsi."

"Jos joskus tarvitset rumpalia, ilmoittele."

Siitä se lähti.

Alexin tapasin asuntolassa.

Hän asui alapuolellani Camberwellissa.

Sanoin, että asuntolani Alex soittaa bassoa, ja tapasimme.

Pidin Grahamista oikeastaan heti.

Damonia kiinnosti kovin, mitä osasin.

Johon osasin vastata hyvin.

Dave taisi laittaa minulle kupillisen teetä.

Uskoin, että tulisimme hyvin juttuun.

Alexin liittyminen bändiin oli puuttuva palanen.

Saimme levytyssopimuksen puolta vuotta myöhemmin.

Tässä on vielä yksi.

Mielestäni perintömme on aika hyvä.

Emme ole halunneet julkaista mitään roskaa,

koska lähdemme kiertueelle.

Perintöön liittyen yritämme julkaista mahdollisimman hyvää musiikkia.

Uuden albuminen tekeminen erottaa tämän pelkästä nostalgiasta.

Tämä tuntuu jälleen täydeltä osalta elämäämme.

Osalta minun elämääni ainakin.

Klikkaus vain, niin voit aloittaa.

Ennen kuin otimme riskin Blurin kanssa,

en ollut soittanut pitkään aikaan.

Olen tehnyt elokuvamusiikkia. Olen tehnyt monia asioita.

Lakiurani päättyi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Olen aina ollut ihminen, joka tekee sitä, mikä tuntuu mielenkiintoisimmalta.

En tee suunnitelmia.

Voisitko ottaa vielä kerran?

Joo, tehdään niin.

- Samako taas? - Joo, se antaa energiaa.

En ollut varma, millainen prosessista tulisi.

Sankaribändien kanssa ei koskaan tiedä, millaista siitä tulee.

Alusta alkaen oli näkyvissä pieniä varoitusmerkkejä jännitteestä.

Ajattelin, että tästä voi tulla painajainen.

Grahamilla on pieniä lapsia, ja hän kiertää uuden bändinsä kanssa.

Alex palaa hiukan epäröiden.

Damon on kuin voimanpesä.

Hän on lähes riippuvainen jatkuvasta uuden keksimisestä.

Tuntee siis olevansa vähän kuin juoksuhiekassa.

Hienoa. Kertosäe vielä. Sitten säkeistö ja syömään.

Joo, toki.

Olimme paljon yhdessä 90-luvulla. Se oli hyvin intensiivistä aikaa.

Se oli samalla tasolla -

kuin parisuhteet ja avioliitot ja sen sellaiset.

Ja voi varmaan sanoa, että erossa ollessa solmittiin muita ystävyyksiä -

ja toivuttiin ja tehtiin muita asioita.

Tiemme erosivat. Minä menin naimisiin ja aloin tehdä juustoa.

Se oli vuonna 2003.

Järjestin niin, ettei minun tarvitse kiertää.

Siirsin vuoren Muhammedin luo ja pidin maalaisfestarit.

Vaatii kaiken ajan olla isä ja pyörittää maatilaa ja festivaalia.

Basson soittaminen on maailman helpoin työ.

Mutta minun pitää olla Devonissa tehdäkseni sitä.

Selviäisimme juuri ja juuri. Vähän on myrskynnyt.

Hemmetti, Albarn! Hitto vieköön!

- Tuoko? - Kamalaa!

Niin, mutta... Jälkeenpäin tuntuu hyvältä.

- Se ei... - Minä lupaan, että...

- Olen mukana, mutta himputti. - Minä lupaan...

- Voimme mennä toiseen... - Ei, ei. Tämä vain...

- Mennäänkö toiseen? - Tämä on täydellinen paikka.

Bändit perustetaan yleensä melko nuorena.

Kun yhä etsitään itseään.

Sitä suhdetta pitää työstää,

jotta voi rentoutua ja nauttia ja ettei tee mieli ärsyttää toisiaan.

Pitää haluta olla kannustava. Se vie aikaa.

Ihanteellinen tilanne tehdä se -

ei ole suoraan yleisön katseiden alla.

On ollut aikoja, jolloin emme ole halunneet olla samassa huoneessa.

Kun on täynnä sitä ja on kiertänyt kolme vuotta,

voi tuntua siltä, että onkin oikeastaan mukana politiikassa -

ja että musiikki on sen oheisnumero.

Kun näin heidät viimeksi, se oli mahtavaa.

Mehän vartuimme yhdessä, perheenä.

Huoneenne eivät ole vielä valmiit, joten mennään meidän taloomme.

Laitoin minulle ja Grahamille pekonia ja munia.