Hellboy: The Crooked Man

Jo, kuulitko tuon?

En. Minkä?

Luulin, ettei Iso Punainen pelkää mitään.

- Alkaako kammottaa, ystäväni? - Minä täällä kammottavinta olen.

Muistutatko, miksi junnuagentti on mukana matkassa?

Olen täällä varmistamassa, että se, mitä laatikossa onkaan,

ja eräs kaunis nainen pääsevät ongelmitta Fairfieldiin.

- Mitä laatikossa on? - Kerronko?

Suppiloverkkohämähäkki.

Todennäköisesti maailman tappavin hämähäkkieläin.

Tämän sisällä vain piilottelee luultavasti demoninen olento.

- Vitsailetko? - Eikä siinä vielä kaikki.

Tähän olentoon liittyy kaikenlaisia outoja ilmiöitä.

Aika- ja painovoima-anomalioita. Uskomattomia juttuja.

En meinaa uskoa itsekään, vaikka olen luetteloinut todisteet.

Se on rauhoitettu, kunnes voimme analysoida sen hallitummassa ympäristössä.

- Hitto vie, etkö kuule tuota? - Hellboy, onko kaikki hyvin?

Mitä tapahtuu?

Voi taivas!

Herranjumala!

- Oletko kunnossa? - Joo.

Esitä hetki kuollutta.

Saakeli!

Katso, Hellboy.

- Pidän niistä enemmän pieninä. - Älä anna sen karata.

Se on...

Paska.

Kuka rakentaa tunnelin helvettiin keskelle metsää?

Jonkinnäköinen ilmanvaihtokuilu.

Hiilikaivosseutua. Appalakit.

Kerrassaan hienoa. Menetimme lastin.

Teidän jälkeenne.

Toimi nyt.

- Jo? - Kaikki hyvin.

Kenttätyö. Ei taida muistuttaa tutkimushommia.

En tajua. Mikä sai hämähäkin riehumaan noin?

Jokin näissä kukkuloissa, puissa ja maassa.

Jokin ahdistava pahuus. Täällä leijuu sen löyhkä.

- Minä haistan männynneulaset. - Haista syvempää, Jo. Hulluutta.

Kuolema kutsui kahdeksanjalkaistamme. Herätti sen.

Mistä sinä sen tiedät?

Pimeys vetää puoleensa pimeyttä.

Minäkin kuulin sen.

- Olemme niin kusessa. - Kusessa, hevonkuussa ja suden suussa.

Meidän on löydettävä puhelin ja kerrottava tilanne.

Äiti?

Paha sanoa, kumpi meistä pistää täällä enemmän silmään.

Sieltä tulee piru.

Ei se piru ole. Hus!

Se on se punainen veikko YK:sta.

Näin hänet Life -lehden kannessa.

Vai YK:sta?

Ja katsopas sinuakin. Pieni itämainen nukke.

Sievä kuin mikä.

Olen erikoisagentti Song.

Jouduimme onnettomuuteen. Onko teillä puhelinta?

Totta kai. Tuolla tuvassa, missä meillä on väritelevisio.

Ja hopeadollareita kakkiva kana.

- Ja Mersu. - Asia selvä.

Käykää vaan peremmälle.

Kaiva heille päällepantavaa. Heidän vaatteensa ovat veressä ja hajalla.

Ei kiitos. Ei tarvitse.

Mitä hänelle tapahtui?

Hän ei ole hievahtanutkaan sen jälkeen, kun löysin hänet.

Ajattelitteko viedä hänet lääkäriin?

Onhan teillä kai lääkäreitä? Vai käytättekö häntä mieluummin mattona?

Auto on muualla. Eikä lääkäristä ole muutenkaan hänelle apua.

- Miten niin ei? - Koska hänet on noiduttu.

- Noiduttu? - Poika oli hölmö.

Hän härnäsi Cora Fisheria.

Kivitti ikkunoita ja jätti eläimenraatoja kuistille.

Käskin pysymään erossa. Kaikki tietävät, että Cora Fisher on noita.

- Sanoitko, että Cora Fisher? - Tom Ferrell. Johan on ihme!

En ole vielä kuollut.

Ei olisi uskonut, että palaat tänne.

- Montako vuotta siitä on, Tom? - Melkoinen tovi.

Löysin tämän kynnykseltä.

Näytä.

Joo. Noitapallo. Olen kuullut näistä.

- Parempi ettet puutu. - Se aiheutti tuon jäljen.

- Sanoitko, että Cora Fisher teki tämän? - Tunnetko hänet?

Tunsin ennen. Hän ei ollut silloin noita.

Keitä pojan vaatteet ja huuda Cora Fisherin nimeä.

Jos Cora noitui hänet, se murtaa loitsun.

- Oletko menossa vuorelle? - Niin ajattelin.

Käyn ensiksi äitini luona.

Anteeksi, Tom. Luulin, että tiesit.

Onko hän kuollut?

On ollut jo pitkään. Hänen veljensä tuli hakemaan hänet.

Vei hänet takaisin itään.

Vai että niin...

Entä isäukkoni?

Häntä ei ole näkynyt. Ei kertaakaan sen jälkeen, kun lähdit.

- Taisi lopulta juoda itsensä hengiltä. - Ei hänestä koskaan ollut mihinkään.

Ystävät, rouva, minä lähden nyt.

- Hetki vain. Herra Ferrell, eikö niin? - Tom.

Tom, tämä noita, Cora...

Voisi sanoa, että tällainen asia kuuluu asiantuntemuksemme piiriin.

- Haittaako, jos liitymme seuraan? - Suo anteeksi, Tom.

Mitä sinä teet?

- Kenttätyötä. - Olet onnekas, että olet hengissä.

Vien sinut päämajaan, minne kuulut.

Kirjastoon läikyttämään kahvia kummallisten kirjojesi päälle.

Jotain on meneillään. Sanoit niin itse.

"Täällä leijuu sen löyhkä."

Niin leijuu. Juuri siksi sinun ei pitäisikään olla täällä.

Minun on ymmärrettävä se.

Eikä mistään oudosta vanhasta kirjasta vaan oikeasti.

Niin kuin sinä ymmärrät.

Onko sinulla niin kiire kertoa Broomille, että hukkasimme lastin?

Jos aiotte tulla mukaan, pankaa vauhtia.

Kuka siellä?

Oletpas sinä silmät suurina. Miksi tulit tapaamaan mummi Oakumia?

Mitä sanoit?

He haluavat tietää, miten noitapallo tehdään.

Minäpä kerron.

Se on helppoa. Pitää tanssia ympäriinsä ilkialasti ja huudella:

"Kärpän verta, rotan häntiä,

sisuskalut ja rakko mustan kissan sisältä,

haukan munia ja kynttä vauvan,

rupikonnan jalkoja ja lepakon aivoja."

Kattila tulille ja kaikki siihen sekaan.

Leikkaa hiuksia päästäsi ja alapäästä myös -

ja kiedo niitä kattilan mönjän ympärille.

Tee köntistä pyöreitä ja sopivan kokoisia heitettäviksi.

Ja siinä se.

Te haluatte vaihtaa sielunne -

myrkkypalloihin.

Mummi Oakum sanoo: "Siitä vaan."

Hän näkee teidät helvetissä.

Lehdessä luki, että sinut löydettiin englantilaisesta kirkosta.

- Niin minulle kerrottiin. - Ei siinä mitään.

Paholainenhan ei voi astua kirkkoon.

Tiedät kai, etten ole oikeasti...

- Paholainen? - Joo.

Et ole. Minä tapasin sen paskiaisen. Hän ei näytä yhtään sinulta.

Tämä on Coran mökki.

Cora! Tom täällä. Tom Ferrell.

Cora?

Cora?

Tunsitko tytön hyvin?

Olimme silloin vielä aika lailla lapsia.

Olimme sydänkäpyjä. Luulin, että olisimme aina yhdessä.

Siitä on jo kauan.

- Voi, tyttöseni. Mitä menit tekemään? - Mahtavaa. Hiton noitapallot.

Täällä on muutakin.

Kaverit?

- Mitä luulet tämän tarkoittavan? - Hän on varmaan ulkona kiertelemässä.

Pitää odottaa, että hän palaa.

Se lienee hänen apudemoninsa.

Vihaan tuollaisia.

Ne ottavat ravintonsa noidasta.

Ne ruokkivat toisiaan. Noita ja eläin.

Kirjoitusten mukaan ne ovat symbioottisia loisia.

"Kirjoitusten." Armoitettu akateemikko.

Äitini oli noita.

Se pikku yksityiskohta ei tainnut lukea lehdessäsi, Tom.

En koskaan tavannut äitiäni.

En ikinä tahtonutkaan.

Itse asiassa,

kaikki noidista tietämäni on sellaista, mitä olisin mieluummin tietämättä.

Mainitsit tänne kävellessämme nähneesi paholaisen.

Viitisentoista vuotta sitten vajaan parin kilometrin päässä täältä ...

...tulin purolle, ja siellä hän oli.

Ei paholainen, mutta melkein. Nainen nimeltään Effie Kolb.

Tiesin heti paikalla, että hän tietäisi harmia.

Myönnän häpeäkseni, että unohdin Cora Fisher -paran kokonaan sen jälkeen.

Effie oli nimittäin noita,

ja hän sekoitti pääni luulemaan, että minunkin pitäisi ryhtyä noidaksi.

Kaikki se puhe vallasta toisten yli sai sen kuulostamaan tosi hyvältä.

Joo.

Menin ulos ja etsin kuolleen mustan kissan.

Kun äiti oli poissa, keitin sitä, kunnes se hajosi palasiksi.

Vein sen sotkun puroon puhdistaakseni luut.

Effie sanoi, että se luu, jota pitäisin kädessäni, kun paholainen ilmestyy...

- ...olisi minun onnenluuni. - Onpa sattumanvaraista.

Tunnistin hänet heti.

Olin kuullut tarinoita hänestä koko ikäni.

Jotkut vanhasta väestä kutsuivat häntä Herra Onselmiksi.

- Suurin osa kutsui häntä Kieroksi mieheksi. - Kiero mies. Huu.

Herra Onselm oli yksi ensimmäisiä tänne Euroopasta tulleita valkoisia.

Sisällissodassa hän teki kauppaa molempien osapuolten kanssa.

- Hänestä tuli hyvin rikas mies. - Kuulostaa nokkelalta tyypiltä.

Mitä hänelle kävi?

Taivaassa ei kuulemma ole tilaa rikkaille.

Alakerrassa on vaikka kuinka paljon.

Hänet lähetettiin takaisin maan päälle keräämään sieluja rahan sijaan.

Sanotaan, että hän ottaa kuparipennin -

jokaisesta paholaiselle korjaamastaan sielusta.

Jos hän saa niitä tarpeeksi, jonain päivänä hän on taas rikas.

Yksi vilkaisu vanhaan Herra Onselmiin karkotti kaikki haluni ryhtyä noidaksi.

Pinkaisin kotiin ja vannoin kestäväni kilttinä.

Otin jopa onnenluuni ja viskasin sen niin kauas kuin pystyin.

Mutta en enää päässyt siitä eroon.

Pelotti niin paljon, että juoksin kodistakin ohi.

Siksi kai päädyin armeijaan.

Selvisin sodasta...

...ilman naarmuakaan.

Enkä siksi, että olisin syntynyt onnekkaaksi, fiksuksi tai kovaksi.

Päinvastoin.