The Fourth Musketeer

Te olette hän, eikö totta?

Suuri D'Artagnan?

D'Artagnan on todellakin nimeni.

Jos siihen liittyy Suuri, se jääköön muiden päätettäväksi.

Jalot tekonne puhuvat puolestaan. Olen kauan halunnut tavata teitä.

Olisitte voinut varata ajan sen sijaan että hiivitte huoneeseeni.

Kuinka onnistuitte pääsemään tänne?

Olen teille ruokaa tuovan piian ystävä.

Hän oli erittäin avulias. -Ja epäilemättä hyvin ystävällinen.

Kekseliäisyytenne on vaikuttavaa.

Mutta kysyn silti: miksi ette sopinut tapaamisesta tavalliseen tapaan?

En halua tavallista tapaamista.

Niin. -Antakaahan kun selitän.

Olette ollut minulle suuri innoituksen lähde.

Siksi otin selvää, miten teistä oikeastaan tuli yksi muskettisotureista.

Oikeastaan?

Eikö ole niin, että ennen sitä on valmentauduttava kaksi vuotta akatemiassa?

Kyllä.

Mutta jos ehdokas tekee sankariteon joka tekee teihin vaikutuksen...

Silloin voin nimetä ehdokkaan kuninkaan muskettisoturiksi.

Niin kuin silloin kun haastoitte kaksin- taisteluun nimekkäimmät muskettisoturit:

Athos, Porthos ja Aramis.

Silloin itse kuningas oli yleisön joukossa.

Saatte sen kuulostamaan yksinkertaiselta mutta siihen ei ole oikoteitä.

Mutta onhan se totta? -Suurin piirtein.

Niinkö taru kertoo? -Kyllä, herra.

Ja siksi minä, Philippe Gastonne, olen tullut tänne tänään haastamaan teidät.

Tekö haastamaan minut? -Otatteko haasteen vastaan?

Tehän olette vielä poika. Minkä ikäinen olette?

En ole nuorempi kuin te, kun haastoitte muskettisoturit.

Pankaa miekka pois, Philippe. -En lähde täältä tyytymättömänä.

Olen valmis antamaan teille jotain paljon hyödyllisempää -

kuin kaksintaistelun.

On nimittäin niin, että kirjoitan paraikaa muistelmiani.

Tulitte epäkohteliaasti keskeyttämään työni.

Ehkä haluatte kuulla todelliset tosiasiat.

Jos olen väärässä, olen varma, että se mitä tapahtui, oli sankariteko.

Kuunnelkaa, mitä sanottavaa minulla on.

Katsotaan sitten, haluatteko yhä kaksintaisteluun kanssani.

Hyvä on, herra.

No miten tarina alkaa?

Oliko se La Rochellessa, vai sodassa Espanjaa vastaan?

Minkä ikäiseksi luulet minua, poika?

Mainitsemasi sodat käytiin ennen kuin olin syntynyt.

Isäni sen sijaan osallistui kumpaankin.

Gascogne, 1625

Olen syntynyt Gascognessa, kaukana kaikista kahakoista.

Olin turvassa sodilta niin kuin kaikkialla Ranskassa.

Isäni valitsi sen tietoisesti jäätyään eläkkeelle -

voidakseen kasvattaa poikaansa turvallisessa paikassa.

Oliko tuo kommentti tarkoitettu minulle?

Kysyin, oliko se tarkoitettu minulle.

Täällähän ei ole muita, niin kenelle se olisi voitu tarkoittaa?

Nimeni? Nimeni on D'Artagnan.

Enkä aio kuunnella enempää solvauksianne.

Olkoon tuo opetukseksi. Häipykää Gascognesta tuottamasta ongelmia.

Charles? Missä olet, poika?

Anteeksi, isä. Olin hoitamassa hevosia.

Miekan kanssako?

Harjoittelet miekkailua yötä päivää.

Vaikka olisi muutakin työtä tilalla. Oletko ajatellut sen tarkoitusta?

Puolustaudun sillä tavalla. -Ymmärrän.

Paljonko otat siitä maksua? -Mitä?

Paljonko veloitat siitä? -Eihän se ole ammatti.

Ei niin, se ei ole ammatti.

Eikä se liity mitenkään kaupankäyntiin.

Tilan hoitaminen taas on ammatti.

Mutta sinuahan se ei ole ikinä kiinnostanut.

Hyvinhän me tulemme toimeen. -Niin, kun minä hoidan tilaa.

Työtä on aina. Kanojen syöttäminen, hevosten harjaaminen, kylväminen.

Ja nyt kun äitiäsi ei enää ole, on kotiaskareitakin.

Mitä teet sitten kun minua ei enää ole?

Yritätkö kertoa minulle jotain, isä. -Yritän, poikani.

Etkö voi hyvin?

Luoja! Paljonko sinulla on aikaa? -Tyhmyri. En minä sairas ole.

Sitä vain, että on korkea aika päättää mitä teet elämälläsi.

Olet melkein 18. Sinun ikäisenä olin jo taistellut Dordognessa.

Kyllä minä sotimaan voin mennä! -Anna tänne se.

Sinun on hankittava kunnon työ. Et sinä tätä tarvitse enää.

Sinähän olet opettanut minulle miekkailua. -Oletko tullut kysyneeksi miksi?

Elämme täällä rauhassa. Vaikeudet, joissa olet ollut, olet itse aiheuttanut.

Minulla on ollut miekka pienestä pitäen. -Ei tämä lelu mikään miekka ole.

Tämä on miekka.

Mitä sanot?

Onpa se uskomattoman kaunis. Mistä se on?

Sain sen lahjaksi mieheltä, joka oli aikoinaan naapurini.

Monsieur de Treville. Sanooko nimi sinulle mitään?

Treville?

Taistelimme rinta rinnan monta kertaa.

Taistelimme espanjalaisia ja hugenotteja vastaan.

Kaikki niitä, jotka sotivat kuningasta ja kardinaalia vastaan.

Sain tämän jäähyväislahjaksi häneltä kun tiemme erosivat.

Minä muutin tänne Gascogneen, hän meni kuninkaan palvelukseen -

toimien muskettisotureiden kapteenina. Se virka hänellä on tänäkin päivänä.

Muskettisoturien kapteeni?

Hän saa siitä palkkaa 10 000 kruunua vuodessa.

Voisi sanoa, että hän on vaikutusvaltainen mies.

Eikä vain sitä. Hän on osittain vastuussa sinun olemassaolostasi.

Miten niin?

Hän vei minulta tärkeän viestin äidillesi. Pyysin äitisi kättä.

Olimme kumpikin rintamalla.

Hän oli lähellä Rochellea, missä äitisi asui, kun hän oli nuori tyttö.

Siellä de Treville joutui taisteluun vihollista vastaan -

ei vähemmän kuin kolme kertaa.

Hän ylitti jokia, uhmasi metsäpaloja lähellä Lyonia.

Kun hän oli päässyt perille, kirjeeni oli niin nuhruinen ja märkä -

ettei sitä voinut lukea.

Onneksi de Treville oli niin ystävällinen -

että hän selvitti mitä kirjeessä luki.

Ja onneksemme meille kummallekin äitisi hyväksyi kosintani.

Kirjeistä puheen ollen. Olen kirjoittanut de Trevillelle -

muistuttaen häntä ystävyydestämme. Olen pyytänyt häntä harkitsemaan -

liittämistäsi jäseneksi kuninkaan muskettisotureihin.

Minustako muskettisoturi?

Kuninkaan aseistettu ratsumies.

Oletko varma että minut hyväksytään?

Olet vahva ja hyvä käsittelemään miekkaa.

Luonteessasi on vielä hiomisen varaa.

Olet kärsimätön ja suutahdat nopeasti.

Pari vuotta koulutuksessa parantaa ne viat.

Pari vuotta? Ei minun tarvitse paria vuotta miekkailua harjoitella.

Kuten sanoin, olet kärsimätön ja suutahdat helposti.

Se vaatii muutakin kuin miekkailutaitoa. Mutta ole huoleti.

Monsieur de Treville on kunnioitettavin kaikista tuntemistani miehistä.

Pelastin hänen henkensä useammin kuin kerran.

Hän ei unohda kiitollisuudenvelkaansa. -En tiedä, mitä sanoisin.

Vie tämä kirje de Trevillelle Pariisiin.

Sinne on muutaman päivän matka. Sinun täytyy maksaa majoituksesta.

Tässä kukkarossa on 15 kultakruunua.

Pidä huoli siitä. Pariisissa moni on halukas ottamaan sen sinulta.

Sama koskee miekkaa ja ennen kaikkea kirjettä.

Jos hukkaat sen, syytä itseäsi.

Ja mikä tärkeintä, älä anna temperamenttisi aiheuttaa ongelmia.

Mikä temperamentti?

Suhtaudut hymyynkin kuin se olisi loukkaus. Jopa yksi ilme provosoi.

Kätesi tarttuu miekan kahvaan kymmenen kertaa päivässä.

Lehmätkään eivät uskalla katsoa sinua silmiin, kun olet pahalla tuulella.

Sinulla on vahva oikeudentaju.

Mutta muista:

Ei sinun tehtäväsi ole ratkaista kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia.

Kuuntele monsieur de Trevillea ja anna minulle ylpeydenaihetta.

Tässä sitä ollaan taas.

Pyydän teitä astumaan sivuun. Minulla on tärkeää asiaa Pariisissa.

Kieltäydyttekö menemään pois tieltä?

Sanon sen uudelleen. Minulla on tärkeää asiaa Pariisissa.

Menen tapaamaan de Trevillea, muskettisotureiden kapteenia.

Vaadin teitä astumaan sivuun.

No olkoon niin sitten.

Niin lähdin matkalle Gascognesta Pariisiin.

Matka oli miellyttävä, eikä mitään erityistä tapahtunut.

Ehkä minä tuudittauduin sen takia petolliseen omahyväisyyden tunteeseen.

Pariisissa tajusinkin, että olisi pitänyt kuunnella isän neuvoja.

Mitä neuvoja? Kirjeen vahtimista vai varomista pinteeseen joutumisesta?

Sekä että.

Tarinanne on hyvin kiehtova.

Luulin teidän tulleen vaatimattomista oloista niin kuin minä itsekin.

Että olette oman onnenne seppä.

Nyt tiedänkin synkän totuuden.

Valitettavasti kaikilla ei ole isää jolla on niin tärkeitä kontakteja.

Tarkoitatko, että minun on kiitettävä kaikista aikaansaannoksistani -

isääni, joka kirjoitti kirjeen herra de Trevillelle?

Jos minun isäni tuntisi kapteenin... -Kuka sinun isäsi on? Ehkä tunnen hänet.

Ehkä. Minä en tunne.

Ei sitten ihmekään, että olet katkera.

Sinulla ei ole oikeutta tuomita minua kun itse olet käyttänyt nepotismia.

Sinulla ei ole oikeutta olettaa sellaista -

ennen kuin olet kuullut koko tarinan.

No jatka sitten.

Pariisissa sovin tapaamisesta de Trevillen kanssa.

Löysin myös majapaikan. Isähän oli neuvonut minua menemään sellaiseen.

Valitettavasti isäni suhde muskettisotureihin paljastui.

Kerroin vuokraisännälleni tehtävästäni.

Oletan että hän kertoi sen puolelle pariisilaisista.

Ei kai se pahaa tehnyt? -Niin minäkin luulin silloin.

Pian sain oppia, että Pariisi on vaarallisempi kuin olin luullutkaan.

Niin.

Luojan kiitos, että pääsin tänne.

Näen heti, että olet se urhea mies josta isäntä kertoi minulle.

Ai minäkö? Niinhän minä olen.

Onko kaikki hyvin? -Ei. Olen suuressa vaarassa.

Vaarassa? Kerro toki lisää. -Mistähän aloittaisin?

Vaikka alusta.

Se alkoi tunti sitten, kun muuan mies näki minun menevän Louvreen.

Ai että Louvreen? -Oletko käynyt siellä?

Tulin tänne vasta aamulla. -Suosittelen sitä.

Entä se mies? -Niin, hän näytti hyvin pahalta.

Mustat vaatteet ja pitkä arpi naamassa.

Hän miehinen esti minua menemästä. -Minkä takia?

Voit varmaankin kuvitella. -Keskellä päivää? -Niin, eivätkä he salailleet sitä.

Käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan. He seurasivat minua kuin koiralauma.

Voin kuvitella millainen se mies oli. Hänen on saatava opetus.

Mistä löydän mainitsemasi koirat? -He ovat tässä ulkopuolella.

Täälläkö? -He seurasivat minua tänne asti.

Tulin tänne hakemaan pelastusta. -Onneksi löysit minut.

Minä en typeriä konnia pelkää.

Miten monta heitä oli? -Neljä tai viisi.

Mitä enemmän, sitä parempi.

Odota täällä niin käyn piiskaamassa ne neljä koiraa.

Tai viisi. -Niin juuri.

Odota. Jollet tule takaisin...