Out Come the Wolves

- Aika tiukka halaus. - Olen kaivannut sinua.

- On hienoa nähdä sinut. - Samoin.

- Kiitos, että tulit. Se merkitsee paljon. - Eipä mitään.

Missä Leah on?

Hän ei päässyt.

- Mitä tapahtui? - Hänelle tuli vain töitä.

Onpa harmi. Ikävä juttu.

- Missä... - Tässä näin.

Hittolainen. Heippa!

Kyle, tässä on Nolan.

Mukava viimein tavata.

- Olet ilmeisesti pirunmoinen metsästäjä. - Tästä tulee hauskaa.

- Olen ainakin häntä kärsivällisempi. - Joko piruilet kanssani?

Jep. Otahan rauhassa.

- Taidamme olla kaikki paikalla. - Kyllä.

- Oliko tuo tappava isku? - Se on tarkoitus.

- Mitä? - Luulin, että nämä...

- Siivetkö? - Luulin, että ne ovat muovia.

- Eivätkä... - Sulkia. Muovisiakin toki on.

Ne ovat keveämpiä ja lentävät tasaisemmin. Pidän niistä enemmän.

- Miksi sitten käytät näitä? - Sophie antoi ne minulle.

Käytin täällä aina hänen nuoliaan.

- Hän varmasti inhosi sitä. - Todellakin.

Hänen vanhempansa ostivat nämä minulle. Hän opetti metsästämään näillä.

- Onko ne valmistettu Ruotsissa? - Miksi luulet niin?

Niissä lukee "moordenaar".

Ehei. Minulla oli vaihe, jolloin kaikki oli "tappavan hyvää". Autot, leffat...

Kun täytin 16, sain nuolia, joihin oli kirjoitettu sama asia eri kielillä.

Eli "moordenaar" tarkoittaa...

Tappajaa.

- Taitaa olla hollantia. - Siistiä.

Aseta nuoli.

Hyvä.

Vedä taakse.

Käytä selkääsi.

Hyvältä näyttää.

Älä innostu liikaa. Pahinta on panikoida tai innostua liikaa.

Ammu, kun olet valmis.

Anteeksi. On vain kiva nähdä, ettet loista kaikessa.

Jos auttaisit häntä itse, hän olisi ehkä jo parempi.

- Näytähän, miten tämä tehdään. - Okei.

Etkö ole nähnyt hänen ampuvan? Oikeastiko?

- Ihanko totta? - Ihan totta.

Kiitos.

Etsi oikea asento.

Heti, kun olet valmis.

Näetkö? Parempi, että opit Kylelta.

Tuo oli aika seksikästä, muru.

- Mitä tuo oli? - Mitä?

- Teit noin, kun olimme pieniä. - Mitä niin?

- Yritit saada minulle paremman olon. - En tiedä, mistä puhut.

- Olet paskakasa. - Luulisi sinun jo tottuneen.

Olen yrittänyt kolme päivää, mutta hän ei opeta minua.

En tiedä, miksi minä opetan sinua.

Hän sanoi, että jos opettaa minua, hän on vastuussa kaikesta tappamastani.

- Ja hän on saanut sellaisesta tarpeekseen. - Niin hän väittää.

- Tiedät varmasti, millainen Sophie on. - Tiedän tosiaan.

Sitä paitsi...

- Hänhän on nyt vegaani. - Ei ole mahdollista.

- Oletko tosissasi? - Joo. Ravintolakäynnit ovat painajaista.

- Oletko ampunut koskaan aseella? - Mitä luulet?

- Jes! - Jee!

Kippis.

- Hienosti meni. - Hyvä homma.

Kuule, mehän olemme lomalla.

Päätoimittaja ei ole koskaan lomalla.

Mikä voisi olla tärkeämpää kuin kanssani tanssiminen?

- Tämän artikkelin kirjoittaminen. - Väärä vastaus.

Tulen kohta.

Millainen hän oli tänään?

- Tosi hyvä. - Oliko hän?

Hän selviää kyllä. Pidän hänestä hyvää huolta.

Tiedän sen.

- Milloin tahansa... - Minä ajattelen.

- Ei sillä ole enää merkitystä. - Mitä?

- Sinulla on hyvä käsi. Häviän. - Mistä sen tiedät?

- Suupielesi kääntyvät ylöspäin. - Se on tavallinen ilmeeni. Onhan!

Onneksi en liity tuohon typerään naamaan.

Jos haluat nynnyillä, jaa uudestaan.

Toki, teen niin.

Näytä kätesi.

- Sitten näytän omani. - Lupaatko?

- Olisit voittanut. - Mitä?

Näytä!

En.

Näytä nyt!

Anna tänne!

- Sinä hiton... - Ehen.

Minä... Hetkinen.

- Mitä tuo oli? - Mikä?

- Oletko vihainen? - En, teen töitä.

Jos kaipasit hiljaisuutta, olisit siirtynyt tänne heti.

En odottanut korttipelinne olevan niin kovaääninen.

Mitä edes rustailet? Et ole vielä metsästänytkään.

Se kertoo koko kokemuksesta, myös tapahtumista sitä ennen.

Jos olisit auttanut minua, olisin kirjoittanut tämän jo.

Siitäkö tässä on kyse? Olin se sitten minä, joka vie metsälle,

tai Kyle sitten huomenna... Sillä ei ole väliä.

Kestää vuosia oppia käyttämään jousta.

Ja hänhän sanoi, että olit hyvä ensikertalaiseksi.

- Ei kyse ole siitä. - Mitä?

Missä hänen tyttöystävänsä on?

En tiedä.

Arvostan sitä, että hän on täällä, mutta tämä on nyt erilainen viikonloppu.

Tiedät, mitä tarkoitan.

- Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? - Älä tee näin.

En tiennyt, ettei hän ollut tulossa.

Kutsuimme heidät tänne vain, jotta saisimme metsästysseuraa.

- Minulla on seuraa. - Älä viitsi, Nolan. Kuule...

Yhteinen metsästyksenne voi olla kauniin bromancen alku.

Olen tosissani. Teillä on paljon yhteistä.

Sinä olet se yhteinen asia.

Selvä.

Kirjoita vähän, mutta tule sitten pitämään hauskaa.

Siinä menee niin kauan kuin menee.

- Älä tee liikaa töitä. - Helppo sinun on sanoa.

- Mitä sinä sanoit? - "Helppo sinun on sanoa."

Etkö usko, että teen kovasti töitä?

Teen töitä koko ajan saapumisestani lähtemiseeni asti.

Olen lomalla. En siis jaksa lukea tylsiä taulukoitasi.

Sinun liiketoiminnastasi minä... Joo, hienoa. Lähde!

Eli siis...

Anteeksi.

- Tarvitsetko apua? - Joo, kiitos.

Ota tämä ja kuori perunat. Kiitos.

Selvä.

Oletko kunnossa?

Joo, ihan kunnossa.

Ratkaisemme asian.

Harmi, ettei Leah päässyt tulemaan.

Odotin kovasti häneen tutustumista.

Sophie...

Me erosimme.

Mitä? Oikeastiko?

- Joo. - Hitto.

- Oletko kunnossa? - En. Tai no, joo.

- Asiani eivät koskaan suju. - Älähän nyt.

Minun olisi pitänyt kertoa. Anteeksi.

Mikset sanonut mitään?

- En tiedä. - No...

Olen tässä, jos haluat puhua.

Kiitos, kamu.

Omistatteko paljon mönkijöitä, kiväärejä ja sellaisia?

Rakas kyytini tönöttää ulkona, mutta siinäpä se oikeastaan.

- Entä sinä? - Isoisäni opetti isäni metsästämään.

Isäni opetti minua.

Niin perheessäni tehdään.

Mutta kun viimeksi lähdin metsälle,

näin peuran.

Se katse peuran silmissä...

Minä vain... Jokin minussa muuttui.

En voinut jatkaa sitä enää.

- Minulle riittää. - No kyllä.

Vegaani.

Okei.

- Hän on aikuinen mies. - Kiitos. Niin olen.

- Haluatko sinä? - Toki.

- Mistä puhuitte? - Vastasin kysymykseesi.

- Siitä, miksi teen tämän nyt. - Miksi teet tämän nyt?

Lehdessä haastamme suhdettamme perustavanlaatuisiin asioihin.

Oma aiheeni on ruoka. En voi olla tekopyhä tyyppi,

joka syö pekonia mutta ei uskalla tappaa sikaa.

Aion siis metsästää ja katsoa, mitä lihan saaminen lautaselle vaatii.

Eikö se olekin vain teoriaa? Sinulla ei ole metsästyskokemusta.

- Mitä tiedät siitä? - Tiedän sen olevan luonnollista.

Luonto on armoton ja pelottava.

Petoeläimet, oikeat metsästäjät, ovat kiehtovia.

Olemme viidakossamme kuin eläimiä.

Tapa tai tule tapetuksi. Sopeudu tai kuole.

Tilaisuuteen tartutaan, jotta selviydytään.

Niin, mutta...

Yhteiskunnassa on paljon sääntöjä.

Luonnossa on rehellisempää.

Kuten... Mitä isäsi aina sanoikaan?

Että luonto osaa näyttää ihmisen todellisen luonnon.

- Aivan. - Joo.

Te tiedättekin sen jo.

Se selviää sinullekin pian.

Metsästätkö täällä usein, Kyle?

Se riippuu. Asetan ansoja ja ammun metsästystornista. Sellaista.

Kolmena päivänä viikossa teen lisätöitä.

Tapasin Leahin siellä koululla.

- Eli sinä asut... - 50 kilometriä länteen.

Pidän tätä paikkaa silmällä, kun Sophie ei ole täällä.

Viihdyn täällä. On hiljaista ja rauhallista.

- Yksinäistä. - Entä sitten?

Se on valinta. Ihan kuin se hiton veganismikin.

Anna minun olla.

Olet oikeassa. Valinnat muovaavat elämää.

Ne päättävät, onko onnellinen.

Katson itseäni ja ajattelen...

Ajattelin aiemmin, että olisin aina sinkku.

En koskaan ajatellut avioliittoa. En koskaan.

Mutta sitten...

Sitten tapasin Sophien, ja se oli siinä.

- En voinut mitään. - Mutta ette ole naimisissa.

Olemme kihloissa.

Tiedän, että halusit kertoa hänelle, mutta teknisesti ottaen...

Se on yksi syy siihen, miksi tahdoin sinut tänne.

Halusin kertoa sinulle kasvotusten.