Lilith Fair: Building a Mystery

Onko kukaan muu surullinen, koska ei päässyt Lilith Fairiin?

IRL MITÄ PITÄISI OLLA

Siellä esiintyi vain naisia. Se oli tosi hienoa.

MIKÄ ON LILITH FAIR?

Se oli naisten musiikkifestivaali vuosina 1997–1999.

Se teki valtavan vaikutuksen.

Muistan, että joku mainitsi sen muutama vuosi sitten.

Etsin tietoa ja sain tietää...

...lempiartistieni soittaneen.

Siellä oli Sarah McLachlan ja Sheryl Crow,

Pat Benatar, Fiona Apple, Jewel.

Kaikki, joiden musiikkia olin aina ihaillut.

Se oli uskomatonta. Miksi en ollut kuullut siitä ennen?

Myös nimi kuulosti hienolta.

”Lilith Fair.” Mielenkiintoista.

Oli aika kummallista...

FESTIVAALIN PERUSTAJA

...ettei lähes kukaan tuttuni tiennyt Lilithistä,

vaikka hän on niin vahva feministinen hahmo.

Mytologiassa Lilith oli Aatamin ensimmäinen vaimo ennen Eevaa.

Hän oli samasta aineesta, mutta mies ei pitänyt häntä tasaveroisena.

Joten Lilith sanoi: ”Lähden sitten.”

Hän lähti Eedenin puutarhasta ja loi oman puutarhansa

tanssien ja laulaen kaltaistensa naisten kanssa,

jotka kieltäytyivät luovuttamasta voimaansa.

Laulaja Sarah McLachlan on aloittanut naisartistien kiertueen.

Yksi hienoista asioista Lilithissä oli se, että saimme olla omia itsejämme.

Siinä oli voimaa.

No jopas.

Tervetuloa Lilith Fairiin

Rakastan kuunnella musiikkia, joka tulee sydämestä.

Tämä osoittaa, että naisilla on voimaa musiikkialalla.

Ensi kertaa meillä on foorumi

nykypäivän naisartisteille. Ihmiset olivat siihen valmiita.

Tämä on naisartistien juhla, ja osoitus siitä, että ääntämme kuullaan.

Kysymys siitä,

marginalisoiko tämä entisestään naisten tekemää musiikkia...

Olennaista on hyvä musiikki, jota tekevät naiset.

Toki mukana on feminismin sävyjä.

Olet oikeassa.

Ei siitä voi olla haittaa, koska maailma tarvitsee sitä.

Se oli valtava menestys.

Se muutti ihmisten elämiä, minunkin elämäni.

Ihmiset eivät kuitenkaan pidä muutoksesta.

Siihen on syynsä, miksi Lilith on yhä enimmäkseen tuntematon

tai väärinymmärretty.

Kun pitää pintansa jonkin puolesta,

syntyy aina yhtä vahva vastakkainen reaktio.

BUILDING A MYSTERY - THE UNTOLD STORY

90-LUKU

LILITH FAIRIN BACKSTAGE

Lilith-kiertueessa oli ainutlaatuista se,

miten lähelle toisiaan se toi artistit.

-Hei. -Kaksi, kolme.

Aiommeko mennä...

Lilith-kiertue oli täynnä rocktähtiä,

mutta feminiininen energia syrjäytti egon.

Artistit pitivät yhtä.

Kaikki olivat yhtä tärkeitä.

Naiset pitivät yhtä.

Ja se oli tärkeää aikana,

jona naiset eivät saaneet tukea.

Etenkään musiikkialalla.

-Hei, Sarah. Mitä kuuluu? -Ihan hyvää. Entä sinulle?

Muistan, että aina kun menin radioasemalle,

ja he soittivat biisin,

ja sanoivat: "Onpa hyvä kappale."

"Mutta lisäsimme juuri Tracy Chapmanin."

Tai: "Lisäsimme Jewelin.”

Ihmettelin, että mitä sitten.

Miten se minuun liittyi?

He olivat erilaisia artisteja,

mutta meidät niputettiin samaan kategoriaan.

Onko tilaa vain yhdelle naiselle?

NAISARTISTIEN SOITTAMINEN VOI HÄIRITÄ TASAPAINOA

He sanoivat, että naisia ei saanut soittaa

peräkkäin radiossa.

”Ihmiset vaihtavat kanavaa.”

ONKO SUKUPUOLI ESTE?

Se ei koskaan käynyt järkeen.

NAISARTISTIT KUULOSTAVAT SAMALTA

Silloin 90-luvun alussa radion ohjelmapäälliköt olivat miehiä.

Promoottorit olivat miehiä.

Oli järjetöntä, ettemme saaneet käyttää kykyjämme.

Haluan vain pitää hauskaa

Jalkani ovat maassa Enkä lähde

Sinun pitäisi tietää

Tuli valtava nousu

naisartistien määrässä.

Oli rock-naisia ja hip hop -naisia,

oli folk- ja folk rock -naisia,

kaikenlaisia muusikkoja.

Naislaulajista puhutaan

kuin kaikki olisivat samanlaisia, vaikkei niin ole.

Aivan. Meitä pidetään trendinä.

Media näkee naiset yhä söpöinä tai uusina juttuina,

yllättävinä vetoina. Se on pötyä.

Kun on miesvaltaisella alalla,

ei juurikaan törmää muihin naisartisteihin.

Luodaan kilpailuasetelma.

Vaikka kaikki tiesimme sen, emme koskaan puhuneet siitä.

-En halua puhua siitä! -Ole hiljaa.

Tässä näkyy Jewelin ylivoima.

Tunsimme tavallaan

sisäisen kilpailijamme sanovan: ”Selvä.”

Mutta toisaalta tunsimme surua.

Miksi tämä on tarpeen?

Se oli hyvin 90-lukulainen ajattelutapa,

koska silloinkaan ei ollut helppoa.

Oletko saanut osaksesi halveksuntaa?

Valtavirtakulttuuri oli toksista.

Olet presidentti ja panet lihavaa mimmiä.

Ole vähän seksikkäämpi. Sinulla on hyvä kroppa.

-Joo, joo. -Vau!

Mitä sinä teet?

SYNNYTTÄJÄ KOHTAA RAKASTAJATTAREN

Valtavirran ilmiönä olivat shokkijuontajat.

Shokkiradio.

Kunnon seisokki.

Pidän lihavista misuista.

Olin 19, ja he sanoivat:

"Jewel, miten annat suihin noilla hampailla?”

”Olette kuulleet minun kuvailevan vierastani

isorintaiseksi naiseksi Alaskasta."

”Jewel, mitä kuuluu?”

Minä sanoin: ”Sinä taidat olla se pienipippelinen mies,

josta olen kuullut paljon. Etelä-Carolinan mies.”

Ja minut vietiin ulos.

Howard Sternin haastatteluohjelma Vieraana Suzanne Vega.

Tule tänne. Suzanne, mikä on ongelma?

Suzanne on...

Miehet eivät reagoi sinuun oikealla tavalla.

He eivät näe sinua yhtään seksikkäänä.

Olemme puhuneet tästä jo.

Haluan pitää itseni peitossa. Siksi pukeudun niin kuin pukeudun.

Halusin ihmisten näkevän kasvoni ja käteni

ja ajattelevan sanoituksiani.

Mutta paineena oli olla elämää suurempi.

Olla kuin Madonna.

Madonna käytti 80-luvulla seksiä levyjen myymiseen.

Se oli hänen voimaannuttava viestinsä, mikä oli hänelle hieno asia.

Mutta se ei ollut minun juttuni.

Minut lähetettiin lehtikuvauksiin.

He pyysivät minua pukemaan housut ja henkselit,

jotka menivät nännien yli, eikä minulla ollut paitaa.

Kaikki sanoivat:

"Upea levy. Olet listan kärjessä."

Tunsin, että minua

väheksyttiin.

Kaikki se, missä olin hyvä ja taitava,

elämäntyöni, oli vähemmän tärkeää kuin tissini.

Hän näyttää hyvältä.

Tarvitaan parempi kuva.

Eikö niin?

No, hän on siinä suu ammollaan.

Hän on loistava laulaja.

Kuulette Liz Phairista vielä pitkään.

Olin valmis lopettamaan jo ensimmäisenä vuonna.

Debyyttialbumi vuonna 1988 teki hänestä uuden voiman Kanadan musiikissa.

Sarah McLachlan liittyy seuraamme kotikaupungistaan Halifaxista.

-Hei, Sarah. -Hei.

Millaista oli kasvaa Halifaxissa?

Paljonko on aikaa?

LAULAJA-LAULUNTEKIJÄ

Olin kiltti, kanadalainen tyttö,

ja minun piti tavallaan etsiä tie itseeni.

Minut kasvatettiin olemaan aina yhtä mieltä

ja pitämään aina suuni kiinni.

Äitini oli todella ankara.

Minun ei oikeastaan annettu mennä minnekään.

Minulla ei juuri ollut ystäviä.

En voinut olla oma itseni kotona.

Tiesin, että halusit kertoa...

Olin suuren osan ajasta kotiarestissa,

pienimmistäkin rikkeistä.

Se johtui siitä, että äiti halusi pitää minut kotona muka suojellakseen minua.

Muistan, kuinka anelin päästä bändiin.

Äiti sanoi: ”Älä kuvittelekaan, että olisit jotenkin erityinen."

"Älä kuvittelekaan, että voisit oikeasti edetä minnekään."

"Ei sellaista tapahdu."

"Et sinä onnistu."

Se oli perseestä enkä uskonut siihen.

Äiti oli ensimmäinen, joka auttoi minua

uskomaan itseeni ja tekemään juuri päinvastoin.

En muka ollut tarpeeksi hyvä.

Ajattelin: ”Tulen olemaan tarpeeksi hyvä.”

Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka tukevat minua

ja jotka pitävät minusta tällaisena.

Minulle he olivat Terry McBride, managerini,

Dan Fraser, kiertuemanagerini, ja Marty Diamond, agenttini.

Välillämme oli kunnioitusta.

Se oli minulle erittäin tärkeää.

Sarahin bändi ja tiimi olivat avoimia.

SARAHIN ENTINEN MANAGERI

He tekivät taikoja.

Sidoin sinut paikallesi

Suutelin lujaa Ja salpasin henkesi

Sitten pyyhin pois kyyneleet

Sulje vain silmäsi

HAPAROIDEN TÄHDEKSI SÄKENÖIVÄ SARAH