Force Majeure AKA Turist

- Bonjour! Voinko ottaa teistä kuvan? - Ehkä huomenna.

- Mistä olette kotoisin? - Ruotsista.

- Mikäs pikkumestarin nimi on? - Harry.

Ei huolta, tämä on ilmaista. Otan kauniin yhteiskuvan.

Tulkaa tähän. Tämä vie vain pari minuuttia.

Hienoa. Oletko mestarihiihtäjä? Olet varmasti.

Tule sinä tänne veljesi luo.

Vaimo menee tyttären viereen. Mies vaimon viereen.

Tämä vie vain kaksi minuuttia. Katsokaa tänne.

Hymyilkää. Herra lähemmäs vaimoa.

Katsokaa minuun. Katsokaa tänne.

Vielä yksi tällainen. Yksi, kaksi... Oikein hyvä.

Hyvä. Herra, voitteko laittaa käden hänen harteilleen?

Hyvä! Ja sisko ottaa veljestä kiinni.

Laita käsi Harryn ympärille.

Katsokaa kaikki tänne. Onko kaikki hyvin, Harry?

Katsokaa tänne. Vielä yksi. Hienoa.

Laittakaa päänne yhteen.

Juuri noin, hyvä. Hymyä.

- Onnistuitko? - Joo.

- Onko sinulla lapsia? - On, kaksi tyttöä.

- Kuinka vanhoja he ovat? - 11 ja 13.

- Eivätkö he päässeet mukaan? - Eivät.

- Heistä minä pidän lomaa. - Okei. Ei kuulosta pahalta.

Olemme täällä, koska Thomas tekee liikaa töitä.

Nyt hän keskittyy viisi päivää perheeseensä.

No, nyt se tuli ilmi.

- Hauskaa päivää. - Kiitos samoin.

- Vera, tule. - Voitko huonosti? Mennään ulos.

Voitko auttaa minua? Haloo, tarvitsen apua!

Hyvä, Harry!

Tosi kiva. Tämä on tosi hyvä.

Valo ja kaikki on niin täydellistä.

- Mitkä silmät. - Hän on suloinen poika.

Nämä sopivat yhteen.

- Mitkä heidän nimensä ovat? - Vera ja Harry.

Väsyttääkö? Oletko väsynyt? Olen tosi ylpeä sinusta.

- Voi ei. Saatko sinä ne? - Joo.

Olemme ihan pian perillä.

Ei, älä. Ei minun suksilleni.

Olet kyllä surkea hiihtäjä.

En ihmettele tuota käytöstä. Emme ole syöneet koko päivänä.

- Mitä siitä? - Ei ole ihme, että hän on loppu.

- Mitä minä voin tuohon sanoa? - Isä, saanko mennä?

Ylhäällä sitten.

Harry!

En vastaa nyt.

- Vastaatko kännykkään? - En todellakaan.

Harry, anna minulle puhelin.

- Kiitos paljon. - Näyttää herkulliselta.

Tämä on tosi hyvää. Maista.

- Tosi hyvää. - Eikö ole parmesaania?

- Mitä se oli? - Katsokaa.

- Onko tuo lumivyöry? - Joo, mutta se on hallittu.

Siinä on hirveä voima. Ei hätää. He tietävät, mitä tekevät.

- Isä! - Ei näytä kovin hallitulta.

- Harry, ei mitään hätää. - Isä!

Harry.

Isä!

Miten voitte? Onko kaikki hyvin?

Oletteko kunnossa? Voitte tulla jo esiin.

Oletko kunnossa?

- Oletko kunnossa? - Olen.

- Missä isä on? - Istu, Vera.

Se vasta oli...

Jestas. Oletteko kunnossa?

He tietävät toki, mitä tekevät, mutta tuo äskeinen...

Aurinko tulee esiin.

Äiti! Odota, äiti!

- Ebba, mikset voi odottaa? - Menkää sisään.

Vera, sisään siitä.

- Mitä nyt? Harry, mene sisälle. - Äiti!

- Täällä on joku! - Menkää sisälle.

Harry, mene sisään. Juttelemme vähän.

- No? - Vaikutat hermostuneelta.

- Jaa. - Oletko hermostunut, vai...?

- En. - Okei.

Tai en minä tiedä. Pitäisikö olla?

Ei minusta.

- Eikö? - Ei.

- Mennäänkö sisälle? - Mennään.

- Anteeksi. - Ettekö hiihdä tänään?

- Kyllä, myöhemmin. - Hei sitten.

Hei.

- Kuule. - Älä koske minuun.

Voi sinua.

- Harry. - Oletko vihainen?

Mikä fiilis, Harry?

Huhuu.

Onko kaikki hyvin?

- Juttele minulle. - Lopeta.

Ymmärrättehän te, että meidän pitää välillä jutella.

- Puhutaanko... - Mene pois!

Ymmärrän, että olette vihaisia, mutta voimme kai jutella?

Vera.

- Ymmärrän, että olette vihaisia. - Olemme pahoillamme.

- Etkö sinä... - Mene pois!

- Minä otan tuon. - Häipykää!

- Miksi puhutte meille noin? - Häipykää!

- Ettekö kuule meitä? Menkää pois! - Te molemmat!

- Hyvä on. Tulemme pian takaisin. - Ei!

- Sinä et päätä täällä, Vera. - Häipykää!

- Mennäänkö pois huoneestamme? - Mennään.

Hyvä. Saanko minäkin kokeilla?

- Saako vain isä ohjata? - Ei.

- Etkö muka ole ohjannut ennen? - En.

- Olet harjoitellut autotallissa. - Tämä on ensimmäinen kerta.

Se on vale. Näen, kuinka nenäsi kasvaa, Pinokkio.

Ei! Nouse!

- Millainen päivänne oli? - Fantastinen.

Minulla oli mahtava päivä. Tapasin tuon.

Törmäsimme toisiimme aamulla hissijonossa.

Taisimme molemmat kaivata seuraa. Vitsi, vitsi.

Meillä oli kiva päivä. Lumilautailimme ja juttelimme.

- Sanoit olevasi tosi uskonnollinen. - Enkä sanonut.

- Sanoithan. - En, että olen "tosi" uskonnollinen.

Sanoithan. Ei siinä ole mitään pahaa.

Sanoin tuolle, etten ole ateisti.

- Mikä ihmeen "tuo"? - Käytit sitä itse aiemmin.

- Todellako? Tarkoitin "tätä". - Oli miten oli.

- Uskaltauduitteko ulos? - Kuinka?

Vuorella oli paljon väkeä. Uskalsitteko mennä ulos?

Joo, siellä oli hienoa. Hiihdimme koko aamun.

Lounaan jälkeen menimme huoneeseen pikku koettelemuksen jälkeen.

Istuimme yläravintolassa. Sieltä on upea näköala.

Ja... Me näimme lumivyöryn.

- Todellako? - Jestas!

Anteeksi, se kuulosti oudolta englanniksi.

- "Avalanche." - Miten se sitten pitäisi sanoa?

No, istuimme siellä, ja se oli hallittu lumivyöry.

- Hallittu lumivyöry? - Joo, mutta siitä tuli aika iso.

En ole koskaan nähnyt niin isoa lumivyöryä.

Hetken näytti siltä, että se osuisi ravintolaan.

- Menen vieläkin kananlihalle. - Kävikö teille kuinkaan?

- Mitä te teitte? - Ei siinä voi tehdä mitään.

Se oli kauhean pelottavaa.

- Ovatko lapsenne kunnossa? - Kaikki ovat kunnossa.

Pelästyimme tietysti, mutta se ei ollut niin...

Se oli hallittu. He tietävät, mitä tekevät.

Hän pelästyi niin paljon, että juoksi pois pöydästä.

- Enkä juossut. - Kyllä juoksit.

- En, en. - Juoksit pois pöydästä.

Enkä juossut.

- Juoksit. - En juossut.

- Juoksit pois, kun lumivyöry tuli. - En varmasti juossut.

- Juoksit. - En.

Otit puhelimesi ja hanskasi ja rynnit pois perheesi luota.

Älä nyt. En tehnyt niin. En muista sitä niin.

- Miten sinä sen sitten muistat? - En ainakaan noin.

- Miten se sanotaankaan... - Juoksit pois perheesi luota, Thomas.

Enkä juossut. Voiko monoissa edes juosta?

Lumivyöry taitaa vieläkin vaikuttaa meihin.

Se pistää vapisemaan.

Voiko monoissa juosta?

Thomas sanoo, ettei monoissa voi juosta. Naurettavaa.

Se tapahtui varmasti tosi nopeasti. Ei omaa reaktiota voi ennustaa.

- Eikö monoissa voi juosta? - Ei...

En ole hiihtänyt vuosiin, joten minulta ei kannata kysyä.

Tämä on niin...

Voi miten ihanaa.

Otanko minä sinun viinisi?

Mitä nyt tapahtuu?

Me emme ole me. En tunne meitä.

- Minäkään en tunne meitä. - En halua tällaista.

Minä olen vieläkin järkyttynyt siitä hemmetin iltapäivästä.

- Anna hali. Tarvitsen halia. - Niin minäkin.

Mitä hittoa... Sammutan puhelimen. Halataan.

Minusta on outoa, ettet voi myöntää tapahtunutta.

Meillä on eri käsitys siitä, mitä tapahtui.

En voi tukea sinun käsitystäsi. En kokenut samoin.

En kokenut sitä ollenkaan niin kuin sinä kuvailit.

Illallisella yritit saada kaikki vakuuttuneiksi sinun versiostasi.

En halua kokea enää samaa kuin illallisella.

Se oli kiusallista. Kauheaa.

- Hemmetti soikoon. - Ei taas.

- Emme ole tällaisia. - Emme.

- Tarvitsemme yhteisen elämyksen. - Aloitatko siitä taas?

Yhteinen elämys siitä, mitä tapahtui?

- Se on tärkeää lapsille ja meille. - Millainen elämys se sitten oli?

Olemmeko yhtä mieltä siitä, että tuli lumivyöry?

- Pelästyimme, mutta ei ollut hätää. - Tuo onkin totta.

- Mutta mitä sinä sitten väität? - Se oli yhteinen elämys.

Sanotaan sitten niin. Me näimme lumivyöryn.

Olemme lomalla. Emme saa jauhaa tällaisesta.

Jätetään se taaksemme.

Tuli lumivyöry. Pelkäsimme pirusti, mutta kaikki meni hyvin.

Onko sinulla avain?

Meillä on yleisöä.

Pyydä vähän yksityisyyttä.

Saisimmeko olla rauhassa? Haluamme vain jutella.

Niin?

- Oletko hereillä? - Olen.

Harry! Hanskasi ovat isällä.

- Mitä? - Ne ovat tuolla.

Ajattelin, että hiihtäisin tänään yksin.

- Olisi kivaa hiihtää yksin. - Okei.

- Vai eikö se käy? - Kukin tekee kuten lystää.

- Sopiiko se? - Toki. Nähdään täällä myöhemmin.

- Mitä nyt? - Äiti hiihtää tänään yksin.

Totta kai hän saa hiihtää yksin. On mukava edetä omaa vauhtia.