The Green Butchers (De Grønne slagtere) (De grønne slagtere)

- Älä ota. Ne eivät ole valmiita! - Helkkari sentään! Rauhoitu vähän.

Tuo ei ollut fiksua. Tiedät, että niitä on kolme jokaiselle.

Aina sama juttu. Se oli typerästi tehty.

Hei, Bjarne. Tässä on Beate. Hän on sijaisena Tinan koulussa.

- Luulin, että olisimme kolmestaan. - Hän tuli vain käymään.

Tule istumaan, Bjarne.

- Bjarne on aina ollut vähän ujo. - Ymmärrän.

Svend sanoi, että aiotte perustaa oman lihakaupan.

- Svend ei kestä vastoinkäymisiä. - Mitä sinä sillä tarkoitat?

Joskus, kun et saa tarpeeksi huomiota, sinusta tulee...

- Unohda koko juttu. - Puhe oli vastoinkäymisistä.

Jos Holger voi perustaa lihakaupan, miksi me emme voisi?

- Holgerilla on saksanhirvimakkaraa. - Älä puhu makkarasta.

- Mitä teillä on? - Marinadini.

- Tuleeko niitä pihvejä? - Bjarne saa kohta pihvin.

Eikö ole raskasta olla teurastaja? Veren ja sen kaiken takia?

- Ei. - Se on varmaan jännittävää.

Montako sikaa voit teurastaa päivässä?

1 100.

1 100?

Oletko aina halunnut teurastajaksi?

On varmaan yksinäistä seisoa keittiössä veren keskellä.

Mitä sinä teet? Potkitko sinä minua?

Perhana. Mitä pirua sinä teet?

Sinä tarvitset apua, Bjarne.

Älä sitten kutsu heitä. En pidä siitä.

- Sinun ei tarvitse ruveta potkimaan! - Minä en nähnyt asiaa niin.

Beate! Älä nyt ota nokkiisi!

Antakaa myös pari saksanhirvimakkaraa. Ne ovat ihania.

Saanko kysyä, mikä on niiden salaisuus?

Se on pitkä tarina, rouva Juhl. Makkarat ovat aina kiehtoneet minua.

Siinä on jotain mytologista, kun tappaa eläimen -

ja häpäisee sen tunkemalla sen sitten sen omaan suoleen.

Onko mitään loukkaavampaa kuin joutua sullotuksi omaan suoleensa?

Tuskin vain.

Se on ihmiselämän pieniä iloja.

Nyt hän tekee sen taas.

Ei, ei. Tule katsomaan. Hän tekee sen taas.

Ei liikettä hoideta näin. En tajua, miksi ihmiset tulevat tänne.

- He haluavat makkaroita. - Ei. Älä puhu aina makkaroista.

Osaan tehdä paljon parempaa makkaraa kuin tämä rustomössö.

Mitä sanoit, räkänokka?

- En mitään. - Onko täällä suuruudenhulluutta?

Svend vain höpisee. Älä siitä piittaa, Holger.

Minua hävettää olla teurastaja, kun katson teitä kahta.

- Mitä tarkoitat? - Bjarnen pasteijaa ei osta kukaan.

Se maistuu jalkoväliltä. Marinadisi ja lihapullasi eivät mene kaupaksi.

Marinadin kanssa on vähän ongelmia, mutta lihapullissa ei ole vikaa.

Ne ovat niin sitkeitä, että ne voisi puhaltaa ilmapalloiksi.

Antaisit minun tulla tiskin taakse.

Miksi meidän pitää piileskellä täällä?

Et pääse koskaan tiskin taakse. Tiedätkö miksi, Svend?

Sinä hikoilet ja olet ällöttävä.

Näin ei voi enää jatkua, Bjarne. Meidän pitää löytää oma paikka.

Sinulla on taas makkara päässäsi, Svend.

Hei taas. Tässä on kumppanini Bjarne.

Hans Petersen. Voit kutsua minua Talo-Hansiksi. Arvaapa miksi.

- Senkö takia, että myyt taloja? - Kyllä.

Bjarne... Tulehan katsomaan.

Lihamylly...

Kaakelit ovat lähes uuden veroisia.

Tule. Tule, tule.

Tuonne ripustetaan härät, tuonne siat ja tuonne muutama kana...

Svend. Ota rauhallisesti.

Mitä sanot?

Paikka näyttää hyvältä, mutta se on iso raha.

- Mitä tarkoitat? - Kaksi miljoonaa on iso raha.

Mistä sinä sen kaksi miljoonaa yhtäkkiä keksit?

Hänhän sanoi, että kumpikin maksaa miljoonan.

- Eikö se tee kaksi miljoonaa? - En jaksa keskustella siitä.

Minä olen ajatellut pantata taloni kokonaan.

Minulla ei ole taloa. Mitä voin tehdä?

- Sitten se ei onnistu, Bjarne. - Mitä minä voisin tehdä?

Jos olisimme tienneet tulostasi, olisimme parturoineet hänet.

Ei se mitään.

Olette uskomattoman samannäköisiä.

Monet kaksoset ovat. Se on hyvin tavallista.

Hän makaa täällä.

Et ole tainnut koskaan käydä täällä.

En olekaan. En ole nähnyt häntä seitsemään vuoteen.

- Hän ei siis herää koskaan? - Ei. Hän on täysin aivokuollut.

- Haluan, että hengityskone suljetaan. - Miksi näin yllättäen?

Se on varmasti oikea päätös. Hänen elimistään on iloa monelle.

- Et ole ikinä vastannut kirjeisiimme. - En ole avannut kaikkea postiani.

Olen lähettänyt sinulle kirjeen joka kuukausi seitsemän vuoden ajan.

- Sammutatteko hengityskoneen? - Tietenkin.

- Saisinko kysyä... - Tarvitsen rahaa.

Vanhempamme jättivät hänelle miljoonan. Saisin ne rahat.

- Hän vain makaa tuossa. - Ymmärrän. Se on hänenkin etunsa.

Hyvä.

Millainen hän oli?

Kun viettää heidän kanssaan vuosia, sitä miettii, millaisia he olivat.

Ei... Se on taas vinossa.

- Ettekö te huomaa sitä? - Lopeta jo. Tämä on ihan hyvä.

Niin varmaan. Hyvä ei kuitenkaan riitä.

Et pysty sanomaan 19 oluen jälkeen, onko jokin suorassa. Uudestaan.

Nyt se on suorassa. Se näyttää hyvältä.

No niin. Nyt se on hyvä.

Ruuvatkaa se kiinni.

- Eikö tännekin tarvittaisi valoa? - Pitää löytää uusi sähköasentaja.

- Mitä sille entiselle tapahtui? - Hän puhui vain itsestään.

Näytän sinulle yhden jutun. Tule.

Muista sulkea ovi.

Käyntikortit ovat tulleet.

Ne on painettu kultakirjaimin. Turhia lörpötyksiä ei tarvita.

Jaa niitä tapaamillesi ihmisille.

- Keitä minä muka tapaan? - Kortteja on 5 000. Pane töpinäksi.

Hei.

Eikö olekin nättiä? Minä siistin niitä vähän.

Tästä kulkee päivisin paljon väkeä.

Huomasin, että siitä on tänään seitsemän vuotta.

- Et taida käydä täällä kovin usein. - En. Tämä on ensimmäinen kerta.

Luulin, että haudat olisivat tuolla alhaalla.

- Ovatko siinä vanhempasi? - Ovat.

- Ja sisaresi? - Ei.

- Hän oli vaimoni. - Selvä.

Joutuivatko he liikenneonnettomuuteen?

- Mistä tiesit? - He kaikki kuolivat samana päivänä.

En häiritse sinua enempää. Kyselen aina liikaa.

Ei se mitään. Kiitos, että siistit hautoja.

Eipä kestä.

Anteeksi...

Tuletko lihakauppamme avajaisiin?

Minä ja Svend avaamme pian lihakaupan.

Annan sinulle käyntikorttimme.

Teetimme tällaisia kortteja.

Minun pitää jakaa näitä... Tuletko sinne?

Astrid! Tuletko sinä?

- Meillä ei ole koko päivää aikaa. - Anteeksi!

En voi tulla.

Huomenna on kahdet hautajaiset. Lupasin auttaa krematoinnissa.

Mitä sinä teit? Mitä teit lihapullalle?

Jos kaikki söisivät lihapullia, niitä ei riittäisi asiakkaille.

Pitääkö minun tuhlata hyvää myyntiaikaa sen selittämiseen?

- Mitä nuo ovat? - Lautasliinoja. Maistiaisia varten.

Ei käy. Nehän pilaavat koko väriskaalan.

Katso nyt, minkä värinen tiski on. Se on vihreä. Eikö totta, Tina?

Ilmapallot ovat vihreitä.

Lopeta, tai minä häivyn. Sitten voit unohtaa häät.

Ei ole minun vikani, että typerään puotiinne ei tule ketään.

Soitimme jo melkein kaksi tuntia, ja meidän pitäisi ehtiä lautalle...

Vai niin? Sen kun sitten häivytte paskamusiikkinne kanssa.

Häipykää ja viekää paskamusiikkinne mennessänne. Ala vetää.

- Et voi puhua heille noin! - Kyllä voin.

- Olet idiootti, Svend. - Ota rauhallisesti.

Ei ole Svendin vika, että ostit väärän värisiä lautasliinoja.

Sitä minä juuri yritin sanoa, mutta hän ei kuuntele minua.

Olin oikeassa, mutta hän ryntää vain ulos liikkeestä...

Sinne meni.

Mitä minä teen väärin? Tein mielestäni kaiken oikein.

Avajaistarjouksia, serpentiiniä...

- Miksi ketään ei tule? - Menen paskalle.

Mene vain.

- Tuolla on pirun kylmä. - Sehän on kylmähuone. Mitä luulit?

Haen takkini autosta. Tähän menee aikaa. Johdot ovat surkeat.

Bjarne. Maista tätä marinadia.

Maista tätä marinadia.

Haista sitä.

Haista sitä. Eikö se haisekin hyvältä?

Poltan 20 marisätkää päivässä. En haistaisi, vaikka tukkani palaisi.

Etkö voisi tehdä jotain tuottavampaa? Oletko jakanut käyntikortteja?

- Paljonko olet jakanut niitä? - En tiedä... Muutamia.

- Mene sisään nyt, Svend. - En, ennen kuin lupaat jäädä.

En jää. Mene nyt.

On järjetöntä erota tässä vaiheessa.

Olen juuri saamaisillani valtavan suuren asiakaspiirin.

Nyt on grillikausi. Ei silloin jätetä toista.

- Ihmiset ostavat kyljyksiä... - Älä puhu kyljyksistä.

Miksi sanot noin? Enhän minä yleensä puhu kyljyksistä.

Nyt ei ole kyse kyljyksistä eikä mistään lihasta.

Me kaksi emme vain kuulu yhteen.

Sitten olet kuin kaikki muutkin. Et enää pidä minusta.

- Menetin vanhempani ihan pienenä. - Älä jauha vanhemmistasi.

Vien tavarani pois, ennen kuin tulet kotiin.

Hyvä on. Jos kerran haluat sitä, mikset ole jo ajanut tiehesi?

- Mene ulos autosta. - Et sitten näe minua tänä iltana.

Voin mennä ulos autosta, Tina, mutta tunnen sinut.

Sinä kaipaat mukavaa elämääsi.

Sen kun istut siinä ja esität marttyyriä.

Nyt nähdään, lähdetkö tosiaan vai uhkailitko vain.

Sen kun menet, Tina. Mene.

- Holger... - Vai niin. Täällä te siis olette?

Ette ole säästelleet kuluissa.

Raivaan tieni maksavien asiakkaiden ohi suoraan tiskille.

Emme ole vielä avanneet, Holger. Bjarne ei ole vielä tullut.

Älä viitsi. Miten teillä menee, Svend? Käykö täällä asiakkaita?

- Kyllä minun mielestäni. - Sehän on hienoa.

- Älä hikoile siinä kuin elukka. - Mene pois täältä, Holger.

Minulla on oikeus olla täällä. Tulin ostoksille.

Et tullut. Ole ystävällinen ja mene pois.

Näytä minulle, mihin pystytte, Svend.

Rotary-klubin hallitus tulee luokseni illalliselle. Meitä on 12 henkeä.

Selviydytkö siitä? Vai onko liikkeesi vain mahonkia ja kiiltäviä laattoja?

Hiki-Svend...

Mitä pirua?

Koeta ryhdistäytyä, Svend.

Se oli onnettomuus.

Meidän pitää soittaa ja ilmoittaa siitä.

Se ei ollut kovin fiksua, vai mitä? Se ei ollut fiksua...

Meidän pitää vain sanoa, niin kuin asiat ovat.