Out of Season (Hors-Saison)

Olette varannut kuudeksi yöksi plus-tason lomapaketin, -

johon kuuluu kaksi lisähierontaa ja merilevähoito.

Huoneenne numero on 340.

Se on ylellinen panoraamasviittimme, Horizon Spirit, -

josta avautuu kaunis merinäköala.

On kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi.

- Olette suosikkinäyttelijöitäni. - Kiitos.

Toivottavasti viihdytte.

OUT OF SEASON

On ilo saada teidät vieraaksemme. Toivomme, että viihdytte.

En ehdi nyt soittaa, rakas. Nautihan siellä!

Peittelen teidät pyyhkeellä.

Sopisiko, jos ottaisimme nopeasti selfien?

Olen nähnyt kaikki elokuvanne.

Voisinko ottaa valokuvan?

- Nytkö? - Jos vain sopii.

Kun paikalla ei vielä ole muita hoitajia.

Tässä menee vain hetki.

Ehkä mieluummin hoidon jälkeen.

Toinen vielä.

Kiitos kovasti.

- Käynnistän laitteen. Nauttikaa olosta. - Kiitos.

Palaan, kun hoito on valmis.

Helkkari!

Hitto soikoon.

Perhana sentään!

- Haloo? - Minä tässä.

- Ai, hei. Miten menee? - Hyvin. En ehtinyt vastata, kun soitit.

- Odotas... - Soitinko pahaan aikaan?

Pikku hetki. Hoidan yhden jutun.

Ei ole totta! Olen puhelimessa, Pierre. Mitä nyt?

Kysy suoraan kulttuuriosastolta. Palataan.

Pahoittelut tuosta. Miten siellä menee?

Hyvin. Mikäs tässä.

Kävin jo yhdessä hoidossa. Se oli sellainen uusi...

Pieni hetki, kulta. Morganella on jotain asiaa.

En sanonut, ettei se juttu pääsisi ruutuun.

Sanoin, että näytämme sen kyllä, -

mutta en voi aloittaa illan televisiouutisia sillä.

Sanoin sen hänelle jo sata kertaa.

Mene kertomaan hänelle sama kuin minä kerroin:

juttu näytetään uutisten jälkipuoliskolla.

Onko selvä? Kerro hänelle. Kyllä hän lopulta ymmärtää.

- Hyvä. Kiitos. - Soitanko myöhemmin?

Haloo? Soitan pian takaisin.

Ei jumaliste!

Voi nyt hemmetti.

Helvetin helvetti!

Jumalauta!

Miten tämä perkele sammutetaan?

Minä täällä. En haluaisi jankata, mutta...

Olen yrittänyt soittaa, muttet ilmeisesti halua vastata.

Ajattelin vielä yrittää, jos vaikka muuttaisit mielesi.

Tuskin tästä apua on, mutta silti.

Se, että päätit lähteä näytelmästä noin...

Häivyit neljä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Se oli kurja temppu.

Se oli kohtuutonta koko tuotannon näkökulmasta.

Teit rumasti muille näyttelijöille.

He kaikki odottivat kovasti, -

että pääsevät kanssasi näyttämölle, kun teet teatteridebyyttisi.

He halusivat näytellä kanssasi.

Teit rumasti myös minulle.

Loin koko näytelmän sinun ympärillesi. Olit keskiössä alusta asti.

Uskoin sinuun. Me kaikki uskoimme.

Oli nolosti tehty häipyä noin.

Hoidit homman ala-arvoisesti. Käyttäydyit itsekkäästi.

Sinulla on oikeus pelätä.

Se on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa.

Se ei silti anna oikeutta jättää laivaa tuolla tavalla.

Hyvää jatkoa.

- Hei vaan. - Hei.

- Miten voit? - Hyvin. Paleltaa hiukan.

Taidan olla vähän myöhässä.

Oli pakko pysähtyä katsomaan, kun näin mustajalkatyllin.

Se on pieni lintu, joka kuuluu kurmitsojen heimoon.

Laji on uhanalainen, joten jos sellaisen onnistuu näkemään, -

on syytä pysähtyä ihailemaan.

Se oli ihan paikoillaan. Yleensä ne ovat hyvin arkoja.

Yhtäkkiä minusta tuntui, että katseemme kohtasivat.

Näin sen silmissä kaikki sen matkat.

Se on nimittäin muuttolintu.

Äsken kohtasin linnun, nyt olen tässä. Kaikki hyvin, silkkaa iloa.

- Aloitetaanko? - Toki. Tulin jo puolelta, kun luulin...

Hienoa. Olen valmentanut täällä seitsemän vuotta.

En tähdännyt alun perin tälle uralle. Lukion jälkeen luin liiketaloutta.

Kävin kääntymässä yritysmaailmassa.

Sitten löysin oman tieni ja projisoin minuuteni kohti ääretöntä.

Kehitin oman treenitekniikkani, "mystisen liikkeen".

Lyhyesti selitettynä sen ytimessä on yhteys -

sisäisen ja ulkoisen välillä.

Asioita näytetään, kätketään, sanotaan ja jätetään sanomatta. Ymmärrät kai?

Tekniikka on ehkä väärä sana.

Mitä muka voi oikeasti hallita, kun kyse on haihtuvista asioista?

Lisäksi se on ajatuksena lokeroiva, vaikkei elämää voi kategorisoida.

Elämä on vain virtaavaa energiaa. Eikö niin?

- Mitä sinä teet? - Miten niin?

Ammatiksesi.

Olen näyttelijä.

Vai niin. Kiva.

- Tuletko sillä toimeen? - Ihan hyvin.

Kaverini on näyttelijä. Hänellä on tiukkaa.

Se vähän riippuu...

Tiedät siis kaiken näyttämisestä ja kätkemisestä.

Näytät ihmisille osan itsestäsi ja kätket osan.

Juuri niin.

Silmät ovat sielun pieli.

Aloitetaan hengittämällä.

- Millä? - Hengittämällä.

Urheilu alkaa aina hengityksestä. Seiso jalat vähän harallaan.

Kädet pois taskuista.

Tuuli puhaltaa takaapäin. Jos sopii, kosken selkääsi.

Se luo välillemme yhteyden, jotta voimme hengittää yhdessä.

- Oletko valmis? - Olen.

- Pitääkö minun siis hengittää? - Pitää.

Nyt vain esität, että hengität.

Hengitä ulkoinen sisään ja päästä se sitten pois.

HERRA PELOTON valloittaa pian teatterilavan Pariisissa

Nöyrä ammattilainen

TEATTERI "Elämässä on otettava riskejä"

"Tuen häntä kaikessa", lupaa iltauutisten tähtiankkuri

- Haloo. - Minä tässä.

- Ehditkö jutella? - Enköhän pari minuuttia.

Asiani on kyllä pidempi...

- Jutellaan toki. Onko jokin hätänä? - Ei, kun minä vain...

En saa sitä mielestäni.

En voi olla ajattelematta sitä koko juttua.

Mitä juttua?

Sitä näytelmää.

Sitä, että lähdin sillä tavalla -

ja jätin kaikki pulaan, noin vain.

En voi olla miettimättä...

Et voi olla miettimättä mitä?

Tiedän, että tein oikean päätöksen, -

koska olisin mokannut sen näytelmän.

Mutta...

Toisaalta kuitenkin...

Ohjaaja on taitava kaveri, ja näytelmä ehdittiin jo julkistaa.

Ja minä vain häivyin.

Entä sitten?

Halusin vain pohtia tätä ääneen.

Miksi? Mitä pohdittavaa siinä enää on?

Oli pohdittavaa tai ei, se ei ole nyt olennaista.

Asia ei ole mustavalkoinen. Ymmärräthän?

Itse asiassa en ymmärrä.

Juttu on loppuun käsitelty. Turha sitä enää on vatvoa.

- En tiedä, mitä sinä... - Enkö saisi enää puhua tästä?

Vaikka asia ei jättäisi minua rauhaan, niinkö?

En tiedä, mitä sanoa. Yritä päästä siitä yli.

Projekteja peruuntuu. Ei se ole niin vakavaa.

Jatkat matkaa ja tartut johonkin uuteen juttuun.

Olet nyt siellä kylpylässä.

Kerää voimia, rentoudu ja lueskele käsikirjoituksia.

Ohjaajat odottavat vastaustasi.

Tee töitä, soita ohjaajille ja yritä levätä.

Sitä paitsi... Itsehän sinä päätit perua sen projektin.

Eikä siinä mitään, -

mutta itse otit sen alun perin vastaankin.

Halusin tehdä sen.

Se tuntui tärkeältä. Mutta sitten otin vain hatkat.

Ehkä se ei ollut lopulta niin tärkeää.

Tilanne on mikä on.

Maksat teatterille sen, mitä olet velkaa lähdöstäsi.

Julisteet, mainokset, palkat ja ansionmenetyksen.

Et ole kohdellut ketään ilkeästi. Et ole liannut käsiäsi.

Kukaan ei pakottanut sinua projektiin alun alkaenkaan.

Monet ohjaajat haluavat sinut elokuviinsa, ja sinähän menet.

Saat maksettua velkasi teatterille.

Ja tiedätkö mitä?

Ei ole maailmanloppu, vaikket ikinä näyttelisi teatterissa.

Kuka sanoo, että olisi pakko?

Katsojat rakastavat elokuviasi.

Tuntemattomat tulevat kehumaan päivittäin.

Jos et näyttele teatterissa, niin sitten et.

Päivää. Teille tuli vastaanottoon viesti.

- Kiitos. - Mukavaa päivän jatkoa.

Haloo.

Hei... Alice?

- Niin. - Minä täällä.

- Hei vaan. - Mitä kuuluu?

- Hyvää. Entä itsellesi? - Ihan hyvää.

- Mukava kuulla ääntäsi. - Samoin.

Sain viestisi. Soitinko huonoon aikaan?

Et ollenkaan.

Kas niin...

Kuulehan...

Kiva kuulla äänesi.

Samoin. Asutko sinä siis täällä?

- Täällähän minä. - Mistä tiesit, että olen maisemissa?

Kun tällaiseen pikkukylään tulee joku sinun kaltaisesi, -

sana kyllä kiirii.

Ja minä kun yritin pitää matalaa profiilia.

- Kauanko viivyt? - Viikon loppuun asti.

Kun olimme jutelleet puhelimessa...

Yritin miettiä, -

mistä voisimme puhua.

Keksin yhden tosi älykkään jutun.

Mutta...

En enää muista sitä.

En oikein tiedä, mistä aloittaa.