Chef

Kävelitkö tänne?

Hyvä. Käännä se.

Koivet poispäin.

Ota pussi.

Pitää ehtiä torille. Mitä kello?

Noin 10. -10?

Pitää hakea poika. Missä Tony?

Oltiin ulkona illalla.

Se tulee kyllä.

Hoidatko? - Hoidan. Emme petä.

Hei, hei, hei!

Juu. - Herää. Kriitikko tulossa tänään.

Siksihän nukuin tässä.

Aloitetaan keitto heti. Valmistellaan pihvi.

Oletko yhä kännissä? - En.

Auta Martinia sian kanssa.

Lechón.

Hei, kamu.

Hei.

Turvavyö. Anteeksi myöhästyminen.

Olen tottunut.

Emme taida ehtiä leffaan.

Kriitikon takiako? - Niin. Mistä tiesit?

Äiti kertoi. - Mitä sanoi?

Että voit olla huolissasi.

Sanoiko niin?

Äiti ei tunne minua niin hyvin.

Tuntee aika tarkkaan.

Tiedätkö mitä äiti ehdotti?

Että hankkisin ruokarekan. - Pidän niistä.

Samoin. Kukapa ei?

Voitko kuvitella minut sellaisessa?

Olen keittiömestari.

Selvä.

Pitää hakea ruoka-aineita torilta.

Voinko tulla?

Jätän sinut Mollyn luo. - Haluan mukaasi.

Etkö pyydä kaikkea? - En.

Et tule sinne syömään.

Tiedän. - Hyvä.

Punaisia ja valkoisia? - Oransseja.

6 punttia noita tai 8 pieniä. Odota hetki.

Retiisejä, käytän latvoja.

Isä. - Kuusi näitä.

Isä. - Mitä haluat?

Saisinko sokeripoppareita? - Isi on töissä.

Et saa... Ota hedelmää.

En halua.

Miten voit edes pyytää? Tiedätkö mitä ne ovat?

Sokerilla päällystettyjä hiilareita.

Katso tätä hedelmää. Kaunis.

Miten voit haluta popparia kun näet hedelmän?

Ota hedelmä.

Lähettävät kuuluisan kriitikon,-

jolla on ruokablogi.

Tiedätkö mikä ruokabloggari on? - Joo.

Kirjoittaa ruoasta netissä.

Tiedän mikä ruokabloggari on.

Iso tyyppi, ja moni niistä ei pidä minusta.

Koska sain hyviä kritiikkejä aloittaessani.

Ne on vihaajia.

Aivan. Nuoruudessani ei ollut tuota sanaa.

Ei sanaa vihaajalle.

Jonkun sanottiin kadehtivan,-

mikä ei ihan täsmää. Katso, makkaramies.

Oletko maistanut andouille-makkaraa? - En.

Pidätkö tulisesta? - En.

Eivät ole tulisia. Tule.

Se on New Orleansista. Oletko kuullut?

Olen.

Osa Yhdysvaltoja, Lousianaa. Ostettu Napoleonilta.

Niin, se oli... Tarkoitan nyt.

Siitä on kauan. -1803

Oli miten oli. Puhun nyt ruoasta, kulttuurista.

Kuten andouille-makkarasta.

Tiedätkö beignet-munkit? - Saa täältä.

Eri asia. Ovat hyviä täällä,-

sillä ne tuovat paljon muistoja mieleen sieltä.

Se on ihan eri maailma.

Mennään sinne joskus. - Ehdottomasti.

Oikeasti? - Niin.

Siis ei nyt.

Mutta... - Milloin?

En tiedä. Nyt on kiireitä.

Kriitikko tulossa. - Sen jälkeen?

Sen jälkeen. Olisi kivaa.

Ensi kuu on lomaa koulusta.

Voisimme mennä silloin. - Mahtavaa.

Tai jotain. Kysyn äidiltä.

Ellei käy, sitten myöhemmin.

Mutta ehdottomasti mennään.

Kysyin jo. Äidille käy.

Kysyitkö jo?

Mistä sait kännyn?

Onko kaikilla ikäisilläsi?

Kenen pekoni? Pitääkö vahtia tätäkin?

Kun saan tietää, tulee piiskaa.

Missä mennään? Kertokaa.

Liemi hautuu, sika on paloina, pekoni paistuu.

Demi redusoi. - Hyvä.

Tärkeä ilta. Tiedätte kai kaikki?

Kertokaa kun hän tulee.

Ihmisillä pitää olla hauskaa.

Pyytäkää nätit ystävänne, piikkiini.

Vinot lasirivit.

Älkää panko hakemaan viivoitinta. Kiitos.

Sain hyvää kamaa.

Loistavaa. - Pikkuporkkanoita.

Currytahnaa ja sitruunaheinää.

Carl. - Ei nyt.

Mehukkaita tomaatteja.

Kastikkeeseen. - Riva tuli.

Miksi hitossa? - En tiedä. Oli tulossa tänne.

Annoin espresson, sait 5 minuuttia.

Hän odottaa sinua.

Viivytä viisi minuuttia.

Selvä. Hän tulee tänne.

Kiitos.

Miten estät sitä psykopaattia tulemasta tänne?

Pomo, piklaanko nämä? - Piklaa.

Onko Carl tuolla? - On.

Hei, Carl!

Carl...

Aiotko muuttaa menua?

En ehdi nyt tätä.

Tärkeä päivä.

Siksi menun on oltava täydellinen.

Voin auttaa suunnittelussa. - En ehdi tätä nyt.

Anna viisi minuuttia. Käymme menun läpi.

Voin auttaa sinua.

En tarvitse apua, vaan tilaa.

Onko selvä?

Kiitos.

Voisitteko poistua hetkeksi?

Pitääkö teidän katsoa Carlia?

No niin, viiden minuutin breikki.

Pärjäätkö? - Pärjään.

Mene vaan. Ota kahvi.

Selvitetään eräs asia.

Et puhu henkilökunnalleni noin.

Minä puhun. Tämä puoli on minun.

Sovimme niin palkatessasi minut.

Voisitko kuunnella hetken?

Minulla on ideoita. Ne toimivat joskus.

Ihan sama, jos joku lehti hehkutti sinua.

Sinä olet töissäni, minun ravintolassani.

Keittiömestareita on tullut ja mennyt.

Hyvä puhe. Jatkan töitä. - Tiedät kuka tulee.

Kaupungin tärkein kriitikko arvostelee meidät.

Tiedän sen.

Hänen bloginsa myytiin AOL:lle... 10 miljoonalla dollarilla.

Tiesitkö sen? - Tiesin.

Hän on tärkeä, laitan hyvän menun.

Haluat laittaa hyvän...

Laitan hyvää ruokaa. - No sitten...

Olemme kangistuneet kaavoihimme.

Kangistuneet? - Kaavoihimme.

Pärjäämme muita paremmin.

En tarkoita rahaa,-

vaan luovuutta, tarjoilemaamme ruokaa.

Samaa ruokaa viisi vuotta.

Entä kun panit sisälmyksiä listalle?

Tarkoitatko “sisälmyksillä” kateenkorvaa?

Ihmiset eivät pidä siitä taiteellisesta paskasta.

Kukaan ei tilannut kateenkorvaasi.

Kuuntele nyt. Panin omaisuuden uuteen-

huippu-uuniin, mikä lie. - Liesi.

Kaikki eivät saa sitä.

Tiedätkö miksi sinä sait? - En.

Koska ansaitset sen.

Et tiedä sitä, mutta minä tiedän. Ansaitset sen.

Joten ole fiksu tänä iltana.

Jos ostit Rollareiden liput-

eikä Jagger soittanut Satisfactionia,-

miltä tuntuisi?

Olisitko iloinen?

En. - Et!

Panisit paikat paskaksi.

Menusi toimii.

Sitä rakastetaan.

Tee mitä haluat tänä iltana. Olet keittiömestari.

Tiedätkö mitä ajattelen?

Esitä hittisi.

Pannaanpa vauhtia sitten.

Tärkeä ilta.

Teemme näin.

Laitamme suosikkeja,-

aloittaen kaviaarimunilla...

... kampasimpukoilla,-

ranskalaisella sipulikeitolla,-

friseesalaatilla...

... hummeririsotolla...

... sisäfileellä.

Ja jälkiruoaksi yleisön suosikki:

suklaalaavakakkua.

Kysykää Mollylta viineistä.

Kertokaa kun hän tulee.

Sydäntä mukaan. Tärkeä ilta.

Pidetään hauskaa.

Hevonpaskaa.