Number 24 (Nr. 24)

"MIELESSÄNI ON VIISI LOKEROA.

KOLMEA YLIMMÄISTÄ AVAAN TUON TUOSTA, NELJÄTTÄ HARVEMMIN.

ALIMMAN AVASIN VIIMEKSI 8. TOUKOKUUTA 1945."

GUNNAR SØNSTEBY

VASTARINTAMIES NRO 24

- Olemme valmiit. - Selvä.

- Kiinnitätkö mikin? - Tulemme pian.

- Kiitos. - Hyvä.

- Oletko valmis, Gunnar? - Olen.

Olen valmis.

- Pärjäätkö? - Kyllähän minä.

Se menee ohi.

- Tervetuloa. - Kiitos.

- Petter. - Tervetuloa.

- Hauska tavata. - Hei.

Kas, vanhuksiako tänne odotetaan?

Puhutaanpa arvoista.

Hevonpaskaa.

NATSIT POLTTIVAT KIRJOJA

Kirjojako?

Isä antoi minulle kirjan.

Langhoff-niminen kirjoitti sen jouduttuaan saksalaiselle työleirille.

Kai sekin poltetaan.

Vankileirillekö?

Hallinnon vastustajia on vangittu vuosikausia.

- Kommunistejako? - Varmaan kaikenlaisia.

Sen nimi on Turvesuon sotilaat. Køhnillä on se kaupassaan.

Saat omani lainaan.

Käsitän miksi kommunistit täytyy pitää kurissa.

Sama juttu täällä.

Muutoin joudumme kaikki Moskovaan.

Mitä horiset, Erling?

- Eikö mielipiteitä saa olla? - Saa toki.

Kyse ei ole kommunismista. Ketään ei tule vangita mielipiteen takia.

Tiedät mitä tarkoitan.

En kyllä tiedä.

- Nuotio on valmis. - Laita tämä lämpiämään.

Kävin tätä samaa koulua yli 70 vuotta sitten.

Elimme demokratiassa.

Sitten tunsimme sen kiristyvän ympärillämme.

Onko olonne turvallinen?

Hyvä, koska niin oli minunkin.

Ystävienikin olo oli turvallinen kunnes ei enää ollutkaan.

Luulimme elävämme sodanjälkeistä aikaa.

Tajusimme yhtäkkiä eläneemme sotien välistä aikaa.

Saksalaiset marssivat maahamme 9. huhtikuuta 1940.

Oslon valtaamiseen riitti 800 sotilasta.

Teitä kaksi kertaa enemmän.

Sodassa joutuu pohtimaan,

hyväksyykö sen tilanteen, johon on joutunut.

On joko totuttava tai tehtävä jotain.

Silloin riskeeraa kaiken.

9. HUHTIKUUTA

Jatkoin työntekoa.

Minun oli silti vaikea keskittyä.

Kaikki ulos!

Kiireesti!

Sønsteby ei näytä vähästä säikkyvän.

Hieman uhmakkaaksi tässä kyllä tulee.

Kuinka uhmakkaaksi käytte?

Varsin uhmakkaaksi.

Pieni joukkiomme on harkinnut metsään lähtemistä.

Liityttekö seuraamme?

Mitä muutakaan mahdoimme?

Meidän täytyi yrittää taistella.

Tässä.

Niin.

Saksalaisia oli jo kaikkialla.

Juoskaa!

Se oli turhaa.

Ketjuun!

Tilanne oli toivoton.

Tässä!

Olimme täysin valmistautumattomia.

Lupasin itselleni, etten olisi yhtä valmistautumaton enää koskaan.

Sain keuhkokuumeen ja poskiontelotulehduksen.

Käskettiin levätä kaksi vuotta.

Terveys on kuulemma tärkein.

PÄÄMINISTERI QUISLINGIN AIKEET

Pötyä.

Tärkeimpiä ovat rauha ja vapaus.

Kahden kuukauden kuluttua tapasin muita kaltaisiani.

Täällä Lontoo.

KAIKKI NORJAN PUOLESTA

Näinä aikoina moni norjalainen pohtii, riittääkö rohkeus vai annammeko periksi.

Knut Haugland, tuttuni Rjukanista.

Max Manus.

Andreas Aubert.

Gregers Gram.

Sekä Tallak eli Edvard Tallaksen.

Kirjanpitäjän taidoistani oli hyötyä.

Minusta tuli Erling Fjeld.

Gunnar Lier.

Harald Sørensen.

Reidun Andersen piti leipomoa Grønlandissa.

Siitä tuli keskuksemme.

Sanomalehti oli hyvästä, mutta halusimme tehdä muutakin.

Norjan hallitus pakeni Lontooseen.

Sillä oli edustaja Ruotsin brittilähetystössä.

NORJA - RUOTSI

Hänet halusin tavata.

LÄHETYSTÖ TUKHOLMA

- Rakennamme verkoston Osloon. - Vai niin.

Jos haluat mieluummin sabotaasikoulutusta Englannissa,

se järjestyy.

- Kiitos, mutta jään Osloon. - Hyvä on.

Koodinimesi on Numero 24.

Kas tässä. Siinä on ensimmäinen tehtäväsi.

NORJAN PANKKI

ELOKUU 1942

- Forfang. - Erling Fjeld.

- Ivar Thiedemansen pyysi tätä tapaamista. - Juuri niin.

Mitä asia koskee?

Norjan hallitus Lontoossa käski minua pyytämään -

setelien painolaattoja lainaksi.

Haluatte siis lainata Norjan setelien painolaattoja.

Kyllä.

Ymmärrätte, että vastarinta on kallista. Tarvitsemme myös setelipaperinäytteen.

Nti Løberg.

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta.

- Miten ansaitsen luottamuksenne? - Tapaaminen on päättynyt.

Nti Løberg saattaa teidät.

Hra Fjeld?

Hra Fjeld.

- Lapsenlapsesi tulevat puhumaan saksaa. - Mitä te sanoitte?

Lapsenlapsesi puhuvat vielä saksaa, jollemme käy toimeen.

Sinulla on tilaisuus seistä historian oikealla puolella.

Miten voin varmistua siitä, että edustatte hallitusta?

- Sinun täytyy luottaa minuun. - Helppo teidän on sanoa.

Jos tämä menee vikaan, minut ammutaan.

- Samaten pankinjohtaja ja johtokunta. - Tuo pätee meihin kaikkiin.

Jos olette se joksi tekeydytte,

käskekää Lontoon radioääntä lausumaan tämä.

Harkitsen asiaa.

IKUINEN KAIPUU

Täällä Lontoo.

Näinä aikoina on tärkeää pysyä rohkeana.

Tässä 16 erikoisviestiä.

Yksi: luotettava mies.

Kaksi: keihäs nyrkissä.

Kolme...

Ikuinen kaipuu.

Neljä: koko koulun näköinen.

Viisi ...

Toivottavasti tiedätte mitä teette.

Aikaa on torstai-iltaan.

Minne ajetaan tänään?

Kongsvingeriin. Minulla on paketti Ruotsiin.

Se tuli.

Valtakunnankomissaari Terboven ja Quisling ottivat komppanian suojelukseensa.

Komppania marssi Oslon halki kapteeni Maxvikin komennossa.

Kongsvingerin Hirden-koulussa suoritettiin johtajakurssi.

Päällikkö Marthinsen jakoi nimityksiä uutukaisille poliisijohtajille.

Quislingiäkin pahempi.

Sen jälkeen pidettiin iltamat.

Marthinsen oli valtionpoliisin päällikkö ja Hirdenin ylin johtaja.

Hän antoi väkensä kiduttaa norjalaisia.

Norjan natsit olivat joskus saksalaisia pahempia.

En voinut käsittää, miksi maanmiehet tekivät yhteistyötä miehittäjien kanssa.

Oli vaikea tietää, kehen saattoi luottaa.

Paennut hallitus tarvitsi vakoojia Oslossa.

Minut nimitettiin pienen järjestömme johtajaksi.

Kerätyt tiedot salakuljetettiin Ruotsiin.

Sieltä ne vietiin Lontooseen.

HUIPPUSALAISTA

Gestapo kuitenkin sai vihiä kasvavasta vastarintaliikkeestä.

Väkeämme pidätettiin pitkin maata.

Saksalaiset metsästivät päällystöä.

Käännä hänet.

Eikö Hornbæk voi kuskata sitä Kongsvingeriin?

Andreasilla on asiaa.

Hän sanoi...

Mitä tuo oli?

Saksalaiset kaatoivat kiehuvaa öljyä Andreasin Kristian-veljen peräsuoleen.

Hän paloi sisältä.

Hei, Andreas.

Osanottoni Kristianista. Hän oli ainoa laatuaan.

Niin oli.

Kuka sellaista tekee?

Kuka ihme?

- Ymmärrämme jos haluat lähteä. - En minä aio jänistää.

Haluan vaikeita tehtäviä. Käsitätkö?

Hei.

- Hän on täällä. - Selvä.

Hei.

Krogh.

- Gudrun Collett. - Krogh? Etkö olekaan Fjeld?

Krogh, Fjeld. Viisi taskua: yksi joka miehelle.

Ne pitää vain muistaa.

- Tekö järjestätte asioita? - Niinkin voi sanoa.

- Tarvitset siis useita asuntoja. - Kyllä vain.

- Miksi niin monta? - En nuku samassa paikassa kahdesti.

Nti Collett antoi käyttööni asuntojen verkoston.

Noudatin saksalaisten logiikkaa.

He nimittäin etsivät meitä joka päivä uutterasti ja järjestelmällisesti.

Yleensä saksalaiset veivät väkeä mukanaan aamuneljän ja -kuuden välillä.

Siksi nousinkin joka päivä klo 3.30.

Kadulla pyörittyäni suuntasin metsään.

Nukuin vielä muutaman tunnin.

Sitten palasin kaupunkiin.