TURN: Washington's Spies

ENGLANTI, 1777

Poikaset pesässään lentämään vapaasti halajaa.

Nälkäiset pikku tirpuset. Tsirp, tsirp, tsirp.

Kerrohan, Henry, oletko katsellut linnunpesää, jossa on poikaset?

En, teidän majesteettinne. -Juuri siinä ongelmasi.

Et tarkkaile luontoa.

Mutta kaikki Jumalan salaisuudet paljastuvat luonnon maailmassa, -

jos on viisautta tarkkailla.

Tiiran pesässä on poikaset.

Pikku nokat auki ne pitävät ääntä, että emolintu ruokkisi niitä.

Niin on myös Englannin ja sen siirtokuntien ja dominioiden kanssa.

Oletteko Amerikoista, neiti Wright? -Olen, majesteetti. New Jerseystä.

Mutta sisareni asuu Pennsylvaniassanne.

Niinkö asuu? -Kyllä.

Ja sirkuttelee nyt arvatakseni iloisemmin, -

kun armeijanne on ajanut kirotut kapinalliset pois Philadelphiasta.

Aivan.

Pennsylvaniahan on pohjoisessa, eikö? Tupakasta pohjoiseen.

Kyllä, majesteetti. -Majesteetti, saanko keskeyttää?

Ei nyt, Bill! Etkö näe, että istun mallina?

Halunnette pysyäkin istuallaan. -Kaikki ulos.

Tässä ei kestä kauan. Hän kyllästyy valtionvarainministeriin tunnissa.

Ei hätää. Sain nimeksi Patience, että osaisin olla kärsivällinen.

Olisimmepa kaikki yhtä siunattuja.

Robert Rogers, everstiluutnantti, hänen majesteettinsa -

Queen's Rangers -joukkojen komendantti, palveluksessanne.

Pitäisikö niiata? Vai onko teillä asiaa kuninkaalle?

Sovittu audienssi eilen. Ja toissapäivänä ja päivää ennen.

Niin olikin. Ja tein tuolloin selväksi, että olette listalla -

ja teidät kutsutaan, kun kutsutaan.

Ulos! Vien mallin osani loppuun enkä kuuntele enempää tätä.

Ja tuokaa se siirtokuntalaisnainen heti paikalla takaisin.

Olkaa hyvä.

Riivatun Länsi-Intia. Tiesin, ettei olisi koskaan pitänyt...

Kehtaavatkin sanoa minulle, että olemme velkaa. Minä perin velkoja!

Kohtelevat minua, kuin olisin lapsi.

Minua ei kiinnosta, mitä se maksaa Maratissa.

Minua ei kiinnosta, mitä se maksaa Karibialla. Hän horisee vastuusta.

Niin, vastuusta. Ei, ei, ei. -Majesteetti, meidän täytyy pitää...

Siivoa nuo pois. -Majesteetti.

Mitä sinä seuraat minua koko ajan?

Joka paikkaan. Ja nytkö ollaan nelinkontin?

Kuin pikku koirat. Ollaanko koiria? Hau hau!

Niinkö? Olet naurettava pikku mies.

Potkaisit minua silmään. -En tarvitse silmääsi.

Ei! Lopettakaa! -Turpa kiinni.

Ei, älkää!

Lopettakaa! -Riittää.

Etsimme kuninkaan rintakuvaa. Missä se on? Mihin lähetit sen?

Versailles'hinko? Benjamin Franklinille Pariisiin?

Miten aioit väistää merisaarron? -Ylhäisyys, minä en...

Avaammeko hänen päänsä etsiäksemme varastamaasi?

Älkää, pyydän. Poika on viaton. -Jos et Ranskaan, minne sitten?

Amerikkaan. -Ei Amerikkaan.

Se on matkalla Yhdysvaltoihin.

Mikä on laivan nimi? -Se ei teitä enää hyödytä.

Jatketaan tätä keskustelua sitten minun työpajassani.

Herra. Laivauskuitti Margaretta-alukselta.

Lähti Shell Havenista kolme päivää sitten. Määränpäänä Brooklyn.

"Vapaan miehen ajatuksia".

Tämä on nimetön hyökkäys johtajuuttanne vastaan, -

ja se kiertää leirissä.

Se alkaa sälyttämällä Philadelphian menetyksen syyksenne.

Siinä vaaditaan karkotustanne.

Teitä verrataan siinä demoni Baaliin.

Huhutaan, että Horatio Gates ja Charles Lee vaativat -

erottamistanne ylipäällikön paikalta.

Pyysin tiedusteluraporttia vihollisen liikkeistä, -

ja te tuotte minulle huhuja.

Näen itseni silminänne ja korvinanne asemanne uhkaajia vastaan.

Mitä sitten näette ja kuulette Philadelphiassa?

Koska vihollinen valtasi kaupungin juuri, -

en ole vielä ehtinyt järjestää sinne lähdettä.

No entä New Yorkissa?

Teillä on ollut riittävästi aikaa sijoittaa tiedonantaja sinne.

Tiedot olisivat kullanarvoisia, mikäli yritämme takaisinvaltausta.

Miten vahva vihollisen puolustus on?

Luotan siihen, että valaisette asiaa.

Se Long Islandin Culpepperinne... Onko hänestä kuulunut?

Nimi on Culper, ja on yhä liian vaarallista ottaa yhteyttä.

Tarvitsen täyden raportin New Yorkin satamasta ennen leirin siirtoa.

Lähetätte sanan Culperille -

tai suosittelette minulle uutta tiedustelupäällikköä.

Kyllä, herra kenraali.

Kuriirini on parhaillaan leirissä. Hän on valmis matkaan illasta.

Suoraan tähän vaan. Tähtää lumivalkeisiin palleihini.

Anna tulla, villimies. Tee heimosi ylpeäksi. Tähän näin!

Niin sitä pitää! Minä tarjoan juomat, veikot.

Mitä minä sanoin? Tällä osuu.

Oletan, että tilasit nämä täydennykset asianmukaisesti.

En toki. Tämä on lahjoitukseni hyvään tarkoitukseen.

Ymmärrän. Siis mustasta pörssistä. -Hyvin ymmärretty.

Kiinnostaisiko käydä hieromassa uudestaan kauppoja tänään?

Voisit käydä kotikaupungissa, vanhaa ystävää tapaamassa.

Ei tänään.

Pelkäänpä, ettei tämä ole pyyntö, Caleb. Tämä on käsky.

Käskykö? -Kyllä vain.

Minulle taitavat riittää sellaiset. -Taitavat riittää?

Mitkä? Käskytkö? -Käskyt, Culper, armeija.

Vähän yhtä tyhjän kanssa kaikki.

Tämä tässä on valasöljyä toryjen laivasta New Havenista.

Siitä maksetaan salmella 12 puntaa.

Sellaisten voittojen toivossa lähtee mielellään armeijasta -

anomaan kongressilta lupaa ryhtyä kaappariksi.

Silloin voisin häiritä kuninkaan alamaisia mieleni mukaan -

ja ansaita samassa vähän rahaakin.

Ja mikä parasta, en vaarantaisi kuin oman nahkani.

Han Yerry. -Käsky ei ole minulta.

Se on Washingtonilta. -Ai, Washingtonilta.

Joudut kertomaan hänelle, että noudatat protokollaa.

Culper ei ole antanut "ei vaaraa" -merkkiä kahteen kuukauteen.

Ei siis ole turvallista. -Caleb, kuuntele.

Kuuntelen kyllä, Ben, mitä en aiemmin tehnyt.

Kun käskit säästää Simcoen hengen, -

en kuunnellut järjen ääntä ja iskenyt kirveellä.

Jätin iskemättä, ja hän eli tarpeeksi kauan, että ehti tappaa setäni.

Se on minun tunnollani.

Haluatko tapattaa Aben? Tee se itse.

Caleb.

Vielä kaksi tähän. Keräämme vieraiden lasit alkupalalta -

ennen illalliselle istuutumista.

Pyörii, pyörii. Kaikki käy ympäri.

Thomas, ole varovainen ukin kanssa. Älä nojaa häneen.

Hän on ihan hyvin. Olen kunnossa. -Olet vielä toipilas.

Mary, täydellisyyden ei tarvitse olla pakkomielle.

Whitehall on ollut liian kauan ilman vaimon kosketusta.

Jo ennen näitä sotilaita ja poikamiehiä.

Minusta olet saanut aikaan ihmeitä. -Olen samaa mieltä.

Yritin kertoa Sarahille tavattomasta pakomatkastasi tänne, -

mutten kyennyt tekemään sille oikeutta.

Kerrothan Sarahille kapinallisten iskusta.

Siitä yöstä, kun he polttivat miehesi tilan.

Jos ei muuten, niin opiksi, miten sellaisesta selvitään.

Oyster Bayhin ei ole tehty iskuja brittiarmeijan miehitettyä saaren.

Ja Long Islandiamme turvallisempaa paikkaa ei siirtokunnissa olekaan.

Mutta kapinalliset eivät tunne pelkoa.

Tai sitten he ovat turtuneet pelkoon.

He uskovat, ettei heillä ole mitään hävittävää, -

ja he vihaavat meitä, joilla on.

Ben Tallmadgen vetäydyttyä kylästämme -

hänen miehiään jäi jälkeen ryöstelemään.

Luulimme Abrahamin kanssa heidän lähteneen, joten palasimme kotiin.

Abe oli juuri käyttämässä Thomasia huussissa.

Halusimme vain nukkumaan, -

kun viisi miestä ilmestyi kostamaan rauhantuomarin pojalle.

Urhea vänrikki Baker kävi heitä vastaan, ja he ampuivat hänet.

Herra Baker!

He eivät löytäneet Abrahamia, joka piti Thomasia piilossa.

Joten he sytyttivät talon palamaan ja pakenivat.

Kamalaa. Menetitte kaiken. -Emme kaikkea.

Meillä oli toisemme.

Vannoimme jatkavamme eteenpäin ja hautaavamme menneet.

Herra DeJong kutsuu teitä. -Kiitos, Cicero.

Anna. Lisää kannuja pöytään.

Ja voisitko olla ihanainen ja tyhjentää tämän mennessäsi?

Mitä jos säästän aikaa ja täytän kannut tässä suoraan?

Teidän oluenne lienee omaamme paljon parempaa.

Herra majuri. Tervetuloa.

Onko ongelmia? -Ongelmiako?

Ei. Tulin vain nauttimaan oluen.

Anna, olut majurille. Kaksi. Liikettä.

Itse asiassa minulla olisi asiaa rouva Strongille.

Olisi avuliasta, jos te voisitte hakea juoman, herra DeJong.

Mary Woodhull pitää illalliskutsut Whitehallissa.

Hän on yrittänyt järjestää niitä jo kuukauden ajan.

Kutsuja kunniakseni.

Rouva Woodhullin ja meidän muidenkin onneksi -

Philadelphian valtaus on juhlimisen arvoinen voitto.

Juhlimme siis sitä tänä iltana, -

ja minulle olisi kunnia saattaa teidät sinne vieraanani.

Minutko? -Teidät.

Teidän kanssanne. -Minun kanssani. Ei...

Tämä ei ole minkäänlainen kosiskeluele.

Haluan aidosti kunnioittaa uskollisuuttanne ja rohkeuttanne, -

jota osoititte, kun pakenitte kapinallisten kynsistä.

Petin mieheni. Hyppäsin pakoon hänen veneestään.

Valitsitte uskollisuuden kuningastanne kohtaan.

Ei ole sen ylevämpää uhrausta.

Woodhullit tuskin näkevät sen niin.

Juuri Abraham muistutti minua oikeasta teostanne -

ja innoitti minua toimimaan itsekin oikein.

Ehdottiko Abraham Woodhull, että kutsuisitte minut?

Ei, se oli minun ajatukseni.

Mutta hän puhui perheidenne vastoinkäymisistä -

ja miten vanhat erimielisyydet tulisi unohtaa -

yhteisten siteiden lujittamiseksi.

Häntä siteeraten.

Hyvää iltaa. -Tämä on ilo.

Herra DeJong.

Isä, käy istumaan. Me hoidamme tervehtimiset.

Voin ihan hyvin. Lakkaa hössöttämästä, Abraham.

Anna. -Siellähän te olette.

Tunnette kaikki toki rouva Strongin. Näytätte elegantilta, madam.

Kiitos. -Minä otan.

Kiitos teille kaikille kutsusta. -Taidan käydä nyt istumaan.

Tee niin. -Minä autan.

Herra majuri, ehkäpä maalaustaidetta tähän väliin.

Rouva Strong, haluaisitteko nähdä Loch Lomondin ennen ateriaa?

Setauketissa ei ole mitään sen veroista. Suosittelen.

Sopiihan se. -Tänne päin.