Trainwreck: Poop Cruise

14. HELMIKUUTA 2013

28 astetta, 41 minuuttia, 30 sekuntia.

Joskus tapahtuu asioita, jotka kiinnittävät kaikkien huomion.

Muistan kovan kiireen päästä paikalle.

Halusimme saada katsojia tälle jättiuutiselle.

Paikalla oli kameraväkeä, kirjeenvaihtajia, kuvajournalisteja.

Porukkaa oli veneissä, ja helikopteri pörräsi ilmassa.

Halusimme tietää kaiken.

Amerikka halusi tietää kaiken.

Kolme, kaksi, yksi. Se on aivan allamme.

Voi paska!

Näemme nyt ensi kertaa ahdinkoon joutuneen risteilyaluksen,

josta on tullut kelluva katastrofialue.

ENSIMMÄISET KUVAT ALUKSELTA

Katsokaa tuota.

Kuvasimme helikopterista kannella makaavia matkustajia,

jotka muodostivat sanan "apua".

Mitä h****a risteilyaluksella oikein tapahtuu?

Loppupäässä vauhti alkaa kiihtyä.

Rakastamme risteilyjä.

Ruoka, uima-allas, vesiliukumäki.

Mitä muuta voi haluta? Kaikki oli upeaa.

Se oli tosi hauskaa. On ihana unohtaa todellinen maailma.

Meillä oli hauskaa. Ajattelimme: "Tämä on mahtavaa!"

Sitten valot sammuivat.

Voi luoja.

Kaikki ihmettelivät: "Mitä hittoa?"

Yli 4 000 ihmistä on jumissa aluksella,

joka lilluu merellä.

Tuhansien matkustajien unelmaloma muuttui painajaiseksi.

Tilanne paheni nopeasti.

Voi jukra.

Kaikki ajattelivat vain omaa etuaan.

Se oli kamalaa.

Yhtäkkiä tajusimme: "Hitto, alus on tulessa."

Nyt mennään.

Voi luoja, me uppoamme.

Tulipalo ei ollutkaan ongelma, vaan ne pahuksen vessat.

Kahvilan lattialla on paskaa ja kusta.

Vessa vetää vain tietyn määrän.

Se oli kelluva petrimalja.

Voi luoja.

Pelastakaa meidät! Apua!

Se oli hitaasti etenevä painajainen, jota ei voinut pysäyttää.

Haluan pois tältä laivalta.

MÖNKÄÄN MENI: KAKKARISTEILY

Hei.

Kuulin risteilystä ensimmäisen kerran, kun morsiameni soitti ja sanoi:

"Perheeni lähtee risteilylle. Lähdetään mukaan."

"Kaikki on hoidettu."

Oli helppo vastata myöntävästi.

MIHIN SEILAAMME?

Olisimme kaksi päivää merellä.

Sitten pysähtyisimme Cozumeliin Meksikossa.

Sitten taas kiva päivä merellä paluumatkalla Galvestoniin.

Siitä tulisi upeaa.

Minua hermostutti,

sillä viettäisin paljon aikaa morsiameni isän kanssa.

Olin juuri pyytänyt hänen tyttärensä kättä.

Toivoin tietenkin hänen pitävän minusta.

Halusin, että hän on innoissaan tulevasta vävypojastaan.

Risteilyn ainoa tarkoitus -

oli viettää aikaa tyttäreni Bekahin kanssa.

Olin juuri eronnut, ja se oli vaikeaa aikaa.

Isä on paras ystäväni.

Kaipasin häntä ja halusin viettää aikaa hänen kanssaan.

Ehdottomasti.

Tuolla on laivamme.

Näyttää rakennukselta.

Risteilyaluksen kokoa ei tajua ennen kuin seisoo sellaisen edessä.

Aivan kuin pilvenpiirtäjä olisi kyljellään ja kelluisi.

Se on valtava.

Upeassa sisääntuloaulassa on kaartuva portaikko ja kattokruunuja.

Täällä on pelihalli.

Tervetuloa kasinolle.

Yhtäkkiä olet suuressa salissa, jossa on rajattomasti ruokaa.

Teatterissa voi nähdä live-esityksiä.

Yhtäkkiä olet kannella, jossa on jättimäisiä shakkinappuloita.

Ihmiset pitävät hauskaa porealtaassa.

Kaikkialla on jotain tekemistä.

Olin menossa naimisiin. Juhlimme polttareitani.

Täytyy varoa, etten vahingossa vilauta.

Juttelimme asiasta ja päätimme, että risteily olisi hauska tapa juhlia.

Olin todella innoissani. Risteily olisi täydellinen.

Veimme tavarat hyttiin ja menimme suoraan baariin.

HÄTÄTILANTEESSA...

Meidän piti mennä turvallisuusinfoon,

mutta muistan ajatelleeni: "Emme tarvitse sitä."

"Tieto kokoontumisasemasta on tuskin tarpeen."

Halusimme bilettää.

Otetaan selfie.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Aluksen torvea soitettiin,

ja ajattelin: "Nyt alkaa upea loma!"

Olin tosi innoissani.

Ensimmäiseksi haimme drinkit ja menimme ulos kannelle.

Istumme juttelemaan appeni kanssa, jotta hän huomaa, että olen hyvä tyyppi.

Olimme auringossa koko päivän juoden cocktaileja.

Se oli mieletöntä.

Muistan kävelleeni baaritiskille,

ja yhtäkkiä katon läpi kuuluu ääni.

Se oli joku iloinen brittinainen.

"Heipä hei, Jen tässä. Olen tosi innoissani!"

Hän oli mahtava.

Hyvää iltapäivää. Tervetuloa upealle Carnival Triumph -alukselle.

Jen oli Triumphin ääni.

Jen. - Jen.

Hän on loma-Barbie.

Kaikki mukaan. Tulkaa pöydän ääreen.

Saisinko musiikkia? Aloitetaanko?

Rakastin työtäni.

Rakastin kaikkea siinä.

Pidin aidosti matkustajista.

Ihmiset tulevat risteilylle viettämään mukavaa lomaa.

Minun roolini on auttaa heitä saavuttamaan se.

Siinä kaikki. Ihmiset haluavat pitää hauskaa.

Kaunis päivä Carnival Triumphilla. Toinen päivä.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä hauskanpidosta matkustajien kanssa.

Laivassa on kaksi eri maailmaa.

Meillä oli noin 1 200 miehistön jäsentä kaikkialta maailmasta.

Vartuin Neuvostoliitossa -

enkä voinut kuvitella työskenteleväni risteilyaluksella amerikkalaisten kanssa -

huutaen "jihaa" ja nauttien siitä.

Ne ovat täysin vastakkaiset universumit.

Se on amerikkalaista bisnestä.

Vieraat tulevat nauttimaan, ja sinä tulet tekemään töitä.

Keittiössä tehdään töitä vähintään 70 tuntia viikossa,

joskus enemmän.

Aluksi se oli minulle vaikeaa.

Kun tulin Intiasta, en ollut tottunut tekemään niin kovasti töitä.

Toisaalta pidimme myös hauskaa.

Risteilyaluksen miehistön keskuudessa on tosi hauskaa.

Aluksella harrastetaan paljon seksiä.

Hitto vie! Niin paljon seksiä, ettet halua edes tietää.

Kaikki on rankkaa ja hauskaa.

KOLMAS PÄIVÄ

Cozumeliin tulo oli upeaa. Paikka on värikäs ja musiikki soi.

Meidät toivotettiin tervetulleiksi.

Olimme siis valmiina jatkamaan hauskanpitoa.

Muistan, että Rebekah loiskutteli vedessä leikkien, nauraen ja pitäen hauskaa.

Se oli täydellisen upeaa.

Kun hän on iloinen, minäkin olen.

Meillä oli hauskaa.

Tulin toimeen appeni kanssa, ja söimme hyvää ruokaa.

Söimme itsemme ähkyyn.

Joimme Cozumelissa enemmän kuin laivalla.

Ne olivat ehdottomasti unelmieni polttarit.

Kun kävelimme laivalle, tajusimme, että meillä on enää yksi päivä.

Kotimatka alkaa.

Kaikki oli täydellistä siihen asti. Parempaa ei olisi voinut toivoa.

En muista, miten palasin laivaan.

Saatoin ryömiä, tai ehkä minut kannettiin. En muista sitä.

Jätimme itsekunnioituksemme Cozumeliin.

Heti kun pääni osui tyynyyn, sammuin.

NELJÄS PÄIVÄ

Muistan avanneeni silmäni, ja ympärillä oli pilkkopimeää.

Mietin: "Mitä oikein tapahtuu?"

Ääni tulee katossa olevasta kaiuttimesta,

jota vain tuijottaa.

Sitten yhtäkkiä kuuluu: "Alfa-tiimi, alfa-tiimi."

Alfa-tiimi.

Huomio, alfa-tiimi.

Kun heräsin yhtäkkiä, ajattelin ensimmäisenä: "Haluan vettä."

"En voi hyvin. Tuo ääni on todella kova."

"Sammuttakaa se."

"Voisiko joku sammuttaa sen?"

Minua hermostuttaa. En tiedä, mitä alfa-tiimi tarkoittaa.

En ollut omassa hytissäni, kun hälytys soi.

Sellaista sattuu.

Tyyppi, jonka hytissä olin, työskentelee konehuoneessa.

Hän hyppäsi sängystä ja puki haalarit päälleen.

Ajattelin: "Jotain on tekeillä."

Olin keittiössä yövuorossa.

Luulin, että kyse on harjoituksesta.

Muutaman sekunnin päästä näin, että altaan viemäristä tuli savua.

Kaikki ihmettelivät: "Mitä hittoa?"

Menin komentosillalle -

ja heti kun astuin sisään, tiesin, että jotain vakavaa oli tapahtunut.

Ihmiset puhuivat puhelimiin ja radioihin, ja hälyttimet soivat.

Ihmiset juoksivat ja paukuttivat ovia. Paniikki oli ilmeinen.

Tulkaa ulos!

Ajattelin: "Voi luoja, tämä on kuin Titanic. Me uppoamme."

"Missä on kokoontumisasemamme?"

Laitoin pari radiota päälle,

jotta kuulisin komentosillan tapahtumat.

Kuulin, että paloryhmä kutsuttiin kannelle 0.

Mikään määrä harjoittelua ei valmista... Oloni oli turta.

Minun ei ehkä pitäisi myöntää tätä, mutta en osaa uida.

Kun pääsimme allaskannelle,

näin ensimmäisenä näyn, joka on syöpynyt mieleeni.

Laivan isosta punaisesta savupiipusta -

löi esiin liekkejä.

Silloin todella heräsin -

ja totesin: "Hitto vie, alus on tulessa."

Kapteeni tuli paikalle ja sanoi: "Konehuoneessa on tulipalo."

Kaikki olivat: "Mitä?"

"Uppoaako laiva? Haemmeko pelastusveneet? Onko tämä yleinen hätätilanne?"

Tulipalo laivalla on pelottavampi kuin tulipalo maalla.

Se voi levitä kaikkialle, eikä sille voi mitään.

Palomiehet eivät tule pelastamaan.