Børnene fra Sølvgade

Kun katsoo ylös taivaalle, -

voi olla vaikea käsittää, miten suurta kaikki on.

Miljardeja planeettoja ja tähtiä.

Mutta kukaan ei osaa laskea miljardeihin.

Joidenkin mielestä ihmisestä tulee kuoleman jälkeen tähti.

Ehkä niitä on siksi niin paljon.

Vaikea tietää.

Mutta yhden asian me tiedämme.

Kaikkein tärkeintä maailmassa on rakkaus.

Rakkaistaan haluaa huolehtia aina.

Heitä haluaa tukea, tapahtuipa mitä tahansa.

Rakkaus ei tunne rajoja eikä väriä.

Ihminen voi rakastaa perhettään, ystävää, -

lemmikkiä, koiraa tai papukaijaa.

Puuta tai kukkaakin voi rakastaa.

Rakkaus on lähes taianomaista.

Vähän kuin hengittäminen.

Hei! Tule takaisin!

Hei! Hän tuolla! - Seis!

Hei! Tule takaisin!

Anteeksi.

Anteeksi, anteeksi.

Tuo se reppu takaisin!

Tule takaisin!

Hitto! - Pahus!

Se tyttö varasti reppuni. - Hän juoksi tuonnepäin. Tule.

Jes!

Olen Katinka. Olen 11 vuotta ja tosi hyvä löytämään rahaa.

Tuo on pikkuveljeni Kirk. Hän on yhdeksän ja maailman viisain.

Hänestä tulee asianajaja ja hän ansaitsee paljon rahaa.

Ja hän on muuten tosi nirso.

Tuo on pikkusiskoni Petra. Hän on kuuden ja maailman suloisin.

Hän aikoo hävittäjälentäjäksi ja puutarhuriksi.

Hän rakastaa kaikkia kasveja. Myös ohdakkeita.

Isoveljeni Tristan on viidentoista. Hän pitää hommaa koossa.

Hän on huolehtivainen ja tietää aina, mikä on oikein.

Mitä sinä teet? - Piristy!

Asumme keskellä Kööpenhaminaa, ja meillä on kaikkea.

Päätämme itse nukkumaan- menoajoista ja läksyjenluvusta.

Meillä on ruokaa ja pesukone, jota emme oikein osaa käyttää.

Ja sitten meillä on papukaija, joka rakastaa hunajamuroja.

Ja osaan puhua.

Pulmana on vain, että asumme keskenämme, mikä on salaisuus.

Jos paljastumme, meidät lähetetään lastenkotiin.

Siksi kukaan ei voi tulla meille kylään.

Mutta me pärjäämme keskenämme. Me olemme Sølvgaden lapset.

SØLVGADEN LAPSET

Mitä? Et sinä nuku! Sinusta on tullut valtava karhu!

Kuuletteko?

Sølvgaden maanjäristys!

Tänään on Petran synttärit. Hurraa, hurraa, hurraa.

Hän varmaan myöskin lahjan saa, jota toivonut on itselleen.

Ja hyvää kaakaota ja kakkua.

Se kastelee itse itsensä!

Melkoinen veijari. - Se on lempikasvini.

Sinullahan onkin vain kymmenentuhatta miljoonaa kasvia.

Etkö puhalla kynttilöitä? - Odota.

Muista toivoa.

Mitä sinä toivoit? - Seis!

Jos sanot sen ääneen, se ei toteudu.

Pöllöjä suolla! Pöllöjä suolla!

Kunnantantta!

Unohdin kertoa teille kunnantantasta.

Hän on tosi vaarallinen, -

sillä joudumme lastenkotiin, jos hän huomaa, että asumme yksin.

Maahan. Ihan hiljaa.

Ihan hiljaa.

Vauhtia. Mene.

Lapset!

Huhuu!

Huhuu!

Huhuu!

Onko ovi varmasti lukossa? - On. Lukitsin sen illalla.

Älä pelkää, Kirk.

Vihaan aikuisia. - Minäkin olen kyllästynyt tähän.

Kun minusta tulee asianajaja, muutan lain niin, -

että orvot lapset saavat itse päättää, missä haluavat asua.

Hyvä, Kirk. - Tarkistan, onko hän vielä tuolla.

Reitti on selvä.

Siellä sinä olit! Puuttuu vielä yksi hammas.

En halua. - Minä näen sen.

Ei! - Kyllä. Minä määrään.

Älä!

Sainpas sinut! - En halua!

Kyllä. Minä näen sen. - Näetkö?

Näen. Möö on tuossa.

Kuka se siinä?

Se on Paa. Sekin pitää harjata pois. Nyt olet sievä.

Milloin menen hammaslääkäriin? - Kun aloitat koulun.

Milloin se alkaa? - Ensi viikolla.

Milloin on ensi viikolla? - Olet oikea kiusanhenki.

Haluatko lisää? - Rakastan sinua.

Minäkin rakastan sinua, muru.

Tule.

Hyvää yötä, Kapteeni. - Hyvää yötä, Kapteeni.

Kirk.

Meidän pitää lähteä. - Joo.

Soita, jos tulee jotain. - Joo. En ole mikään pikkuvauva.

Et niin. Nuku hyvin.

Jessica tietää äidistä.

Tapasimme hänet, kun dyykkasimme ekaa kertaa.

Löysin mielettömän paikan.

Se on Lyngbyssä, joten se on vähän kauempana, mutta siellä on kultaa.

Mennäänkö? Okei. Pankaa turvavyöt.

Jessica huolehtii meistä. Hän kutsuu itseään jätemammaksi.

Hän vihaa tuhlausta ja aikoo avata Etelä-Amerikkaan jätetalon, -

jonne yhtiöt kuljettavat itse omat vanhentuneet ruokatavaransa.

Lars Hotter on maailman kiltein mies.

Hän korjaa rikkoutuneita tavaroita.

En muista, milloin hän tuli mukaan elämäämme.

Hänkin on Jessican ystävä ja hänellä on ihana Karamelli-koira.

Heippati hei. - Hei, Hotter.

Löysimme tänään mahtavia tavaroita. Sinullekin, Karamelli.

Tulkaa katsomaan tätä. Mitä sanotte?

Sait sen toimimaan. - Eikö olekin hieno?

Onko kotona kaikki hyvin?

Kunnantantta tulee aika usein. - Se on tosi ärsyttävää.

Jos jonain päivänä tarvitsette kiireesti apua, -

Jessica tulee hakemaan teidät.

Ilman muuta tulen. Muistatteko, mitä juteltiin Málagasta?

Tutkin asiaa, ja bussilla voi matkustaa Pariisiin.

Oi, Gare du Nord. - Voi sinua.

Siellä pitää vaihtaa junaan, mutta se ajaa perille asti.

Helppoa. Mutta miksi Málagaan?

Siksi, että Kirkin ja Petran isä on espanjalainen.

Entä sinun ja Katinkan isä?

Hän... Hän taitaa olla Balilla.

Hän on surffaaja. Emme tiedä...

Petralla ei ole passia.

Älä sitä murehdi. Yksi kaveri hoitaa sitä asiaa.

Mutta tarvitsemme salasanan, ettei meitä napata kiinni.

Silloin voidaan varoittaa toisiamme. Operaatio X tai jotain sellaista.

Jokin salainen lause, jota ei pysty arvaamaan.

Kävisikö "papukaija rakastaa hunajamuroja"?

"Papukaija rakastaa hunajamuroja"? - Niin.

Se on hyvä.

Se toimii. Valitaan se.

Hunajamuroja! - Huomenta, Kapteeni.

Jopas. - Söitkö taas kaiken sokerin?

Lily houkutteli. - Lily saa mennä eteiseen.

Ei. Lily ei kestä pimeää. Haluatko muka olla kukantappaja?

Haluatko? - En.

Tristan, rehtorilta tuli sähköpostia.

Rehtori Moth on se, joka soitti kunnantantalle.

Hän on ankara ja jahtaa lapsia, jotka tekevät jotain kiellettyä.

Torsten 5 Y -luokalta, minä näin tuon.

Hän kirjoittaa, että äidin pitää ilmoittaa Petra kouluun.

Se mies on paskapää. - Mikä se on?

Se on sana, jota ei saa ikinä käyttää, -

mutta se tarkoittaa, että Moth on tosi ärsyttävä.

Et ehkä voikaan aloittaa koulua. - Sinä lupasit, että voin aloittaa.

Siinä ei lue, että sen pitää olla äiti, vaan vain aikuinen.

Se voi olla kuka tahansa aikuinen.

Emme tunne kovin montaa aikuista. - Tunnemme Jessican ja Larsin.

Lars Hotter on tuhat vuotta vanha.

Ja he tietävät äidistä. Entä jos he puhuvat ohi suunsa?

Emmekä me halua ketään aikuista.

Luin eilen yhden jutun. Hetki.

Tässä. Kuunnelkaa.

"Kotiapulaisen voi palkata kolmen kuukauden koeajalle, -

jonka jälkeen osapuolet voivat päättää, jatketaanko työsuhdetta."

Miten sen ratkaisee ongelmamme? - Anna Kirkin...

Kotiapulainen on aikuinen. Hän voi ilmoittaa Petran kouluun.

Kirjoitamme vain valtakirjan. - Sikamahtavaa, Egon.

Kukaan aikuinen ei halua olla lasten määräiltävänä.

Miksei? Me maksamme siitä. Aikuiset rakastavat rahaa.

He ovat niin typeriä. He ajattelevat vain rahaa ja työtä.

Tarjoamme molempia. Kumpikin voittaa. - Onko meillä varaa?

Kun äidin tilillä olevat rahat ja meidän säästöt lasketaan yhteen, -

meillä on 89 000 kruunua.

Erotetaan apulainen kahden kuukauden päästä. Nerokasta, eikö?

Nerokasta! Nerokasta!

Hänen täytyy pystyä huijaamaan rehtori Mothia.

Hänen täytyy osata hoitaa kasveja. - Hyvä ajatus.

Hänen täytyy osata siivota.

Ja noudattaa kaikkia maailman sääntöjä. - Hyvä, Kirk.

Hänen täytyy olla tosi hyvä ruoanlaittaja.

Ja lähteä kalaan. - Kalaan?

Äiti lupasi viedä meidät kalaan parannuttuaan.

En voi kirjoittaa sellaista. - Kirjoita siihen se kalaan meno.

Hänen pitää olla vahva siltä varalta, että kunnantantta tulee.

Hänen täytyy olla tosi vahva. Tulosta se.

Noin.

Tässä ovat loput tavarat, jotka tarvitsemme. Nähdään.

Hei, Mahmoud. Panisitko tämän esille?

Hei. Ilmaista.

Jatketaan matkaa, Petra. Tule. Ei enää.

Etsitään kotiapulaista

Hei, Leon. - Hei, lapset.

Laittaisitko tämän esille?

Jopas. Otatteko limua?

Ei kiitos. Meillä on kiire. Heippa. - Terveiset Kapteenille.

Heippa, Leon. - Nähdään, lapset.

Hyvä, Kirk. Muista saippua.

Voit itse pestä tämän. - Muista reunat.

Pese itse! Tämä on ällöttävää!

Ensimmäinen hakija on täällä kolmen minuutin päästä.

Tulkoot sitten.

Olen paljon hyvä lapsille. Ja lakaan.

Lakaan? - Mitä...?