Unit One (Rejseholdet)

Buchardt Chokolade, Silkeborg Maanantai 18. syyskuuta

Thorkild, lippusi Milanoon. Sinun on oltava Billundissa huomenna kello 10.

Ja Tallinnasta soitettiin. Hoidatko sen kotimatkalla?

Toki.

Varaan sitten paikan ja lähetän sopimuksen sähköpostiisi.

Inge... Voisitko soittaa vaimolleni? Kokouksessa menee myöhään.

Yövyn kesämökillämme.

Muista sitten olla Billundissa kello 10.00. Hyvää matkaa.

Kiitos, muru.

–Hei. –Hei. Osaatko pitää salaisuuden?

Äiti kysyin, minne olin lähdössä. Sanoin olevani yötä Linellä.

–Entä jos äitisi soittaa Linelle? –Sanon olleeni Maj–Brittillä.

–Eikö sinua pelota yhtään? –Ei. Miten niin?

Yksin ison pahan suden kanssa.

–Mikä... se salaisuus on? –Unohda koko juttu.

–Ei, kun kerro. –Jos olet kiltisti...

...pääset ensi kerralla mukaan Italiaan.

–Entä jos olen tuhma? –Matkustamme maailman ympäri.

Mitä varten nämä ovat?

Ne ovat todella tuhmia tyttöjä varten.

Gaby. Hei, Ingrid. Olen lentoasemalla Johnnya ja poikia vastassa.

Lento on kai jo laskeutunut. Okei, olen ikävöinyt häntä.

No johan on hitto. Silkeborgissako? Tulemme heti kun pääsemme.

Hyvä. Heippa.

Minne te hävisitte, Mette? Pysäytettiinkö teidät tullissa?

Onko teillä nyt kaikki mukana? Onko sinulle laukku? Ja lahja?

Tuletteko te? Odottakaa vähän.

–Hei, Gaby. Laskeuduin juuri. –Lähdemme Silkeborgiin.

Kesämökillä on tehty murha.

–Tulen hakemaan sinut. –Ei tarvitse.

Tuletteko te?

–Saamari! –Mitä nyt?

–Minulle soitettiin. Silkeborg. –Voi ei...

–Olen pahoillani. –Eikö Ingrid voi hoitaa sitä?

–Sinne tarvitaan kokenut mies. –Minäkin tarvitsen.

Naista ei voi jättää, kun on...

–Voit tulla mukaan. –Minulla on tapaaminen teatterissa.

Auton avaimet, luottokortti, tupakat, sytytin... Tässä.

Voisimme lähteä sen jälkeen Lontooseen.

–Kuulostaa mukavalta. –Siis jos viime kerta ei riittänyt.

–Lise ja minä emme päässeet sinne. –En tarkoittanut Liseä.

–En ollut siellä Ulfinkaan kanssa. –SAS?

Tiedät, että otan niitä aina. En tiedä, mistä olen varastanut tuon.

–Pidä hauskaa! –Kirsten... Anteeksi.

–Luulin meidän päässeen eteenpäin. –Olemmekin päässeet. Olemme.

Rikospaikka, Silkeborg Tiistai 19. syyskuuta

Hei.

Vesivahinkoa korjaamaan tulleet remonttimiehet tekivät ilmoituksen.

–Onko mitään varastettu? –Ei näyttäisi olevan.

Mutta juotu on.

Hänellä oli tämä päässään sidottuna kauniilla rusetilla.

Sängyssä on jälkiä naisesta muun muassa hiusten muodossa.

Vaikuttaa pieleen menneiltä seksileikeiltä. Asfyksiofiliaa.

–Miten tukehtumisesta voi kiihottua? –Hapenpuute vahvistaa orgasmia.

Mutta hän ei edes saanut sellaista. Hän kuoli ennen kuin mitään tapahtui.

Hän makaa melko rentona. Jos hän olisi ollut tajuissaan–

–ruumis olisi kai jännittynyt enemmän kuolonkamppailussa?

–Voisiko se olla siis tahallista? –Hän on voinut myös nukahtaa.

Sitten nainen on tullut, kahlinnut hänet ja pannut pussin päähän.

–Miksi? –En tiedä.

Se voi olla jotain ihan muutakin.

–Joko te lopetitte? –Jo.

Lähetetään ruumis avattavaksi. Soittakaa Boysenille.

Silkeborgin poliisiasema Tiistai 19. syyskuuta

Hei! Luulin, että tulisit Johnnyn kanssa.

–Eikö hän ollutkaan lennolla? –Oli, poikiensa äidin kanssa.

–Oliko ex–vaimo mukana Pariisissa? –Näköjään oli.

–Ovatko he taas yhdessä? –En tiedä eikä kiinnosta.

–Hei. –Oliko Johnnylla kivaa Pariisissa?

–En tiedä. –Ettekö te tulleet yhdessä tänne?

–Emme tulleet. –Onko jotain, mitä me emme tiedä?

–On. Hei, Ida. –Hei. Tervetuloa.

–Kiitos. Tässä on Gaby. –Hei.

–Ja Fischer. –Olenkin kuullut sinusta.

–Niinkö? Fischereitä on paljon. –Mitä tiedämme uhrista?

Thorkild Buchardt, 52 vuotta. Suklaatehtaan johtaja.

Iloinen, pidetty, lahjakas...

Mutta silti tukehtui roskapussiin.

Tiedämmekö, kenen seurassa hän oli?

Luultavasti jonkun tytön. Hän piti nuorista tytöistä.

–Onko se huhu vai tieto? –Huhu mutta itsepäinen sellainen.

–Pitivätkö nuoret tytöt hänestä? –Häntä kuvaillaan hurmaavaksi.

–Vai oliko lompakko hurmaava? –Mitä tarkoitat?

–Katso nyt häntä. –On ilmeisesti rouva Buchardtkin?

Hän on soittanut monta kertaa. Hän valittaa, ettei saa tietoa.

–Miksei saa? –Halusimme odottaa teitä.

Eikö hän siis tiedä tästä mitään? Selvä.

–Hei. –Hei, La Cour.

Saimme Buchardtin taskukalenterin. Eilisen kohdalla luki: "324 – 19.30."

–Tiedämmekö, mitä se tarkoittaa? –Emme.

Selvä. Minä olen Ingrid. Kiitos, että halusitte tavata.

La Cour hoitaa rikospaikan. Fischer hoitaa kuulustelut.

Raportit Gabylle. Ja IP...

–Kaikki muu. –Niin. Aloittakaa suklaatehtaasta.

–Voin tulla mukaan, jos haluat. –Hyvä idea. Aloitetaan.

Kiva, että ehditte lopulta puhua minullekin.

En ole saanut mitään tietoja.

Minua ei päästetty mökillekään.

Hän on kuollut, eikä kukaan kerro mitään.

–Hän tukehtui. –Niin olen ymmärtänyt.

Hän ei vaikuta olleen yksin.

Anteeksi nyt, mutta eikö se ole itsestään selvää?

–Mitä minulle ei nyt kerrota? –Tutkimme asiaa. Mitä haluat tietää?

–Ei sinun tarvitse kaunistella asiaa. –Emme ole varmoja.

Mutta vaikuttaa siltä, että kyse on pieleen menneistä seksileikeistä.

Kuulostaa ihan Thorkildilta.

Hänellä oli muovipussi päässä. Hän makasi sängyllä käsiraudoissa.

–Seurana oli ilmeisesti ollut... –Joku nuori tyttö.

–Se vanha idioottiparka. –Tiedätkö, kuka se voisi olla?

Thorkild ei kertonut minulle tytöistään.

Mutta tuskin etsitte mitään prostituoitua.

Se ei ollut mennyt niin pitkälle, vielä.

–Kuka sitten? –Joku liikekumppani.

Joku tehtaalta, golfkerholta...

Mitä ajattelit niistä hänen tytöistään?

Tulin siitä kamalan surulliseksi, mutta...

Minähän rakastin häntä. Hän oli maailman avokätisin...

Nyt minä alan itkeä.

Hän oli maailman avokätisin ihminen. Mutta myös aivan sietämätön.

Kun tulee minun ikääni... sitä vain sopeutuu.

Ihanteellista avioliittoa ei ole olemassakaan.

Miksi kiusaamme itseämme ajatuksilla–

–yhdessä vanhenemisesta ja ikuisesta uskollisuudesta?

–Sellaista ei olekaan. –Suutuitko ikinä?

Suutuin. Mutta en niin kovasti, että olisin halunnut tappaa hänet.

Thorkild oli erittäin uskollinen. Omalla tavallaan.

Hän ei olisi ikinä jättänyt minua.

Anteeksi. En oikein haluaisi puhua siitä.

Hei.

–Hei. –Voisitko lopettaa?

Ostin sinulle lahjan.

Etkö avaa sitä? Sitten avaan sen itse.

–Tadaa! –Ei, kiitos.

–Ehkä se ei ole sinun merkkiäsi. –Olin aamulla lentoasemalla.

Milloin päätitte, että Mettekin lähtisi Pariisiin?

Päätimme ja päätimme...

Halusimme näyttää pojille voivamme olla ystäviä erosta huolimatta.

Olisin kyllä ymmärtänyt sen, mutta mikset kertonut?

Tiesin, että jos kertoisin...

Soittelimme joka ilta ja toivotimme hyvät yöt.

Minä idiootti soitin joka ilta ja toivotin hyvää yötä!

Puhelun päätyttyä käännyit vaimoosi päin.

En!

–Ettekö nukkuneet samassa huoneessa? –Pojatkin olivat siellä.

–Yritimme saada eri huoneet... –Minä en vain ole tällainen.

Anteeksi, mutta en vain ole. En kykene elämään valheessa.

–Huomenta. Hei, Johnny. –Hei.

Tutkimme varmaan Buchardtin raha–asioita ja lesken tilannetta?

–Kyllä. –Soitan, kun olemme valmiita, Johnny.

Johnny... Älä vain unohda tätä.

Sen ei tarvitse olla ainoa syy.

Paskapuhetta. Ei voi olla sattumaa, että hän muhinoi pomon kanssa.

Hän olisi voinut etsiä jonkun keski–ikäisen varastomiehen.

Mutta hän valitsi panokaveriksi rikkaan pomonsa.

Kyse on vahvistuksesta. Kun olet vaimosi kanssa...

Tai siis panet, niin kuin itse sanot, eikö se ole suhteen vahvistamista?

–Eikö raha siis merkinnyt mitään? –En usko.

–Mieshän saattoi olla tosi kiltti. –Miten hyvin tunnet hänet?

Aika hyvin. Haluatko tulla kotiini katsomaan täytettyjä suklaitani?

Eiliselle ei ollut mitään kalenterimerkintöjä.

–Eikö hän kertonut suunnitelmistaan? –Hän pyysi soittamaan vaimolleen.

Hän aikoi yöpyä mökillä.

–Kävikö hän siellä usein? –Säännöllisesti.

Uskomme, että hänellä oli siellä mukanaan joku nuori nainen.

Thorkildin lempisitaatti oli peräisin Billy Wilderilta:

"Haluan kuolla satavuotiaana nuoren naisen syliin."

"Selkään ammuttuna, ja ampuja on sen naisen mies."

Hänen taskukalenterissaan oli numero 324. Sanooko se sinulle jotain?

Totta kai. Hetkinen vain...

Billy Wilder?

Hollywood–ohjaaja. "Piukat paikat".

–Pääosassa oli Marilyn Monroe. –324 on työntekijän henkilönumero.

Signe Nørgård.

Signe! Signe! Etkö ehtisi jutella ihan hetken?

Onko vaikea pitää näppejä erossa suklaasta?

–Ei. –Eikö? Minun kyllä olisi.

Päivää, Signe. Minä olen IP Jørgensen.

Olen vararikoskomisario.

Tässä ovat kaikki heidän suklaansa.

Olisin todella lihava, jos olisin töissä siellä.

Tänään on 19.9., kello on 14.50. Signe Nørgårdin kuulustelu.

Paikalla ovat Fischer ja Jørgensen. Puhuin juuri äitisi kanssa.

–Hän sanoi, ettet ollut yötä kotona. –Olin kaverini luona.

–Mikä sen kaverin nimi on? –Line...

–Petersen. T:llä. –Selvä. Missä hän asuu?

–Osoite on Hortensiavej 12. –Silkeborgissako?

–Onko puhelinnumeroa? –Se on osoitekirjassani.

Ei sillä ole väliä.

Emme usko, että olit Linellä. Olit pomosi mökillä.

–En ollut. –Siellä oli sinun sormenjälkiäsi.

Ne olivat varmaan perjantailta. Siellä oli henkilökunnan juhlat.

–Oliko hyvätkin juhlat? –Oli.

Silloinko Buchardt alkoi iskeä sinua? Niin me olemme kuulleet.

–Mitä mieltä olit Buchardtista? –Kaikki pitivät Thorkildista.

Tiedätkö, mitä DNA on? Petivaatteet vaihdettiin eilen.

Kun nainen on miehen kanssa, siitä jää jälkiä. Ymmärrätkö?

Lakanat kertovat meille, olitko se nainen sinä.

–Olin Linen luona. Kysykää häneltä. –Tiedätkö, miten Buchardt kuoli?

Hän kuoli näin. Ja näin. Ja näin.

–Ei... –Kiinnititkö hänet sänkyyn?