Haywire

Kesällä 1939 pahuus heitti varjonsa Euroopan ylle.

Valtava, sammumaton kone aloitti tyrannimaisen rynnistyksensä -

talloen kaiken ja kaikki tieltään.

Olin nuori mies, valmis tutkimaan maailmaa ja löytämään paikan itselleni.

Kun sain puhelun.

Olimme nuoria, jotkut eivät olleet edes kyllin vanhoja -

tunteakseen naisen kosketusta, paholaisen hien makua.

Pitämään hädin tuskin kivääriä, saati ampumaan sillä.

Huomasimme varhain, että mahdollisuus palata kotiin oli hyvin pieni.

Nuoret miehet työnnettiin helvettiin pahimman painajaisen lailla.

Vuosia tuskaa, vuosia musertavaa pelkoa, -

vuosia sekuntien laskemista, koska vain siihen saattoi luottaa.

Minuutit, tunnit tuntuivat olevan eliniän päässä.

Saatoin nähdä kotini uudelleen, mutta se ei ollut koti, josta lähdin.

Kaikki muuttui, eikä mikään ollut enää entisellään.

Olen kantanut tätä taakkaa mukanani pysty- mättä karistamaan pimeyttä mielestäni.

Mitä tahansa yritän, mitä tahansa teen.

Sota ei koskaan loppunut minulle. Olen yhä siellä, eksyneenä tunneliin.

Sen päässä oleva valo siirtyy aina kauemmaksi, mitä lähemmäksi sitä tulen.

Jos ikinä on syytä olla olematta, minä olen se.

Olisipa ikuinen pimeys vähemmän tuskallinen kuin pimeys, jossa olen ollut 56 vuotta.

Ranska

Lepo, sotilas.

Tiedätkö, montako miestä minulla on alaisuudessani? -En, sir.

Miksi sinä olet aina edessäni? -En tiedä, sir.

Luulen, että sinä olet arveluttava. -En usko, sir.

Kyllä. Kun kuulin, että sinut määrätään tänne, suhtauduin siihen varauksin.

Poliisi on vahvistanut käyttäytymisesi.

Oletko tyytymätön armeijaan? -En, sir.

Vaikuttaa siltä, että odotat meiltä jotain, mitä emme voi toteuttaa.

Kuulostaako se oikealta, kersantti?

Saanko puhua suoraan, sir? -Siitä vaan.

Ei USA:n armeija suinkaan ole minulle mitään velkaa, sir.

Mitä sitten? Antaa kuulua!

Olen nähnyt miesten tulevan ja menevän. He katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyvät.

Se ei ole mitään uutta. Se on tämän ammatin luonne.

Oletko tyytymätön? -En, sir.

Tämä on sotaa, kersantti. Et voi valita joukkuettasi. Ymmärrätkö?

En tarkoittanut sitä, sir.

Et ole vieläkään kertonut minulle vangitsemisestasi.

Minä kerron, sir.

En halua miesten saavan väärää käsitystä SS:stä.

Jos he saavat selville, että nämä t ovat ihmisiä, moraali saattaa kärsiä.

Haluamme, että nämä miehet janoavat verta.

Yksi asia vaivaa minua. En ymmärrä pakenemiseesi liittyviä olosuhteita.

He päästivät minut menemään, sir. -Niinpä.

Ei kai se ole tehnyt sinusta pehmeää? -Ei, sir.

Olemme vapauttajia. Lähellä voittaa tyrannia Euroopassa.

Minulla ei ole varaa kommelluksiin. -Kommelluksia ei tule, sir.

Minulla on sinulle uusi tehtävä.

Etelässä on maatila, jota käytämme strategisena tukikohtana.

Sodan kannalta on erittäin tärkeää, että se toimii tarvikekeskuksena.

Tiedustele ryhmäsi kanssa siellä -

ja raportoi, jos saksalaiset suunnittelevat vastahyökkäystä.

Anteeksi, mutta se kuulostaa hölynpölyltä.

Kersantti, puhut upseerille.

Olen panssarivaunukomentaja. Piilotatte minut umpikujaan.

Meidät koulutettiin voittamaan Rommel Afrikassa.

Hyökkäyksellä on nyt oma vauhtinsa.

En halua pitää sinua silmällä, kun menemme Saksaan.

Olet hyvä panssarivaunukomentaja, mutta ajoneuvon ulkopuolella olet vaaratekijä.

Saat käskysi. Voit poistua.

Nyt se ratkeaa.

Minähän sanoin. Anna tänne.

Uhkapelaatteko? -Anteeksi, sir.

Mitä pelasitte? -Noppaa, sir.

Paljonko olet hävinnyt? -En häviä onnennopallani.

Onni ei kestä ikuisesti.

Emme pelaa rahasta. -Pelaamme savukkeista.

Jos ette pelaa jostain merkityksellisemmästä, se ei ole peliä.

Varusteet kasaan. Lähdemme kahden tunnin kuluttua.

Minne? -Etelään.

Rintamalle? -Strategiseen tukikohtaan.

Se on paskapuhetta... sir.

Miten pääsemme sinne? Jalan? Meillä ei ole panssarivaunua.

En tiedä. He ovat kehittäneet jotain uutta.

Kuljettaja? -Sellainen nimitetään.

Tehkää inventaario ja kerätkää mitä voitte.

Sir, saanko esittää kysymyksen? -Siitä vaan.

Mitä tarkalleen teitte saadaksenne meille tämän paskatehtävän?

En mitään, mitä et jo tiedä.

Onko tämä juoni? -Mitä tarkoitat?

Menemmekö kultajahtiin? -En tiedä, mistä puhut.

Mikä helvetti tuo on? -Mikä tämä on?

M8 Greyhound. -Se ei ole tankki.

Se on panssaroitu.

Ei paljon. -Puoli tuumaa paksu.

Se ei pysäytä edes panssaria. -Meillä on vauhti puolellamme.

En mene tähän. Tämä tuntuu arvonalennukselta.

Se on nopea, sanot. Kuinka nopea?

Jopa 65 km/t, sir. 80, jos painan täysillä.

Oletko uusi kuljettajani? -Kyllä, sir. Milton Bailey, sir.

Vanhako olet? -Kyllin vanha ajellakseni.

Ajellaksesi mitä? Partasi ei kasva.

Kuinka paljon taistelua olet nähnyt?

En yhtään, sir.

Se on toinen syy, miksi en nouse tuohon.

Olen ajanut 13-vuotiaasta asti. Se ei ole suurempi kuin setäni traktori.

Ampuivatko sakemannit sinua setäsi tilalla? -Ei.

Sitten et tiedä mistä puhut.

Sir, jos sallitte... Ymmärtääkseni tarvitsette kuljettajan.

Minulla ei ole taistelukokemusta, mutta osaan ajaa.

Sain koulutuksen. Siinä on ytyä sekasorron tullen.

Sekasorron? -Kun asiat riistäytyvät käsistä.

Onko niin?

En vaadi paljon miehiltäni. Vain sen, etteivät he tapata minua.

Teen saman vastineeksi. -Ehdottomasti, sir.

Älä vittuile minulle. Olen viimeinen, jolle haluat vittuilla.

Jos annan sinulle käskyn, noudatat sitä. Olen äitisi, isäsi, pappisi, rabbisi.

Tee kuten sanon, niin ehkä selviämme tästä hengissä.

Osaat siis ajaa tätä? -Kyllä, sir.

Hyvä. Tiedätkö, mikä tehtävämme on? -En, sir.

Lähdemme 10 minuutin kuluttua.

Onko hän aina näin mukautuva?

Kuuntele. Kunnes olet nähnyt miehen räjähtävän edessäsi, -

hänen sisuskalunsa ympärilläsi. Sitten voit puhua minulle.

Siihen asti pidät katseesi tiessä.

Älä välitä heistä. Menetimme vain kuljettajamme.

Me otimme sen raskaasti.

Olen pahoillani. -Pidä vain huoli, ettemme kuole.

Mukava olla siellä? -Niin mukava kuin voi olla.

Toivottavasti osaat hommasi. -Helppo nakki.

Kaikki valmiina? -Aye-aye, kapteeni.

Aye-aye. Se on laivaston termi, eikö?

Isäni oli laivastossa. Vastustatko tapaani johtaa?

En, sir. -Ankkurit ylös.

Mihin suuntaan menemme? -Sinun tarvitsee tietää vain perusasiat.

Mihin suuntaan? -Vasemmalle.

Belgian rintamalle? -Emme mene rintamalle.

Minne...? -Työsi on ajaa.

Hänen tehtävänsä on antaa suunta. Älä kysele.

Pidä meidät poissa pääteiltä.

Kuinka paljon taistelua olet nähnyt? -Se on henkilökohtainen kysymys.

Anteeksi, ei pahalla. -Kuinka paljon taistelua olemme nähneet, päällikkö?

Afrikan ja Ranskan välillä enemmän kuin tarpeeksi.

Oletteko olleet yhdessä Afrikasta lähtien? -Bobby liittyi mukaan Ranskassa.

Onko hän kelpo mies? -Otimme hänet, koska muut eivät halunneet häntä.

Hän on kokenut paljon. Hän oli siellä D-päivänä.

Maihinnousussa? -Hän oli yksi ensimmäisistä.

Sitä ei voi kuvitella, jos ei ollut siellä.

Hän ei puhu siitä, mutta muut ovat puhuneet.

Ne harvat, jotka selvisivät.

Ei tiedä mitä uskoa, mutta yksi asia mainitaan usein.

Se oli hävitys.

Sitten tapahtui jotain, kun he siirtyivät sisämaahan.

Hän ei sano mitä, mutta se järkytti häntä syvästi.

Hän ei ole ollut entisellään sen jälkeen.

En pidä tästä.

Tunnen olevani näkyvillä.

Pysy vain matalana.

Näen jotain maassa. Puiden välissä vasemmalla.

Mitä siellä on? -En osaa sanoa.

Minne menet? -Pysykää täällä. Jos jotain tapahtuu, juoskaa.

Jos näet jotain, ammu ensin.

Mitä helvettiä? -Mikä se on, Charles?

En oikein tiedä.

Pysy täällä. Jos kuulet jotain, lähde liikkeelle.

Älkää jättäkö minua.

Hei, kaverit! Kaverit!

Pysy vain paikallasi. -Kaverit!

Varoitetaan.

Varoitetaan. -Riittää! Emme tee niin.

Mitä tämä on? -Kuka tietää.

Vastarintaliikkeen tai Saksan vihollisten tekoa.

Mutta... he ovat siviilejä. -Sillä ei ole väliä heille.

SS?

Siltä näyttää.

Meidän on ilmoitettava tästä. -Ei, joku löytää sen.

Mitä? -Meillä on tehtävämme.

Tämä on tehtävämme. Emme voi vain jättää heitä.

Charles on oikeassa.

Jos ilmoitamme tämän, jäämme jumiin tänne. Se viivyttää tehtäväämme.

Tämä on uskomatonta.

Tämä on sotaa. Tulet näkemään paljon enemmän tätä.

Olet hullu. -Mitä minä sanoin?

Jos et tottele käskyjä, lähetän sinut Englantiin siivoamaan vessoja.

Se voi olla parempi kuin kuunnella tätä paskaa.

Sanon tämän enää kerran.

Jos pyydän sinua tekemään jotain, teet sen mukisematta.

Elämä tai kuolema voi olla siitä kiinni.

Tämä ei ole oikein. -Mikään tästä ei ole oikein.

Tämä on kaukana oikeasta. -He ovat kuolleet.

Ilmoitamme siitä tai emme, he eivät palaa eloon.

Emme voi tehdä näin. On olemassa säännöt. -Kenelle?

Luuletko, että he noudattavat sääntöjä? Käskyjä ehkä, mutta sääntöjä...

He ovat petoja. Me emme ole. -Emmekö?

Olet uusi täällä. Mekin olemme tehneet kuvottavia asioita.

Sellaisesta ei kirjoiteta. Valkoinen keskiluokka ei halua kuulla, -

poikiensa tekemistä kauheuksista aamiaispöydässään.

Jos emme tee jotain... -Me teemme jotain.

Joka päivä pääsemme lähemmäs Berliiniä. Tukahdutamme hiljalleen SS:n.

Jonain päivänä kukistamme fasistit.

Siihen asti tulee lisää ruumiita, lisää hautoja, lisää verenvuodatusta.

Ilmoitan tästä. -En voi sallia sitä.

Päästäkää irti!

Annan sinulle käskyn. -Mitä tämä on? Mitä me teemme?

Pitääkö minun toistaa se?

He ovat lapsia.

Naiset ja lapset eivät merkitse heille mitään.

Miksi on niin?