On Chesil Beach

-Ensin E. -Toonika.

Ei, E. Neljä tahtia sitä, tiedäthän.

"Heräsin aamulla, pää raskaana." Sitten A.

-Subdominantti. -"Heräsin aamulla, pää raskaana."

-Sama asia, eri sointu. -Hankalaa.

-Sitten taas E. -"Heräsin aamulla, pää..."

Emotionaalinen huippu saavutetaan B:n myötä.

Dominantti.

"Sanon suorat sanat sille pettäjänaiselle..."

Sitten taas A. "Hän saa minut hulluksi."

-Ja sitten hypätään B7:ään. -Molli-7 olisi parempi.

-Ja sitten taas E. -Teenkö minä niin?

-Saanko sinut hulluksi? -Itse asiassa, kyllä.

Pääministeri Macmillan on neuvotellut Washingtonissa-

presidentti John Kennedyn kanssa.

Neuvottelujen keskiössä on ydinkoekieltosopimus...

Ei tänä iltana, kiitos.

Täydellistä. - Kuuntele!

-Kivat mikrointervallit. -Kuin naukuvat kissat.

Sinulla on parempi maku.

Voit kuunnella sitä Hankiakin. Vai oliko se Elvis?

Chuck Berry.

Ei, hänen aikansa on ohi.

Kyllä se sopii, hän on ihan...

-Ihan mitä? -No, ihan pirteä.

Chuck Berry?

-Mitä muuta? -Ja, tiedäthän, räiskyvä.

Taidat olla vanhanaikaisin ihminen koko läntisessä maailmassa.

-Mutta rakastat minua. -Sen takia.

-Se oli kaunista, Florence. -Mikään ei mennyt pieleen.

Äitikin oli ihmisiksi.

Ymmärsiköhän hän?

En tiedä, ehkäpä.

Edward parka.

Varovasti.

Ota kiinni! Perhana!

Anna se tänne.

Olen päättänyt. Jos saamme tytön, siitä tulee Chloe.

Chloe.

Niin, se on kaunis nimi.

Hemmetti. Viis siitä.

Sinun pitäisi käydä avaamassa.

-Tilasitte päivällistä. -Emme näin aikaisin.

Rouva.

Varovasti.

Ei, ehkä...

Voiko ikkunoita sulkea hieman? Ei noin paljon. Hyvä. Kiitoksia.

Ja verhot taakse.

Kasvotusten. Tuolit.

ONNITTELUT AVIOPARILLE

-Oikein hyvää. -Kiitoksia, sir.

Aiotteko te...?

-Aiotteko seisoa siinä koko ajan? -Tarjoilemme vielä lihan.

Poistumme sen jälkeen.

-Rakastan sinua. -Ja minä...

Kiitos.

Jos haluatte vielä jotain, vetäkää vain narusta, kovaa.

Oikein mukavaa iltaa teille.

Niin, näkemiin.

Aivan. Anteeksi.

Kiitoksia.

Tytöt, voitteko tulla auttamaan?

Voi luoja.

-Puutarhassa! -Se oli tuolla! Se kuuli minut!

Tule, Harriet! Isä käski tulla puutarhaan!

Se ymmärsi ja kuunteli minua.

Se kuuntelisi, vaikka olisit pukeissa.

Se kaipaa läheisyyttä.

Yöt ovat lyhyempiä, se nukkuu vähemmän.

Se ei tule ikinä alas. Olemme täysin turvassa.

Marjorie Mayhew, järjestät vielä minut vankilaan.

Jos kävelee rantaa tuohon suuntaan, kivet ovat isompia.

Niinkö?

Tuhansien vuosien saatossa myrskyt ovat kuluttaneet pikkukiviä.

Kalastajat tietävät rantautuessaan, missä päin rantaa he ovat.

Niin ainakin kerrotaan.

-Voisimme käydä siellä. -Nytkö?

Miksemme? Otetaan viiniä ja hedelmiä. On vielä valoisaakin.

-Emme voi jättää kaikkea... -Lounas oli sangen täyttävä.

-He näkivät paljon vaivaa... -Niin, mutta ulkona on kaunista.

Mutta me olemme täällä, sisällä.

Ja sinä olet kaunis. Ajattelen...

Olet kai oikeassa, siis...

-Anteeksi. Olinko töykeä? -Et tietenkään.

Voisin pyytää heiltä sitä lautasen lämmitintä.

Voisimme viipyä niin kauan kuin haluat.

En halua heitä takaisin tänne.

-Ei siinä mene kauan. -Älä, Edward!

Luoja... Ensimmäinen riitamme.

-Eikä, Florence. -Kylläpäs, koska olen itsekäs.

-Etkä ole. -Ja kaikki on minun syytäni.

Mitä aktivistiystäväsi sanovat siitä Berliinin upeasta muurista?

-Aika noloa vasemmistolaisille. -Inhoamme sitä.

Koko maasta tehdään vankileiri, Neuvostoliiton siunauksella.

-Millaista koulussa oli? -Ihan kivaa.

Mikä estää venäläisiä hyökkäämästä?

-Terve järki. -Terve järki?

Ei, vaan se pommi, jonka haluat kieltää.

Kommunistit vannovat laajentumispolitiikan nimeen.

Meidän atomipommimme pitävät heidät kurissa. Tarvitsemme sitä.

Minähän kerroin siitä miehestä, jonka tapasin CND-kokouksessa.

Kutsuin hänet teelle huomiseksi.

-Onko hän beatnik? -Ei..

-Parta ja sandaalit? -Ei.

-Mitä hän tekee? -Hän on beatnik.

Hän valmistui juuri UCL:stä.

Sehän on Lontoossa. Se on työväenluokan opinahjo.

-Sieltä tulee hyviä insinöörejä. -Niinpä.

-Mitä hänen isänsä tekee? -Eli onko hän työläinen?

Niin, sitä minä kai tarkoitan.

Hänen isänsä on peruskoulun rehtori Henleyssä.

-Mitä poika aikoo itse tehdä? -En ole ottanut selvää.

En ole perillä hänen statuksestaan.

En ole kosinut häntä. Kutsuin hänet vain teelle.

Saanko niitä vihreitä...?

-Mitä ne olivatkaan? -Sokeriherneitä.

Ostin sinä päivänä ensimmäisen junalippuni. Olin kai kolmentoista.

Sydämeni pamppaili jonottaessani.

Olin harjoitellut, mitä sanoisin, kuin jotain Shakespearen näytelmää.

Kun oli minun vuoroni, piipitin värisevällä äänellä:

-"Saanko menolipun Lontooseen?" -Virheettömästi.

Kun sain lipun käteeni, ajattelin:

"Minä tein sen! Olen osa aikuisten maailmaa!"

Minulle se kävi silloin, kun kuulin, mitä äidilleni oli tapahtunut.

Hunt lainattiin New Yorkiin ja Burne-Jones Edinburghiin.

En siirtänyt Tizianeja tai Rubenseja-

-vaan otin näytteille kaksi upeaa Uccelloa.

-En tunne Uccelloa. -Hän on aivan upea!

1400-luvun pioneeri, joka oli matemaatikko...

-Astuhan tännemmäs. -Upeita eläinmaalauksia.

Lintuja, maisemia, puita. Sinä, Lionel, ihastuisit...

Olin tottunut siihen, millainen äiti oli, kuten me kaikki.

Mutta kaikki muuttui, kun hänestä käytettiin sitä kamalaa ilmausta.

"Aivovammainen."

Aloin nähdä hänet muiden silmin.

Se oli varmasti kauheaa. Olit aina lempeä hänelle.

Oma äitini vain teeskentelee aivovammaista.

Se tuntui oudolla tavalla vapauttavalta.

Minä tunsin... kuinka ympärilläni avautui tilaa.

Äiti oli aivovammainen, enkä minä ollut.

En ollut hän, en ollut perheeni, olin minä.

Se tuntui innostavalta. Kuin elämäni olisi vasta alkanut.

Ed! Uutta postia! Nyt taisi tärpätä!

Suuri hetki, vai mitä?

-Terry, minä taidan... -Kerro sitten huomenna. Onnea!

Uskomatonta.

Äiti!

Äiti, kuuntele.

-Kuunteletko sinä? -Tältä hän näyttää tulevaisuudessa.

Kamera kertoo, miltä hän tulee näyttämään.

Tämä on tärkeää. Laita se hetkeksi pois.

Kuuntele minua.

Minä sain korkeimman arvosanan.

Tiedän, minä näin sinut.

Auta nyt minua. Keltaisella on kaksi piirrettä.

Merkitys ja numero.

-Tiedän numeron... -Seitsemän, äiti.

Seitsemän. En muista merkitystä.

-Anne? -Ylhäällä!

-Harriet? -Mitä?

-Sain korkeimman arvosanan. -Onko se hyvä asia?

-Se on paras. -Isä ilahtuu.

-Milloin hän tulee? -Kahdeksalta.

-Yhdeksältä. -Yhdeksältä.

Menisitte ulos.

-Liian kuuma. -Liian tylsää.

Haloo? Onko Toby siellä? Milloin hän palaa?

Rouva Davenport? Edward Mayhew, Henryn opiskelutoveri.

Onko hän siellä?

Suomessa?

TÄNÄÄN: Oxfordin ydinasekieltokampanja

Mieti nyt, Florence.

Jos se osuisi kirkkoon, kraatteri olisi 800 metriä leveä-

-ja 30 metriä syvä. Kaupungista tulisi asumiskelvoton.

-Päivää. -Päivää.

Haluaisitteko pamfletin Oxfordiin putoavasta vetypommista?

Kuulostaa hyvältä.

Saisinko kertoa teille jotain?

-Haluan kertoa jollekulle. -Kertokaa.

Tunnemmeko me teidät?

Sain korkeimman arvosanan historiassa.

-Mahtavaa. -Jatkettaisiinko näiden jakamista?

Hyvä on.

Se on sarja historiankirjoja-

-ei suurmiehistä, vaan ihmisistä heidän rinnallaan.

Sivuhahmoista, jotka unohdetaan.

Miehestä, joka ratsasti Lontoosta Edinburghiin-

-kertoakseen Skotlannin kuninkaalle Elizabethin kuolemasta.

Minusta se on nerokas idea.

Luulin, että kaikki selviäisi, kunhan saisin tietää tulokseni.

-Mutta norkoilen yhä täällä. -Kuten minäkin.

Voisin soittaa yhdessä kamalassa hotelliorkesterissa.

Haluaisin soittaa kvartetissani.

-Mikä se on? -Kaksi viulua, viola ja sello.

Se on Ennismore-kvartetti. Isän pitäisi tukea minua, emmekä...

-Millaisen sinä sait? -Mitä?

-Arvosanan? -Samanlaisen kuin sinäkin.

-Neiti Florence... -Pontingille.

Neiti Florence Pontingille, upean saavutuksenne johdosta.

Onneksi olkoon.