ആദ്യത്തെ 200 വരികൾ.
MUISTIINPANOKIRJOJA
KUOLINTODISTUS
63-VUOTIAS NAINEN
JONKA KUOLEMA REKISTERÖITIIN
HIRTTÄYTYMINEN
Itsemurha
OLEN ALOITTANUT KIRJOITTAMISEN TAAS. EN TIEDÄ MINNE OLEN MENOSSA.
KUKA TULEE LUKEMAAN KIRJOITUKSENI TÄMÄN KANSION SYVYYKSISTÄ
JOKA ON KADONNUT KAIKEN MUUN SEKAAN TIETOKONEESSANI?
MIKSI EN KOSKAA LAKKAA TOIVOMASTA, ETTÄ
TULEN YMMÄRRETYKSI KUOLEMANI JÄLKEEN?
little girl blue
Mitä minä voin sanoa; jota jo en ole sanonut...
eli, että todellakin toivon, että onnistut lopettamaan työsi
pääset eroon tästä.
Miksi, isä?
Äitisi ei koskaan päässyt eroon siitä.
Ja minä luulen, että...
En usko, että tulevaisuutesi on tässä. Se on jossakin muualla.
Raahaat laatikoita, joita et välttämättä tarvitse.
Äitisi raahasi niitä ympäriinsä koko ikänsä. Se teki hänet hulluksi.
Uskon, että tulevaisuutesi, voimasi ja energiasi ovat jossakin muualla.
Se on lastesi kanssa, työssäsi, ihmisten parissa,
eikä missän epätoivoisessa yriyksessä ymmärtää jotakin käsittämätöntä,
koska se on mahdotonta.
Hittolainen.
Tänä ajankohtana työskentelen eniten niin sanotun genesikseni
...kanssa, ennen minua.
Sinä kirjoitit.
TYTÄR
Viimeinen kirjasi kertoo vain omasta äidistäsi, joka myöskin kirjoitti.
Äitini on silti uskomaton hahmo, eikö olekin?
Tätä kirjaa varten nauhoitit keskustelusi lapsuutesi selviytyneiden,
todistajien kanssa.
Luet äitisi kirjeenvaihtoa,
...lajittelit tuhansia valokuvia laatikoistasi.
Luit hänen muistiinpanokirjansa.
Kopioit kaiken, mitä hän oli kirjoittanut niihin pieniin päiväkirjoihin.
...jotka olivat tallessa tässä matkalaukussa.
LLE, ETTÄ HÄN ON SULKEUTUNUT KANSSANI.
JA NIIN HÄN TULEE MYÖSKIN OLEMAAN KIRJOITAESSAAN KUNNES AVAUTUU MINULLE.
Arkistoit kaiken, omat kirjoittamisesi ja äitisi.
Muistiinpanokirjanne, teidän käsikirjoituksenne
...arvoituksen kasvoissasi ja äänessäsi.
MUTTA KUKA ON CAROLE?
Hei, hei. - Hei, hei.
Tule sisään.
Haluatko teetä tai vettä? - En, minulla on se, mitä tarvitsen.
Tämä oli hänen kirjoituspöytänsä.
Joten...
Nämä ovat hänen farkkunsa.
T-paitansa.
Ostin hänelle villatakin kaulaliinan kanssa pidettäväksi.
Käsiaukku.
Tässä on kalenteri, passi, henkilökortti, sairasvakuutuskortti.
...terveyskortti.
Minulla on kahdet silmälasit. Voit sanot mtkä pidät parempana.
Ostin pari ruskeaa linssiä, koska silmäsi ovat siniset.
Hänen olivat ruskeat.
Hänen hajuvetensä.
Tässä on kello ja pari sormusta.
Hänellä oli aina tämä kaulanauha.
Peruukki.
Tuolla on peili, jos tahdot... Kun vaihdat vaatteesi.
Saanko kengät?
- Mitä? - Kenkäsi.
"Äiti jätti minulle arvoituksen."
"Kertomuksen suhteestamme."
Teet juuri niin kuin hänkin teki. Tutkit äitiäsi.
Isoäitini kirjoitti myöskin kirjan äidistään.
Äidin kuoleman jälkeen Carole Achache säilytti matkalaukun jossa...
...jossa sikin sokin säilytti äitinsä päiväkirjat.
Niihin hänen äitinsä oli kirjoittanut treffeistä
ja pari riviä kuvasi hänen mielialaansa,
kuten kuvia elämästä.
Elämästä, joka pääasiassa oli omistettu kirjoille ja niiden kirjoittajille.
Monique Lange aloitti työt Gallimardille 50-luvulla, ja siitä ylöspäin,
...ja rohkeni lopulta kirjoittamaan itse.
Muistan tämän toimiston. Hän kuiskasi että...
...kävin vähän hermoille, mutta oli hauska.
Silloin se oli poikkeuksellista. Se oli 50-lukua.
Söimme kahviossa, kaikki tunkivat istumaan Camusin viereen.
Tunsin Genetin, joka jätti suuren jäljen elämääni.
Tunsin Marguerite Durasin, Violette Leducin.
Se oli suurenmoista aikaa.
Carol Achache, josta tuli valokuvaaja, alkoi kirjoittaa
perheestään ja sen salaisuuksista vuonna 2008,
..."La plage de Trouvillen" - teoksella kertomalla taulusta
jonka natsit varastivat hänen
äidinäidiltään miehityksen aikana.
Nyt hän julkaisee "Fille de" Stockilla,
romaanin, joka väkivaltaisesti ja hellästi kuvaa
hänen äitiään ja hänen elämäänsä.
Elämää, joka suosi taiteilijoita, intellektuelleja,
ja kirjailijoita.
Surkeaa elämää, sillä hän ei koskaan saanut olla lapsi.
Lapsi, jota olisi suojeltu, kuunneltu ja lohdutettu.
Elämää, jota painosti hiljaisuus,
keskellä loputonta, kiehtovaa mainioden aikuisten keskustelua.
Mutta ennen kaikkea tahdon transponoida tämänkaltaiset...
neronleimaukset.
- Kyllä vain. - Neronleimaukset.
Kyllä vain. - Tällaiset.
On yksi henkilökohtainen näkökohta, joka on kiehtova ja
surullinen. - Niin, surullinen ja kiehtova.
Kyllä vain. - Lukijalle se on kiehtovaa.
Äitini on silti uskomaton hahmo, eikö olekin?
Kuuntele kiittelyä, kuin tämä olisi ollut elokuva.
Se on elokuva, mutta unohdimme teatterit.
Kirjan kiitokset ovat uskomattomat.
Käsikirjoituksessa on kronoloogisessa järjestyksessä,
Monique Lange, Dyonis Mascolo, Jean Genet...
Emme tietenkään voi unohtaa, että olen
...että olen erityisen heikko tämän kirjan suhteen...
...johtuen hyväntahtoisuudestasi minua kuvatessasi.
Kun kasvoit missä kasvoit ja tällaisen äidin kanssa
se oli aika onnenpotku.
Ja mikä onni se olikaan! Se oli 50-luvun Pariisissa.
Monique Lange asui Seinen oikeanpuolisella rannalla
...Marguerite Duras, jonka hän tunsi hyvin, asui Seinen vasemmalla rannalla.
Olimme 25-vuotiaita.
Tämä oli Saint-Germain des-Prés.
Se oli siellä, missä kaikki ratkaisevat asiat tapahtuivat nuoruudessamme,
tunteissamme, uskossamme ja...
hulluudessamme.
Olimme hullaantuneita kommunismiin.
Sanoimme, että kansalla oli oikeus päättää itse, minkä vuoksi he taistelivat.
Kuten tavallisesti, emme kirjoittaneet siitä,
Mutta kukaan ei kirjoita onnesta.
Niin se oli silloin, Carole Achache,
politiikka, keskustelut, yötupakointi ja juominen.
Ja keskellä sitä, lapset saivat kuin selviytyä itse.
Oli selvää, että sekä äitini ja Duras todellakin tahtoivat
...että hyötyisimme tämän kaltaisesta onnesta
...kuten Duras sanoi, tämänkaltaisesta intohimosta.
Sitten on myös ajateltava, että sodan päätyttyä, ja tässä ympäristössä,
...oli myös halu saada vapaus, joka oli hullu ja välttämätön.
Voisi sanoa, että monet, monet ihmiset kääntivät selkänsä jyrkästi sodalle
koko olemuksellaan.
He olivat paljon vapaampia kuin me vuonna 1968...
Tämä on vaikeinta, mitä olen tehnyt.
Ja... No niin Mutta...
Hullua ja välttämätöntä. Okei. Olen valmis.
He olivat meitä paljon vapaampia kuin me vuonna 1968
...koska he olivat paljon rohkeampia.
Ja lapset, meidän piti hyötyä kaikesta siitä.
Mutta piti myös sopeutua, mikä tarkoitti lapsuuden menettämistä,
kun aikuistui
...hyvin aikaisessa vaiheessa.
En voinut tietää sitä.
En tiennyt, millaista toisten lapsen elämä oli.
Näin se on, ja se on totta, ja minulla
oli onnea, koska se oli tosi hyvä tuuri.
Siis, emme voi pitää varhaista tietoa
jotenkin vahingollisena.
Mutta pohjimmiltaan peli ei ollut koskaan kotona.
Ja silloin sinä sait jo lapsena kokea
kuinka isäsi jätti teidät.
Olen täynnä hyviä neuvoja ja ohjeita joista harva tietää,
ja häpeän suuresti joutuessani kirjoittamaan tämän kirjeen sinulle.
Ole kiltti ja tuhoa se, kun olet lukenut valmiiksi.
Aika päätöntä, etten pidättäytynyt,
kun puhuin lääkärille, jota arvostan suuresti.
Älä ole vihainen. Menetin täysin tasapainoni kaiken tämän takia.
Ensiksi, miksi odottaa kaksi kuukautta? Tiedät hyvin ettet voi piilottaa
kauan sitä mikä sinussa piilee.
Toiseksi miten voit välttää Sveitsin.
Kuvittelen, että tämän voisi selvittää, helposti jos olisit täällä.
Mutta sinä yksin, niin kaukana minusta, tunnen yhä enemmän, että olemme kuin...
kaksi lasta.
Voi kunpa näkisit minun ilmeeni!
A, tulet lähelleni Alsaceen.
Rauhoitun ja löydämme ratkaisun.
B, jos luulet pystyväsi siihen,
teet sen pienen toimenpiteen, jota minulle suositeltiin.
Mielestäni tärkeintä on välttää kirurgisia toimenpiteitä,
jotka pelottavat minuakin Sveitsissäkin.
Jos tunnet jonkun, joka voi antaa sinulle
ruiskeet, ne ovat ilmeisesti hyvin tehokkaita.
Sillä välin kävele, juokse, älä makaa jne.
Kunnes se hetki, jolloin... jne
Se on Bensoginestril numero 5.
Kaksi ruiskepulloa ruiskeeseen päivittäin neljänä päivänä
kinkkulihakseen, neljä ruisketta kahdeksasta
pullosta.
Se tulee ulos yhdeksäntenä päivänä.
Jos se ei ollut riittävästi, aloitetaan alusta.
Jos kaikki menee niin kuin pitäisi, et tarvitse kaavintaa.
Siinä kaikki. Päätä itse.
Kulta-parka, olen järkyttynyt, ärsyttynyt, nöyryytetty.
Anna anteeksi, olen todella seonnut. Vastaathan minulle nopeasti.
Haluan, että meillä on rauhallinen kuukausi,
jolloin voin hyvittää sinulle tämän kirjeen.
Jean-Jacques.
Tuhoa tämä kirje.
C, kauanko olet odottanut viimeistä... kauttasi?
CAROLEN SYNTYMÄ
D, rakastan sinua.
Sijaisisä oli espanjalainen.
Hänen nimensä oli Juan Goytisolo.
No comments yet. Be the first to leave one.