Before I Go to Sleep

Suomennos: Mannu

Häämme.

Aviomiehesi Ben.

- Kuka sinä olet? - Olen aviomiehesi, Ben.

- Mitä? - Menimme naimisiin 1999.

Siitä on 14 vuotta.

Christine, olet 40-vuotias.

Olit onnettomuudessa.

Se oli paha onnettomuus. Sait päävammoja.

- Et muista asioita. - Mitä asioita…

Et mitään. Keräät tietoa päivän ajan -

ja kun heräät aamulla, kaikki on hävinnyt ja olet taas hieman yli 20-vuotias.

Kaikki on hyvin. Luota minuun.

- Minua pelottaa. - Tiedän. Kaikki on hyvin.

Rakastan sinua.

Rakastan sinua, Christine.

Olemme olleet naimisissa 14 vuotta.

Tapasimme viimeisenä opiskeluvuotenasi. Opiskelit historiaa -

ja menimme naimisiin pari vuotta sen jälkeen. Olisin kelpuuttanut maistraatin, -

mutta sinä halusit kirkkohäät. Vihasin joka hetkeä, -

- kunnes näin sinut käytävällä. - Onko jokainen päivä tällaista?

Jokainen päivä samanlaista?

Siinä on lista kaikesta, mitä saatat tarvita. Mistä mikäkin löytyy.

Aspiriini, ensiapu, pyyhkeet, paperit… Mille olet allerginen.

Lista asioista, joita teet. Pidät askareista.

- "Pakkaa laukku." - Tänään on vuosipäivämme.

- Vien sinut matkalle tänään, töiden jälkeen. - Mihin?

Se on yllätys. Mukava sellainen.

Lupaan, että ymmärrät, kun pääsemme perille.

Rakastan sinua, Christine.

- Christine. - Niin?

Täällä on tohtori Nasch. Nimi ei sano sinulle mitään, mutta se ei haittaa.

Olemme työstäneet muistiasi, onko selvä?

Olemme yrittäneet ratkaista, mikä aiheutti ongelmasi -

- ja olisiko sille jotain tehtävissä. - Ben ei maininnut tästä.

En ole varma, tietääkö Ben.

En ymmärrä.

Christine, haluan että teet jotain.

Haluan, että avaat vaatekaapin makuuhuoneessasi.

Vaatekaappisi makuuhuoneessa.

Etsimme jotain.

Piilossa vaatekaappisi lattialla, takana laatikossa.

- Mitä minä etsin? - Etsimme kenkälaatikkoa.

- Näetkö sen? - En.

Oikeanpuoleinen kaappi, lähinnä kylpyhuonetta.

Löysitkö kameran, Christine?

- Löysin. - Päällä on virtanappi.

Laita kamera päälle. Paina kameran play-napppulaa.

Nimeni on Christine Lucas. Olen 40-vuotias ja menettänyt muistini.

Tänä yönä nukkuessani, mieleni pyyhkii kaiken, -

kaiken, mitä tiedän tänään. Kaiken, mitä tein tänään.

Herään huomenna, kuten heräsin tänäänkin, -

luulossa, että koko elämä on vielä edessäni.

Totuus on… Todellisuudessa puolet elämästäni on mennyt.

Voi paska, hän tulee..

Kaksi viikkoa aikaisemmin.

Kieltämättä, tämä ei ole ihan tavallinen lääkäri-potilassuhde.

Että haen sinut kotoa toimistolleni. Tapaan sinua salaa mieheltäsi.

Oletko kunnossa?

Näin sinut sattumalta puistossa puoli vuotta sitten.

Kollegani oli puhunut sinusta, mutten saanut sinuun yhteyttä. Itse asiassa -

tunnistin sinut kuvasta, joka oli kansiossasi.

Selitin, että olen neuropsykologi -

ja että oli valmistelemassa tutkimusta psykogeenisestä muistinmenetyksestä.

Ja että olin valmis hoitamaan sinua ilmaiseksi.

Suostuit antamaan puhelinnumerot, jotka olit kirjoittanut päiväkirjaasi.

Soitin sinulle muutaman päivän päästä.

Et tietenkään muistanut tapaamista, mutta suostuit tapaamaan minut uudelleen.

Myöhemmin sinä päivänä kerroit, että olit maininnut mahdollisesta hoidosta Benille, -

joka oli tehnyt selväksi, että olit saanut paljon hoitoa aikaisemmin -

ja se oli vain saanut sinut pois tolaltasi. Sinun jälkeesi.

Haluan, että pidät visuaalista päiväkirjaa.

Olen asettanut päivämäärän. Ja laittanut suurimman mahdollisen muistikortin.

Sen avulla muistat edellispäivien muistot.

Vaikka hyökkäystä edeltäneet tai sen jälkeiset ajat pysyisivätkin poissa, -

- se tuo edes jotain jatkuvuutta… - Hyökkäyksen?

- Minkä hyökkäyksen? - Kymmenen vuotta sitten…

Sinut löydettiin teollisuusalueelta, ihan tästä läheltä.

Sairaskertomuksen mukaan vammasi viittasivat koviin iskuihin päähän.

Ei. Mieheni sanoi, että olin onnettomuudessa. Olen varma sitä.

Minulla on kopio sairaskertomuksesta.

Joitain lehtileikkeitä. Lähinnä juorulehdistä.

- Varsinaisesta hyökkäyksestä on vähän tietoa. -”Jätettiin kuolemaan”?

Yrittikö joku tappaa minut?

Kuka minut yritti tappaa?

Kukaan ei tiedä. Paitsi sinä.

Luulen, että Benin ei tarvitse tietää kamerasta.

Se on päiväkirjasi.

On tärkeää, ettet rajoita sanomisiasi ajatellen, että Ben katsoo -

sisimpiä ajatuksiasi ja tunteitasi.

Jos en kerro Benille, niin miten edes tiedän kameraa olevan?

Voisit piilottaa sen vaatekaappisi lattialle. Perälle.

Soitan sinulle aamuisin ja muistutan.

Oliko tuo kyllä vai ei?

Haluan parantua.

Nimeni on Christine Lucas. Olen 40-vuotias ja minulla on muistinmenetys.

Tänä yönä nukkuessani, mieleni pyyhkii kaiken, mitä tiedän, -

kaiken, mitä tein tänään. Herään huomenna...

ja todellisuudessa puolet elämästäni on mennyt.

Ja minä…

Voi paska, hän tulee...

Christine?

Olemme olleet naimisissa 14 vuotta.

Tapasimme viimeisenä opiskeluvuotenasi. Opiskelit historiaa.

Menimme naimisiin pari vuotta sen jälkeen. Opetan yhä läheisessä koulussa.

Olen kemian osaston johtaja.

Mitä minä teen?

- Olet kotona. - Mitä, enkö tee mitään?

En opiskele? Tee töitä kotona? Istun kaiket päivät?

Keräät tietoa päivän ajan.

Ja herätessäsi aamulla, kaikki on poissa.

Olet taas vähän yli 20-vuotias, Chris.

Tänä yönä nukkuessani, mieleni…

Mieleni pyyhkii kaiken, mitä tiedän. Kaiken, mitä tein tänään.

Herään huomenna, kuten heräsin tänäänkin,

luulossa, että koko elämä on vielä edessäni.

Hitto, ilman tätä uskoisin kaiken mitä hän sanoo. Kaiken.

Että olit auto-onnettomuudessa?

Mistähän muusta hän valehtelee?

Jos haluamme pitää tämän salassa, en voi soittaa kotipuhelimeesi, kun Ben on kotona.

Miksi hän ei kerro hyökkäyksestä?

Ehkä se on helpompaa.

- Luoja! - Anteeksi.

Kunpa en olisi näin säikky koko ajan. Onkohan tämä oikeasti hyvä idea?

On monia tapauksia, joissa potilas on palannut tapahtumapaikalle.

Tosin se on harvoin tuloksekasta.

- Miksi sitten teemme tämän? - Luomme luottamusta.

- Herra Nancarrow? - Niin?

- Olen tohtori Nasch, puhuimme puhelimessa. - Aivan.

Soitan takaisin.

Varovasti.

Pelästyin aika lailla, kun näin sinut.

Täällä.

Tästä löysin sinut.

- Kuvailisitko tarkoin, mitä näit? - Siitä on aika kauan aikaa.

- Kerro, mitä muistat. - Olin juuri lopettelemassa työvuoroa.

Neiti Lucas oli alasti.

- Alasti? - Lakanaa lukuun ottamatta.

- Kangas- vai muovilakana? - Sanoisin, että muovinen.

- Mistä minä tulin? - Etkö muista?

Olit sekaisin. Oli verta.

Minun vertani? Missä?

Joka puolella.

Mitä tein lentokentän lähellä?

Alueella on paljon hotelleja.

- Tusinoittain. - Hotelleja?

- Se selittäisi lakanan. - Asun lähellä, miksi olisin hotellissa?

Monenlaisista syistä.

Sairaskertomuksessa oli viittaus seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Ei merkkejä siemennesteestä tai mistään, mikä auttaisi henkilön selvittämisessä.

Oliko minut raiskattu?

Poliisiraportin mukaan ei.

Olen naimisissa. En luule olevani sellainen, joka pettäisi miestään.

Mistä tietäisit?

Mitä sinä yönä tapahtuikaan, -

mitä olenkaan tehnyt, -

minun täytyy muistaa.

Tiedän, että minun täytyy. Meidän vuoksemme.

Meidän.

Chris?

Ei…

Ei!

Christine, avaisitko silmäsi?

Näytämme sinulle kuvia. Katso niitä ja kerro itsellesi mitä tai ketä niissä on.

Aloita.

Oletko kunnossa?

Osa kuvista oli sattumanvaraisia, osa kansiostasi.

Tämä aiheutti eniten hermostollista ärsykettä.

Kuka hän on?

- Oliko minulla ystävä? - Paljonkin. Olit suosittu.

Punatukkaista?

- Ei muistaakseni. - Claire-nimistä?

Claire? Ei muistu mieleen. Kuinka niin?

- Oletko aivan varma? - Onhan se mahdollista, sinulla oli monia ystäviä. Miksi?

Minulla…

- Minulla oli muisto. - Muisto?

Eräänlainen, ehkä…

Sehän on hienoa. Millainen muisto?

Claire. Hänellä oli punainen tukka. Hän oli ystävä.

- Hyvä ystävä, luullakseni. - No…

Saattoi sinulla olla, joskus… Vuosia sitten.

Claire... Saattoi olla eräs Claire.

Ystävä yliopistosta.

Olitte läheisiä. Hän saattoi olla Claire-niminen.

Mitä hänelle tapahtui?

Mitä?

Et muista Clairea ensimmäistä kertaa.

- En ymmärrä. - Emme puhu siitä.

- Miksemme? - Ajauduitte erilleen.

- Miksi? - Hän muutti pois pari vuotta onnettomuutesi jälkeen.

- Mihin? - Kanadaan, luullakseni. - Luulet?

Sinulle ei ollut väliä, mihin hän meni. Et muistanut häntä…

Sillä on väliä nyt!

Älä sano, etten varoittanut sinua.

Pidän niitä työhuoneessani.

- Piilotit ne? - Ne saavat sinut tolaltasi.

- Salaat menneisyyttäni minulta? - Suojelen sinua. - Miltä?

Hän ei kestänyt sitä, Chris. Hän ei kestänyt, että hänen lähdettyään -

et edes tiennyt hänen olevan olemassa.

Vähän ajan kuluttua hän ei enää edes soittanut…