The Double

Istut minun paikallani.

-Anteeksi? -Istut paikallani.

Anteeksi.

Vierailijoiden pitää kirjautua sisään.

Olen työskennellyt täällä seitsemän vuotta.

-Näen sinut joka päivä. -Mahdotonta, en tee töitä viikonloppuisin.

Henkilöllisyystodistus.

Henkilökortti.

Hassu juttu, se on laukussani, joka jäi junan oven väliin.

-Onko se hassua? -Ei, ennemminkin ikävää.

-Älä pilaile tästä. -En.

Nimeni on Simon James. Jätit J:n pois.

Näytä kulkulupasi.

Toimisto voi olla viidakko. ANNA EVERSTIN AUTTAA!

Takki päälle, poika. Tämä ei ole mikään ilotalo!

Nyt tarvitaan loppurutistus! On vielä paljon töitä.

Eversti luottaa teihin, ja minä myös.

Herra Papadopoulos, olen jo valmis ja tein enemmän kuin piti.

Otin takkini pois vain koska oli niin lämmin.

Hienoa työtä. Ja olet juuri vasta aloittanut?

Kyllä, seitsemän vuotta sitten.

Everstin mielestä tarpeettomista on päästävä.

Olen miettinyt kuinka voisimme tehostaa raportointia.

Regressioanalyysien avulla voimme uudistaa koko työn.

Tyttäreni Melanie. Hän on täällä harjoittelijana.

-Tervehdi, Melanie. -Hei, Melanie.

Stanley tässä alkaa mentoriksesi. -Tunti päivässä.

Hän on kiltti tyttö muttei ymmärrä numeroiden päälle.

Idiootti!

-Voit mennä. -Kiitos.

Jos saisin tietää kuinka masentavaa ja merkityksetöntä työsi täällä on-

-saattaisin olla pahoillani puolestasi.

No, odotan sitä innolla.

KOPIOIDEN LUKUMÄÄRÄ

Hei.

Kopio.

Miksi et tee saman tien kahta kopiota?

Et voi tulla pyytämään vain yhtä kopiota. Sama juttu eilen.

Hannah, voitko jäädä myöhään? Tämä pitää saada puhkaistua.

-Yksi kopio. -Kyllä kiitos.

Minä tiedän.

Kyllä, olen tulossa, äiti.

Teen aina myöhään töitä.

Olen juuri lähdössä. Koska puhun sinun kanssasi.

Kyllä, näkemiin. Voit luottaa minuun.

Ihmiset, äärimmäinen voimavara.

Jotkut kuvittelevat ihmisten olevan samanlaisia-

mutta eversti tietää etteivät he ole.

Hän ymmärtää että yritys koostuu ihmisistä-

ja ihmiset tekevät yrityksen.

Eversti tuntee ihmiset.-

-ja tietää että he tarvitsevat parhaan mahdollisen tiedonkäsittelyjärjestelmän-

tuomaan järjestyksen maailmaan.

Eversti näyttää teille ihmiset tavalla jonka yrityksenne ymmärtää.

Eversti tietää ettei ole erityisiä ihmisiä.

Vain ihmisiä.

-Mikä noista sinä olit? -Miten tuohon voi vastata?

Se joka olin minä.

-Mutta hän oli ruskeatukkainen. -Meillä molemmilla on.

-Olemme sama ihminen! -En aio kuolla.

-Tiedän. -Lakkaa puhumasta, yritän nukkua.

Äitisi sanoo että olet outo poika.

Äitisi sanoo että olet outo poika.

-Näytä kätesi. -Ei, ei tarvitse.

Sinussa ei ole kaikki kohdallaan.

-Voinko puhua kanssasi? -Kyllä.-Suokaa anteeksi.

-Niin? -Laskussanne on pieni ongelma.

Niin, maksuja korotettiin ilman selitystä.

Nyt on uudet hinnat. Parannuksia tehtiin.

-Tuntuu hiukan. -Epäreilulta.

Anteeksi.

Katsotaan.

-Siinä on kaikki mitä omistan. -Niin. Se ei riitä.

-Sinun ei pitäisi tehdä tuota. -Anteeksi.

-Mitä sitten teit? -Soitin poliisille.

-Entä muuta? -Hän vilkutti minulle.

-Juuri ennen kuin hyppäsi. -Kuinka hän vilkutti?

-Vilkutitko takaisin? -Miksiköhän hän teki sen?

-Yksinäisyydestä. Olisi hankkinut koiran. -Tai harrastanut liikuntaa. Se on tärkeää.

-Kärsikö hän? -Pläts.

-Näettekö tätä usein? -Päivittäin. Se on työtämme.

Vain itsemurhia? Koko kaupungissa?

Saamme juuri ja juuri hoidettua tämän alueen.

Hän olisi laskeutunut katokseen jos olisi hypännyt metrin verran oikealle.

Hän olisi kimmonnut ja laskeutunut suurin piirtein tuonne.

Ja hän olisi selvinnyt hengissä, loukkaantunut kyllä vakavasti.

Jos olisi ehtinyt ajoissa sairaalaan.

-Harkitsetko sinä itsemurhaa? -En.

-Kirjaanko "ei"? -Kirjaa "ehkä".

Mitä teet täällä?

-Näin kun hän hyppäsi. -Kuinka?

-Asun tuolla. -En tuntenut häntä.

-Hän vilkutti minulle. -Kummallista.

Menetkö everstin tanssiaisiin huomenna?

Se on pakollista.

-Hannah... -Niin.

On kamalaa olla liikaa yksin.

Taisin pyytää appelsiinimehua.

-Ollaanko täällä aina noin tylyjä? -Kyllä.

Mutta olen lojaali.

Joudut luovuttamaan holomerkkisi ja sädepistoolisi.

Tulkaa ottamaan!

Pane pistooli pois, Jack.

Pidän tästä sarjasta.

Kuoleminen ei tunnu missään. Alan tottua siihen.

Saat vain yhden elämän.

Niin kuin sanotaan: Kukaan ei saa toista tilaisuutta.

Jack, tämä et ole sinä!

Kuka piru sitten on?

Hän on sydämessäsi.

Valehtelin siitä miehestä joka hyppäsi. Tunsin hänet, tavallaan.

En oikeastaan tavannut häntä, vaan uhmasin.

Hän seurasi minua, näin hänet jatkuvasti.

Toimistossa, junassa ja asuntoni lähistöllä.

Hän vain katseli. Se oli outoa.

Miehethän aina katsovat ja siihen tottuu.

Sitten sain tietää että hän asuu yläpuolellani.

Näkikö hän minut rakennuksessa ensin, vai sai minusta pakkomielteen-

ja sen jälkeen muutti?

Lopulta ajattelin että riittää jo, se oli aika pelottavaa.

Tai no enemmänkin ärsyttävää.

Menin hänen luokseen ja hän Kat- soi minua kuin ei olisi tehnyt mitään.

Kysyin: "Mitä tahdot minusta?"

Hän alkoi änkyttää: "Luulen että alan rakastua sinuun."

Sanoin: "Luuletko että tuijottaminen saa jotain tapahtumaan?"

"Luuletko tuntevasi minut? Että yhtäkkiä vain suutelen sinua?"

"Niin kuin joskus päätyisimme yhteen. Lakkaa seuraamasta minua, hitto!"

-Ja hän lakkasi. -Koska tuo tapahtui?

Eilen illalla. Johtuikohan se siitä?

Ei, hänellä oli varmasti ongelmia.

Ehkä hän vain halusi tulla huomatuksi. Näkymättömyyteen väsyy.

Vedän puoleeni omituisia hyypiöitä.

-Entä sinä? Milloin muutit? -Kauan sitten.

-Ehdottomasti en juuri äsken. -Kiitos tästä.

Tuntuu paremmalta.

Otin juuri reiät korviini. Outoa minun iässäni, eikö?

Et sinä ole vanha-tai outo.

Sinulle on puhelu. Nuhjuinen kaveri nimellä Simon?

Minähän se.

Äiti? Ei, se on vain kauhukohtaus.

Ei, sitä ei koskaan tapahtunut. Tiedän että olen pettymys.

Minun pitää nyt mennä, olen yhden tytön seurassa.

Kyllä, naispuolinen tyttö. En tiedä onko hän hedelmällinen.

Kiitos juttuseurasta. Ehkä tapaamme tanssiaisissa. Soita biisi puolestani.

TEEMME VAIHTOJA

HANNAH'LLE

-Ei, täällä ei ole mitään. -Korttini ei ole toiminut.

-Nähdään sisällä. -Harris tuntee minut!

En ole ikinä nähnytkään tuota jätkää.

Olen työskennellyt täällä seitsemän vuotta.

Miksi edes yrittäisin huijata itseni pakolliseen tilaisuuteen?

-Kukaan ei edes halua olla täällä! -Sinä et tiedä mitä minä haluan.

-Sinun ei pitäisi olla täällä. -Olen työntekijä. Päästä irti minusta!

Älä koettele voimiani.

Tämä en ole minä.

Tämä en ole minä.

Tämä en ole minä!

Ostin sinulle lahjan, mutta se tuntui sopimattomalta.

Ostin sinulle lahjan, mutta se tuntui sopimattomalta.

Ahaa.

Selvä.

-En potkaissut edes kovaa. -Potkun voimakkuus tallennettiin.

-Hienoa. -En ole ikinä tehnyt mitään sellaista.

Saanko nähdä korttinne?

Toki.

-Korttinne on valitettavasti viallinen. -Mitä se tarkoittaa?

-Saatte korvaavan kortin 6-8 viikossa. -Miten pääsen sisään ja ulos?

-Tämäkö? -Ei, vaan tuo.

-Miten sinä kestät tätä?! -Eilisilta oli brutaali.

Noloa että sinut otettiin kiinni. Hannah näki koko jutun.

Puhutko vain rohkaistaksesi minua?

En vaan jotta saisit kirjoittimesi toimimaan.

Kosketatko korvaani? Etkö ole jotain miljoonavuotias?

-Harris, tuo ei ole sopivaa. -Miksi et kuole?

Sinunlaisellesi kunnon nuorelle miehelle on käyttöä.

Tahdon esitellä uuden työntekijämme, fiksun nuoren miehen.

Hän oli ainut joka ei saanut potkuja rinnakkaistoimistolta.

Pääset tästä alkuun.

Pian saat minun työni.

Kaikki, tervehtikää James Simonia.

Älkää pelästykö. Siivoojanikin on diabeetikko.

Ei, järkytyin vain.

Ei sinua korvata. En ole mikään moraalinvartija.

-Jätät vain huumeet työn ulkopuolelle. -Ei, eilinen oli väärinkäsitys.

-Ja nyt tuo vieras mies. -Kaikille käy joskus niin.

Ota lasi vettä ja sitten takaisin töihin.

Harris... Oletko puhunut uuden työntekijän kanssa?

Jamesin? Juu. Ihan ok tyyppi.

-Muistuttaako hän sinusta jotakuta? -Ei.

Jotakuta tässä toimistossa?

Okei. Saanko..?

Voisitko.?

Kiitos.

-Kuka sinulla oli mielessä? -Minä, esimerkiksi.

-Juu, niin kai sitten. -Kai?

On teissä samaa näköä, ettekä ole edes kiinalaisia.

-Mikset ole huomannut sitä? -Olet aika huomaamaton.

Vähän niin kuin ei-henkilö.

-Mitä otat? -Haluatko.?

-Otan kolan ja rinkelin. -Rinkelit on loppu.