ആദ്യത്തെ 115 വരികൾ.
Nuo kamalat kumihampaat!
Nyt jäitte kiinni. Alligaattori, kannetaan ne ritsaan.
Mitä me nyt teemme?
Älkää hoppuilko, pahantekijät!
En siis itse nähnyt tätä,
mutta tuntuu kuin olisimme nähneet.
Tarina alkoi, kun äidillä oli kiire, ja minä luin Chelsealle iltasatua.
Valmiina?
On varmaan kivaa, kun ei tarvitse miettiä.
Honeylla on paljon mielessään. Kuten perhosjahtia,
luiden hautausta, uusia temppuja.
Niin tosiaan.
- Ja sen täytyy suojella meitä. - Suojella miltä?
Monilta pahoilta jutuilta, joista emme tiedäkään. Eikö niin?
Miltä jutuilta?
- Näkyykö Rookien vinkulelua? - Ei, valitan.
Miltä jutuilta?
Kaipa minä voin jo kertoa tämän nyt.
Pari yötä sitten, kun me kaikki nukuimme,
DJ paljasti hirvittävän salajuonen.
Sainpas!
Rookie, Honey, lopettakaa. Kuulkaa. Vinkulelussa on jotain outoa.
Se pelottava vinkukrokotiili?
Se on alligaattori, ei krokotiili. Vinkukrokot ovat Aasiassa ja Afrikassa.
En luota siihen.
Joskus vielä nappaan, haukkaan, puren ja ravistan sitä.
Väkivalta ei ratkaise mitään.
Mitä näit, DJ?
En voi kertoa täällä.
- Tarvitaan huippusalainen kokous. - Mitä on tekeillä?
Huippusalainen kokous, Taffy.
Tykkään niistä.
Ja niin ne menivät salaiseen piilopaikkaan.
Pennut siis puhuvat toisilleen?
Totta kai.
Luulitko, että ne kirjoittelevat? Takaisin tarinaan.
Aloitetaan.
Entä Taffy?
Anteeksi. Väärä tassu.
Tarkistuskierroksella huomasin monen tavaran hävinneen.
Itsessään niissä ei ole mitään, mutta niistä koostuu pelottava kuvio.
Millainen, DJ?
Vinkulelu rakentaa salaista asetta, joka uhkaa Robertseja.
En ole luottanut siihen siitä asti, kun Stacie toi sen.
Älkää viitsikö. Se on harmiton lelu. Kuunnelkaa.
Tule, Taff. Hyvä tyttö!
Ehkä se tahtoo olla kaveri. Hei, kumialligaattori!
Siitä lähtien Honey ei luottanut siihen.
Joten kun PKSL-kokous jatkui...
Odota, PKSL?
- Pentujen kodinsuojeluliitto. - Mitä tapahtui -
- robotti-imurin pattereille? - Chelsea kertoo meille sadun.
Ei se ole satu, se tapahtui.
- Mikä? - Kuka söi viimeisen jäätelön?
Ai niin, siitä jäätelöstä...
Tarina jatkuu!
Esineet kadonneet tuosta, tuosta ja tuosta.
Sähköruuvimeisseli vietiin tästä.
- Ei kumilelu voi tehdä kaikkea yksin. - Paitsi jos -
se sai apua.
Keneltä?
- Voi ei! - Voi ei!
Ei kai imuri. Se on paha!
Muistatteko, kun äiti kaatoi popcornin?
Voi teitä!
Ei hätää, se on vain harmiton imuri.
Äiti sanoo, ettei sitä tarvitse pelätä. Sehän on vain kone.
Melukone, joka on vakoillut meitä ja odottaa hetkeään.
Mennään tiedustelemaan.
Jääkaappi vain.
Se ei liiku, jollei äiti tai isä käynnistä sitä.
Miten kätkisit juonesi, jos tahtoisit vallata talon?
Minä leikkisin harmitonta, kunnes aika olisi oikea, ja...
Siltä puuttuu kädet ja jalat. Miten se nousisi portaita?
Herää. Talo on täynnä elektroniikkaa. Ovet, hälytys, valot, autotalli.
- Mitä jos ne hallitsisivat kaikkea? - Ei onnistu.
- Eihän? - En suunnitellut taloa noin,
mutta koskaan ei tiedä, mikä on mahdollista mielikuvituksessa.
- Ja sitten, Chels? - No...
- Voi ei! - Kuten sanoin, sen onnistui -
käynnistää itsensä.
Lisko! Pennut pääsivät jäljillemme!
Ei tällaista olekaan!
Jääkaappi aktivoidaan! Pakastimen ovi auki!
Sinkoa taso kaksi!
Mitä se tekee?
- Se muutti jäätelötikun miekaksi. - Äkkiä pois täältä!
Juoskaa!
Ja sitten, Chelsea?
Tytöt, alkaa olla myöhä.
Äiti, emme voi jättää pentuja tähän. Mitä tapahtui?
Pentujen piti selvittää, miksi esineitä katosi. Tärkein ensin.
- Voi ei! Pakoon! - Se tulee!
Niitä ajoi takaa alligaattorivinkulelu ja paha robotti-imuri.
Tänne! Ne eivät pääse portaisiin.
Tytöillä on ovet auki! Ne pitää sulkea, etteivät nuo pääse.
Ei hätää. Eivät ne pääse ylös.
- Niin? - Jos työnnämme ovet kiinni,
jäämme huoneisiin emmekä voi suojella taloa.
Kenkälusikka!
Sulkekaa ovet!
Sieppaa!
Pakko antaa sinulle pisteet. Se selittää hampaanjäljet kenkälusikassa.
Okei, anteeksi. Jatka toki, Chelsea.
Mutta imuri ei luovuttanut helpolla.
Tytöt ovat turvassa.
Mutta me emme.
Tuo kamala ääni!
Taffy, varo!
Salaiseen piiloon! Mentiin!
Tukittu!
Työntäkää!
Ne tulevat!
Varapiilopaikkaan! Nyt!
Mikä tuo on?
No comments yet. Be the first to leave one.