The World According to Kaleb - On Tour

Tämä esitys tallennettiin Prime Videolle 1.4.2024 -

Cheltenham Everyman Theatressa

Teatteri on tuolla.

Miten menee? "Onko se traktori?" "On."

Se on kai täällä.

Pysäköin tähän.

No niin, pääsin perille!

- Käykää sisään. - Kiitos.

Hei. Kaikki kunnossa?

Käykää sisään. Kiitos.

- Kaleb? - Tule sisään.

- Kaikki on valmista. - Selvä.

- Voinko tuoda kaverin? - Et, se on yhden miehen show.

Et tietenkään voi tuoda.

Hyvää iltaa, Cheltenham!

Toivottakaa lämpimästi tervetulleeksi -

kiertueella oleva maanviljelijä -

Chipping Nortonista asti.

Kaleb Cooper!

Hyvää iltaa, Cheltenham!

Valitettavasti en saanut tuoda oikeaa traktoria lavalle.

Sen sijaan toin tämän. Kolme hevosvoimaa -

ja tehty muovista.

Eikä siitä ole edes vetämään kuorta vanukkaasta.

Mutta silti parempi kuin se kuuluisa Lamborghinin traktori.

Vihaan sitä helvetin traktoria.

Tämä traktori on itseohjautuva.

Se vie työpaikkani jonain päivänä.

Minulta on kysytty usein, miksi lähden kiertueelle.

Siihen on yksi syy, ja vain yksi.

Maanviljelijä pääsee huomion keskipisteeksi.

Maanviljelijä huomion keskipisteenä.

En ole hyvä tässä.

Minulta kysytään myös, enkö ole liian kiireinen.

Minulla on kyllä kaksi lasta.

Minulla on rakennusfirma.

Ja kuvaan Clarkson's Farmin neljättä kautta.

Joidenkin mielestä minulla on pieni pakkomielle traktoreista.

Pieni... Ei, vaan valtava. Rakastan traktoreita.

Teen kaiken traktorissani.

Vien mummoni ostoksille sillä.

- Eikö niin? - Kyllä.

MUMMO

Vien lapseni kouluun sillä.

En tee niin, koska se on laitonta.

Helvetti.

Menen sillä lähipubiin parille...

En voi sanoa sitäkään. Helvetti!

Käytän traktoriani kaikkeen.

Laki muuttui vähän aikaa sitten.

Se, mitä polttoainetta traktorissa voi käyttää.

Jos vien mummoni ostoksille viikonloppuna,

minun pitää käyttää valkoista dieseliä.

Mutta jos menen kyntämään viikolla,

voin käyttää punaista dieseliä.

Verohelpotus maanviljelijöille, jonka avulla säästää vähän.

Haluan palata taaksepäin.

Muistatteko Clarkson's Farmin ensimmäisen kauden,

kun vein wasabia Lontooseen?

- Muistatteko sen? - Kyllä!

- Pidittekö jaksosta? - Kyllä!

Tarvitsin kolme päivää terapiaa päästäkseni siitä yli.

Muistatteko, mitä autoa ajoin?

-ta. - Kyllä, L200:ta.

Minulla on yhä se auto. Mutta arvaako kukaan,

mitä polttoainetta autossa oli?

Valkoista dieseliä tietysti, koska laki sanoo niin.

Pakkomielteeni traktoreihin alkoi nuorena.

Ostin ensimmäisen traktorini vain 15-vuotiaana.

Ja nyt minulla on nämä.

Fendt. New Holland.

Case.

John Deere.

Ja traktori, joka aloitti yritykseni, kun olin vain 16-vuotias...

MAHTAVA LAMBORGHINI

Vuoden 1998 Lambo.

Se on palvellut hyvin.

Vien teidät ajelulle.

Tulkaa mukaani.

Hitto. Unohdin avaimen.

Se meni hyvin, vai mitä?

Hukkaisin päänikin, ellei se olisi kiinni.

Puhun jokaisen viljelijän puolesta, kun sanon,

että jokaisella viljelijällä on piilopaikka,

johon he piilottavat avaimet. Eikö niin?

Turvallisuus on korkealla tasolla.

Tarkemmin ajateltuna,

jokaisella autolla on avain,

joka sopii vain yhteen autoon.

Mutta outoa kyllä, internetistä voi -

ostaa minkä tahansa avaimen ja käynnistää minkä tahansa traktorin.

Turvallisuus on tosiaan korkealla tasolla.

Tämä on New Holland T7.210.

Se on aika tekninen. Katolla on GPS.

Ihme, ettei sitä ole varastettu vielä,

koska se on nykyään oikea ongelma maatiloilla.

Lampaita oikealla.

Niitä ei saa katsoa silmiin.

Siinä ne ovat. Näyttävät laiduntavan pellolla.

Jos niitä katsoo, se on huono.

Ne juuttuvat aitaan ja kuolevat.

Emme siis katso niitä silmiin, kun ajamme niiden ohi.

Tie on kuoppaisempi nyt.

Istukaa tukevasti penkeillänne.

Ne katsovat minua silmiin.

Vihaan lampaita.

Katsokaa nyt niitä.

Mennään nopeasti ohi.

Katsokaa nyt.

Se haluaa haastaa riitaa. Voin aistia sen.

Tiedättekö mitä? En olisi mieluummin missään muualla -

kuin traktorissa.

Onnellinen paikkani.

Vien tämän takaisin vajaan ja palaan lavalle.

Pakkomielteeni traktoreihin alkoi hyvin nuorena.

Muistan, kun olin kymmenen ja autoin isääni rakennustyömaalla.

Olin siellä juoksupoikana.

Tiedättehän, mikä se on?

"Mene hakemaan tämä. Hae se."

Tuttua puuhaa.

Hän sanoi: "Kaleb, hae vasara." Menin autolle.

Olimme Hook Nortonissa.

Muistan, että kun pääsin autolle, näin pellolla traktorin -

ajamassa edes takaisin päivät pitkät.

Traktorin pyörät kiehtoivat minua, koska ne menivät ympäri ja ympäri ja...

Ja kun ne menevät mutaan...

Siis...

Tiedättekö, mitä tarkoitan? Se on kiehtovaa.

Aloitin maanviljelyn hyvin nuorena.

Olin 12-vuotias, kun aloitin.

Vanhempani kävivät läpi vaikean avioeron silloin.

MITEN PÄÄDYIN TÄHÄN?

Olen aina sanonut itselleni, että maanviljely pelasti minut,

koska kun vanhempani erosivat ollessani 12-vuotias,

minä ja äitini menimme tähän suuntaan ja veljeni ja isäni tähän suuntaan.

Ero jakoi perheen kahtia.

Äitini oli juuri laittanut pystyyn koiratrimmaamon.

Hän meni ihmisten koteihin ja trimmasi heidän koiransa.

Loistava idea, äiti.

ÄITI

Mutta yrityksen juuri aloittaneena -

rahaa ei ollut paljon. Ajattelin itsekseni:

"Haluan isona maanviljelijäksi."

Sain ensimmäisen työpaikkani maatilalta 12-vuotiaana.

Lypsin maitotilalla tä Brown Swiss -lehmää -

kahden robotin avulla ja kasvatin seuraajia.

13-vuotiaana elämäni muuttui.

En saanut synttärilahjaksi -

Xboxia, PlayStationia tai televisiota.

Äitini osti minulle kolme kanaa.

Kolme kanaa.

Keksin idean 13-vuotiaana.

Perustan oman yrityksen.

Perustin siis yrityksen 13-vuotiaana.

Sen nimi oli Kaleb Cooperin iloinen kananmunafirma.

Laittaa kielen solmuun.

Se tuntui hyvältä idealta.

Yritykselläni meni niin hyvin, että kaksi kuukautta myöhemmin -

minulla oli 450 kanaa.

Olin kiireinen.

Selvitin asiakaskuntani Chipping Nortonissa.

Vanhempi sukupolvi.

Kävelin ympäriinsä kananmunakorin kanssa.

Koputtelin oviin ja kysyin, ostavatko he munia.

Vanhempi sukupolvi osti niitä.

Tajusin aikaisin,

että kun kysyin, ostavatko he munia,

he sanoivat: "Kyllä kiitos. Haluatko teetä?"

Sanoin, että minulla on toimituksia ja oltava töissä neljältä.

"Kyllä, otan teetä."

Tiesin, että jos otan teetä, he ostavat toisen tusinan munia.

Olin hyvä myymään kananmunia.

Pelottavan hyvä oikeastaan. Nyt kun ajattelen,

aina kun näen teetä ja keksejä, voin vähän pahoin.

Join paljon teetä ja söin paljon keksejä.

Mutta tiedättekö mitä? Myin paljon kananmunia.

Vihaan tätä kuvaa.

Inhoan sitä, koska pääni ei ole tuon muotoinen.

Mutta permanentti näyttää upealta, eikö vain?

14-vuotiaana mietin, miten voisin parantaa liiketoimintaani.

Minulla oli 450 kanaa. Tienasin hyvin.

Keksin idean.

En tiedä, miten se tuli mieleeni.

Ostin kolme lammasta. Kolme hebridi-lammasta.

Nuo pienet paskiaiset.

Ostin ne, koska ajattelin,

että jos ostan lampaita, voin ottaa kananmunakoriini -

lisäksi lampaan lapaa ja kyljyksiä.

Se toimi hyvin. Myin paljon lammasta.

Mutta lampaiden pitäminen...

Ne ovat paskiaisia.

15-vuotiaana ajattelin: "Minulla on kaksi yritystä, joilla menee hyvin.

Mutta miten voin parantaa?" Sitten keksin.

En kasvanut maatilalla, joten ei ollut tilaa, jota voisin jatkaa.

Mutta voisin tarjota palveluita maanviljelijöille.

Siksi ostin ensimmäisen traktorini 15-vuotiaana.

Se oli Case International 1394. Tietääkö kukaan sitä?

- Onko sinulla sellainen? - Meillä on yksi.

Vähän paska, vai mitä?

Traktori oli kamala.