You'll Never Find Me

Mene pois.

Sanoin, että painu helvettiin!

Huhuu!

Mitä?

Anteeksi, saanko tulla sisään?

Miksi?

Minä vain... Minä vain todella tarvitsen kyydin.

Kyydinkö?

Autokyydin kaupunkiin.

Kiitos.

Olen pahoillani. Tuo sää on ihan mielipuolinen.

Tiedätkö, paljonko kello on?

En.

Voitko odottaa hetken?

Sulje ovi, kiitos.

Kiitos, mutta en aio jäädä. Tarvitsen vain kyydin kaupunkiin.

Kastelet koko lattiani.

Anteeksi.

Mikä toi sinut tänne?

En tiedä. Juoksin vain.

Pelkäänpä, että koputit väärään oveen.

Autoni on temppuillut viime päivinä.

Tuota... Kulkeeko täältä busseja?

Ei kahdelta yöllä.

Sinulla on ollut aikamoinen ilta.

Niin kai.

Anteeksi aiempi.

Täällä käy lapsia. Ihan villiintyneitä lapsia puistossa.

He koputtavat ovelleni pitkin yötä.

Kun vihdoin avaan oven, siellä ei ole ketään.

Se on varmasti ärsyttävää.

Se vaikuttaa heidän mielestään hauskalta.

En ole koskaan tajunnut vitsiä.

Mikset ottaisi paitaa pois?

Voin laittaa lämmittimen päälle.

Ei, en aio jäädä. -Se vie vain hetken.

Jos sinulla on puhelin, voin tilata auton.

Ei siitä ole vaivaa. Anna se tänne.

Olet käynyt uimassa. -Joo.

Eikö ole outo ajoitus siihen?

Olin rannalla aiemmin. Varmaan nukahdin.

Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Rannallako?

Juoksitko tänne rannalta? -Joo.

Istu hetkeksi.

Ei, en ollut... -Älähän nyt. Istu alas.

Rystysesi kaipaavat lepoa oveni hakkaamisen jälkeen.

Haluatko teetä tai jotain?

En, kiitos. Tupakan voisin kyllä ottaa.

Ei ole, valitettavasti.

Voinko käyttää puhelintasi?

Minun täytyy tilata auto. Majapaikkani ei ole kaukana täältä.

Tiesin, ettet ole täältä. -Niinkö?

En ole nähnyt sinua puistossa.

Et ole paikallinen ja olet kaukana kaupungista,

joten oletin, että olet eksynyt.

Ja tähän aikaan vuodesta uiminen...

Älä sano, että siellä on krokotiileja. -Krokotiilejako?

Ei.

Ehkä hypotermia.

Täytyy kyllä myöntää,

että tämä ukkosmyrsky on outo.

Niitä esiintyy yleensä kuumempina kuukausina.

Liittyy kosteuteen.

Olet tarpeeksi vanha, etkö olekin?

Juodakseniko? Joo, totta kai. Kiitos.

Haluaisin todella soittaa.

Juuri niin. Anteeksi.

Puhelinkioskia varten. Minulla ei ole kännykkää.

Puistossa on yksi.

Voin viedä sinut sinne, kun sää vähän paranee.

Kiitos, mutta jos annat ohjeet, voin kävellä itse.

Matka on pitkä.

Portit lukitaan keskiyöllä, jotta autot eivät pääse tänne.

Ajovalot loistaisivat verhojen läpi.

Jotkut hämärämmistä asukkaista luulivat niitä poliisiksi.

Varsin kiintoisia naapureita siis. -Niinkin heitä voisi kuvailla.

Vainoharhaisia.

Kuten minä, luulisin.

Kuten kaikki, jotka ovat tehneet asioita, joista tuntea vainoharhaisuutta.

No... Kiitos paljon pyyhkeestä ja rahasta.

Minun pitäisi jättää sinut rauhaan. -En usko, että pystyt.

Sitä tarkoitin aiemmin. Portti on lukossa.

Minulla on avain, mutta minun pitää tulla mukaasi.

Sää paranee ja... -En halua vaivata sinua.

Olen varma, että keksin keinon.

Anteeksi. Totta kai.

Minun pitäisi kai odottaa, että paitani kuivuu.

Oletko asunut täällä kauan? -Puistossako?

Kauan.

Kasvoin rannikolla ja asuin kaupungissa, kun olin parikymppinen.

Kun menetin työni, päätin muuttaa uudestaan.

Löytää rauhallisen ja halvan paikan.

Meillä on siis jotain yhteistä. -Mitä?

Työttömyys. Se on krooninen vaivani.

Olin ennen sähköasentaja. Olin siinä ihan hyväkin.

Kunnes työnsin ruuvimeisselin jännitteiseen pistorasiaan.

Erotettiinko sinut sen takia? -Ei, minä irtisanouduin.

Tuollaisen jälkeen -

ruuvimeisselien laittaminen sinne, minne ne kuuluivat, tuntui -

tylsältä.

Kukaan ei kerro, että -

pelko ja jännitys ovat identtisiä tunteita.

Siksi ihmiset työntävät haarukoita leivänpaahtimiin.

Siksi he hyppäävät lentokoneista, vetävät kokaiinia ja ryöstävät pankkeja.

He vakuuttavat itselleen, että kuolema on lähellä.

Vain tunteakseen olevansa hereillä.

Mitä luulet sen kertovan ihmisistä?

Miten aivomme tulkitsevat ilon ja vaaran samaksi asiaksi...

Kuin helvetin koiperhospopulaatio.

Missä majoitut?

Talossani. Se ei ole kaukana täältä.

Talossasiko?

Hotellissa.

Kaikki on vähän kaukana täältä.

Etkö ole koskaan käynyt täällä aiemmin?

Sinulla on tutut kasvot.

Alat sinertää.

Haluatko käydä suihkussa? -Ei, ei tarvitse.

Paitasi kuivuisi sillä välin.

Haluaisin kovasti soittaa auton.

Vien sinut, kun myrsky on ohi.

Täriset. Käy suihkussa.

Puhelin ei ole menossa minnekään.

Ensimmäinen ovi vasemmalla.

Mitä?

Tiskipöydällä on kuiva villapaita.

Paitasi ei ole vielä kuivunut.

Et kai sinä kokkaa minulle?

En kutsuisi purkkikeittoa ruoanlaitoksi.

Se lämmittää sinua sillä aikaa, kun paitasi kuivuu.

Tai syttyy tuleen, tuntien tuon lämmittimen.

Oletko naimisissa?

Ei. Se kuului vanhalle tyttöystävälleni.

Voit pitää sen, jos haluat.

Entä sinä? Oletko naimisissa tai kihloissa?

En tosiaan. Pystyn hädin tuskin huolehtimaan itsestäni.

Oletko siis vapaa sielu?

Vapaa sielu... Pidän tuosta.

Se saa kaikki elämäni mokat kuulostamaan kauniilta.

Siksikö tulit tänne? -Tännekö?

Tarkoitan yleisesti. Yksin matkustaminen tuntuu...

Tyhmältä, niinkö? -Aioin sanoa yksinäiseltä.

Ei, se on typerää. Niinhän me kaikki teemme.

Ketkä? -Minunlaiseni naiset.

Joudumme typeriin tilanteisiin -

ja olemme muka yllättyneitä, kun kaikki ei sujukaan.

Joskus tuntuu kuin meidät olisi tuomittu onnettomiin loppuihin.

Kuin helvetin koiperhospopulaatio.

Oletko yksinäinen piileskellessäsi näin kaukana?

Piileskellessäni vai? Miksi sanot niin?

Ihmiset väittävät muuttavansa rauhallisen naapuruston -

tai edullisemman asunnon vuoksi.

Mutta he vain pakenevat jotakin.

Ikään kuin virheet voisi heittää lahjoituslaatikkoon -

tai haudata takapihalle, ja sillä selvä.

Mutta sillä ei ole väliä, missä piileskelee, vai mitä?

Lopulta saamme vain erimakuista hanavettä.

Uuden näyttämön kurjuudellemme.

Täytyy sanoa, että olen yllättynyt itsetietoisuudestasi.

Jotkut naiset syyttävät toisia huonoista päätöksistään.

Oletko kunnossa? -Joo. Olen kunnossa.

Olen vain vähän väsynyt töistä. -Töistäkö?

Se on minun syytäni.

Ei olisi pitänyt tarjoutua sulkemaan.

No...

Mitä teit tänään?

Mitä tarkoitat?

Ennen kuin tulin tänne.

Miksi et nukkunut?

En nuku paljoa.

Mikset?

En tiedä.

Se ei enää onnistu yhtä helposti kuin ennen.

Nuorena uni on hyvä asia.

Unelmasi ovat vain typeriä sarjakuvia.

Kun ikää karttuu, se muuttuu.

Ajatukset jumittuvat ja vääristyvät.

Mieli toimii huonosti kuin naarmuuntunut levy, joka hyppii -

epäloogisesti edestakaisin -

ja toistaa vain inhokkikohtauksiasi.

Yöt ovat vähemmän fantasiaa ja enemmän pelkoa.

Aina myöhässä, aina levoton.

Menneellä ja tulevalla ei ole juuri väliä,

koska tämä hetki on niin oudon vakuuttava.

Sitä yrittää siis välttää nukkumista kokonaan.

Se ei estä uneksimista.

Kaikki muuttuu vain sekavammaksi, enemmän yhteen kietoutuneeksi.

Tuntuu kuin ajatukset vuotaisivat elämään.

Lopulta ei halua olla hereillä eikä nukkumassa.

Haluaa vain olla olematon, uusi kuin vauva.

Niin voisi palata nuorena katsottuihin piirrettyihin.

Onko jokin vialla?

Ruoan suhteen.

Ei, se on vain... Se on kuumaa.

Sanoit, että portit ovat lukossa.

Jos puisto lukitaan yöksi, kuinka minä pääsin sisään?

Aioin kysyä sinulta samaa.

Kerroitko jollekin, että olet tulossa tänne?

Tulossa tännekö? -Ethän kertonut kellekään, missä olet?