ആദ്യത്തെ 200 വരികൾ.
Elokuva perustuu kirjaan Caste: The Origins of Our Discontents.
Se on tulkinta kirjailijan elämästä ja työstä.
Tiedän, että haluat sanoa sen. - En sano sitä.
Haluaisit. - Joo.
Sano sitten.
Minähän sanoin! - Sanot aina noin!
Joo, koska minähän sanoin! - Olit oikeassa tällä kertaa.
Tällä kertaako? Olen aina oikeassa.
Rauhoitu!
Osta karkkisi ja soita minulle. - Okei.
Hei.
3,50.
En tiedä. Pidän aamiaisesta. - Okei!
Haluan munia ja... - Puuroa ja marjoja. Järjestyy.
Niinkö? Mitä sinä syöt marjojen kanssa? Pannukakkuako?
Joo. Vaikka mustikkaisia.
Se on hyvää! - Tehdään omaa juttua.
Joo. Se on mahtavaa...
Yksi auto taitaa seurata minua. - Mitä? Oikeasti?
Se kiertää korttelia. - Hitto. Kävele eri reittiä.
Soita, kun pääset kotiin. - Okei.
Äiti?
Äiti?
Hyvää iltapäivää!
Iltapäivää! Nukutko sinä?
Tavallaan.
Tavallaan.
Hei, prinsessa Ruusunen...
Hei! - Hei!
Nousetko istumaan? Nouse vaan.
Noin. Vielä vähän. Hyvä. - No niin.
Noin. Miltä tuntuu?
Noin. - Onko murusi mukana?
Hän on viemässä roskia. - Aivan, ne haetaan tänään.
Kaikki on oikealla paikallaan.
Tietenkin osaat tehdä sen. Mutta teen sen puolestasi.
Älä vie työtäni! Minulla ei muuta olekaan.
Oletko valmis?
Noustaan.
No niin. Hitaasti. Noustaan.
Minä autan.
Montako asuntoa teillä on? - Meillä on 200 yksikköä.
Kaksisataako? Onko kaikki..? - Niissä on keittiötkin.
Keittiötkin oikein.
Kaikki näyttävät mukavilta. - Niin. Täällä on hyvä porukka.
Herra Mayhew, mieheni oli yksi Tuskeegee Airmaneista.
Hän taisteli Amerikan puolesta toisessa maailmansodassa.
Ai. Täällä se kuntosali on.
Se on kaunis ja avoinna ympäri vuorokauden.
Kiitos.
Kiitos.
Hei.
Valaistus on sentään hyvä. - Niin.
Katso tuota pilveä.
Näen uima-altaan ja poikia uimassa.
Missä? - Tuolla. Katso!
Tuossa ovat kädet. - Nyt näen.
Porukka on voittanut nappulaliigassa. Nyt he juhlivat ja pitävät hauskaa.
Katso, miten vesi roiskuu!
Äiti... Nappulaliigajoukkue roiskimassa...
Totta se on.
Sinä ja sinun mielikuvituksesi.
Pärjäätkö täällä?
Kyllä minä pärjään.
Pärjään kyllä. - Selvä.
Jos joku pärjää, niin äitisi.
Eikö niin? Mitä hän aina sanoo? "Mieheni oli Tuskeegee Airman."
On muka jaloa, kun vanhemmat asuvat kotona,
mutta on myös hienoa, että hän saa olla itsenäinen.
Mistä löysit nuo? - Lampun vierestä, huivin alta.
Käytä sitä koukkua. - Onko siellä herra Brett?
Joko mennään ulos?
Marion-neiti! Miten Teddy voi? - Hän käy hermoilleni, kuten aina.
Onko nyt hyvä? - On.
Älä myöhästy lennolta.
Rakastan sinua. Pidä huolta itsestäsi.
Onko lippu mukana?
Arvasin, että tuot sen. - Niinkö?
Heippa. - Heippa, muru.
Blohm & Vossin telakkatyöntekijät -
kokoontuvat vihkimään yrityksen uuden 90-metrisen aluksen.
Heil!
Natsitervehdys oli pakollinen Saksan kansalaisille.
Jos katsotte tarkemmin, näette jonkun, joka ei tee sitä.
Miehen uskotaan olevan August Landmeser.
Hän oli liittynyt natsipuolueeseen kaksi vuotta aiemmin,
mutta sittemmin August oli rakastunut naiseen, joka poikkesi -
kaikista hänen aiemmin tapaamistaan.
Nainen oli erilainen kuin kukaan, joita hänen pitäisi tavata.
Irma Eckler oli juutalainen nainen.
Mukava yllätys! Olet etuajassa. - Olen yllätys.
Niin tosiaan olet. Ja komea!
Hän oli hallitsevaa luokkaa,
mutta näki Irmassa sen,
mitä muut hänen kaltaisensa eivät halunneet nähdä.
Hän näki Irman inhimillisyyden, kauneuden ja rakkauden.
Sinä päivänä hän pani kätensä puuskaan -
sen sijaan, että olisi tervehtinyt hallintoa, joka teki rakkaudesta laitonta.
Sinä päivänä hän oli rohkea.
Hän ei ollut ainoa, jonka mielestä jotain traagista oli tapahtumassa.
Miksi hän oli miehistä ainoa, joka protestoi?
Voimme kuvitella, millainen vastaava teko olisi nykyään.
Jätän teidät pohtimaan sitä.
Kiitos.
PULIZER-PALKITTU ISABEL WILKERSON
Onnea matkaan. Heippa. - Kiitos, Isabel.
Minä voin ottaa sen.
Kiitos. - Vettä?
Ei kiitos.
Kiitos.
Isabel. Hei! - Amari.
Puhutko sinäkin? - En, yksi toimittajistani.
Odottaisitteko hetken?
Olit todella hyvä. Hyvää työtä. - Kirjoitan paremmin kuin puhun.
Kirjoitat paremmin kuin useimmat tekevät mitään.
Aioin ottaa yhteyttä yhdestä asiasta. Kohtaaminen taitaa olla merkki.
Se Trayvon Martinin juttu... - Tiedän.
Oletko kuullut tallenteet? - En. Mitkä tallenteet?
Ei kai siitä murhasta?
Hätäpuhelu. Murhaaja soitti ennen murhaa.
Ja tallenteet ihmisistä, jotka kuulivat pojan huutavan ja soittivat poliisille.
Ovatko tallenteet julkisia? - Eivät.
Niitä julkaistaan, mutta hitaasti. Mutta meillä on ne.
Haluatko kuunnella ne ja ehkä kirjoittaa jotain?
Amari, sinulla on paljon kirjoittajia. - Mutta ei Pulizer-voittajia.
Jotkut ovat! - He eivät kirjoita yhtä hyvin kuin sinä.
Tiedät, mitä teen. - Ja mitä teit.
Kirjoitit upeita artikkeleita. - Kirjoitan nyt kirjoja.
Kirjasi kirjoittaminen kesti liian kauan.
Se oli mestariteos, mutta se kesti. Kirjoittajien kuuluu kirjoittaa.
Kirjoita nyt!
En ota enää kirjoituskeikkoja.
Haluan olla tarinan ytimessä. Haluan syventyä siihen kunnolla.
Ja kyllä. Se vie aikaa.
Hyvä on.
Mutta saat kuulla tallenteet. Lähetän ne sinulle.
Selvä. - Selvä. Ei mitään paineita.
TAPPAVA KOHTAAMINEN
TRAYVON MARTININ HÄTÄPUHELUT
Sanfordin poliisi. Puhelu nauhoitetaan. Olen Sean.
Hei. Kotikulmillani on tehty murtoja, ja täällä on outo tyyppi.
Hänellä näyttää olevan pahat aikeet. Hän on ehkä kamoissa.
Käveleekö hän vain ympäriinsä?
Täällä sataa, ja hän vain kävelee. - Selvä.
Ja hän on musta.
Nyt hän tuijottaa minua.
Näitkö hänen vaatteensa?
Näin. Tumma huppari, farkut tai verkkarit ja valkoiset tennarit.
Voi paska. Jätkä lähti juoksemaan. - Mihin suuntaan?
Alueen toista porttia kohti.
Ne paskiaiset pääsevät aina karkuun.
Seuraatko häntä? - Seuraan.
Ei sinun tarvitse. - Selvä.
Mikä sinun nimesi on? - George. Hän karkasi.
Mikä sukunimesi on? - Zimmerman.
Täällä on poliisi. Mitä on tapahtunut? - En ole varma. Joku huutaa ulkona.
Missä osoitteessa? - 1211 Twin Trees Lane.
Onko huutaja mies vai nainen? - Kuulostaa mieheltä.
Etkö tiedä, miksi hän huutaa? - En. Hän taitaa huutaa apua.
Huutaako hän apua? - Taitaa huutaa.
En näe häntä, enkä halua mennä ulos. - Mitä...
Tuo oli laukaus.
Sanoitko laukaus? - Kyllä.
Montako laukausta? - Yksi.
Onko mies 1211 Twin Trees Lanen edessä? - Takapihalla.
Brett! - Hei, Isabel!
Hei! - Hei! Näytät upealta!
Hei. Mitä kuuluu?
Mukava nähdä. - Samoin.
Hän näyttää hyvältä smokissa. - Kyllä.
Hän kuulee sinut. - Mukavaa kuultavaa tuo on. Kiitos.
Amari Selvan kysyi kahdesti, oletko tulossa.
Hän haluaa jotain lehteen. - Niin hän sanoi.
Kiinnostaako? Voisimme mainostaa äänikirjaa.
Kuuntelitko ne?
Joo. Kuuntelin.
Siinä on sulateltavaa.
Siitä saisi pidemmän tekstin, mutta en tiedä vastauksia kysymyksiin.
Kysy ne artikkelissa. - En kirjoita kysymyksiä vaan vastauksia.
Millaisia kysymyksiä?
Miksi latinomies ryhtyy vahtaamaan mustaa poikaa -
suojellakseen valkoista aluetta?
Mitä se edes on? - Rasismia, josta kirjoitat.
Kaikkea sanotaan nykyään rasismiksi. Mitä se edes tarkoittaa?
Milloin niin kävi? - Hei, Brett.
Väitätkö, ettei hän ollut rasisti? - En tarkoita sitä.
Kyseenalaistan sen, miksi kaikkea kutsutaan rasismiksi.
Tämä tuntuu ansalta. - Tuttua touhua.
Hyvä on. Asunnon omistaminen. - Selvä.
Maanomistuskirjoissa on kohtia, jotka kielsivät mustilta perinnöt.
Sukupolvet ylittävä vauraus kiellettiin.
Emme saaneet siirtää ansaitsemaamme lapsillemme yli 500 vuoteen.
Aina aloitettiin alusta.
Onko se, ettei saa jättää uurastuksensa hedelmiä lapsilleen,
samanlaista rasismia, joka aiheutti Trayvonin kuoleman?
Rakenteellisesta rasismista. Samaa se on.
Oletko varma? Oletko?
Mitä se tarkoittaa?
Kun poliisi murhaa mustia, kutsumme sitä rasismiksi.
Onko kaikki sitä samaa? - Ei. Ymmärrän.
No comments yet. Be the first to leave one.