The Snow Sister (Snøsøsteren)

Kerron sinulle nyt Hetasta.

Sen erikoisempaa ja iloisempaa tyttöä ei olekaan.

Hänestä tuli paras ystäväni.

Ja sitten menetin hänet.

LUMISISKO

PERUSTUU MAJA LUNDEN JA LISA AISATON KIRJAAN

Siellä kukaan ei ole kulkenut

Tutun hahmon kohtaat

Hän sinut saa nauramaan

Häntä kaivannut olet kauan

Hän auttaa näkemään

Hylkäämäsi toivon

No niin!

Antakaa mennä!

Laulakaa!

Valon pimeässä yössä

Kerron siitä, kun pelkäsin joulun tuloa. Luulin, etten voisi enää olla onnellinen.

Alas leijailee

Se oli ensimmäinen joulu ilman Suvia.

Tunnen olevani elossa

Isosiskoani.

Kun minuun katsot

Lähelläsi aina olen

Keskittykää!

Lähellä

Lumisotaa!

Alas leijailee

Napakymppi!

Tunnen olevani elossa

Leikitäänkö?

Kun minuun katsot

Ei nyt.

Olen aina lähelläsi

Sataa lunta. -Niinkö?

Jo vain.

Eilen satoi enemmän.

Satoiko?

Satoi.

Mutta...

Heippa.

Glögiä kaupan! Tulkaa ostamaan!

Glögiä myytävänä!

SUVI VILHUNEN SYNTYNYT 12.6.2008 – KUOLI 25.5.2024

Istutko täällä taas yksin?

Istun.

Äiti ja isä ovat kiireisiä.

Joulukiireet ottavat voimille.

Todella.

Siinähän sinä olet!

Luulin, ettet tule ikinä.

Tunnenko sinut?

Et.

Olet oikeassa. Olinpa töykeä.

Nimeni on Heta. Ei, odota.

Esittelen itseni kunnolla. Koko nimellä.

Nimeni on Heta Hänninen.

Voisinpa sanoa nimekseni -

Heta Viktoria Johanna Roosa Ekelund,

mutta se olisi valetta -

eikä saa valehdella.

On ilo tavata sinut.

Entä sinä? -Niin?

Onko sinulla nimeä?

Aivan. Aatto.

Hei, Aatto. Olen aivan sykähdyttävän iloinen tavatessani sinut.

Mennään!

Uit niin nopeasti. Ja kauas!

Edestakaisin.

Sekosin laskuissa.

Olet aikamoinen uimari.

Miten opit? Harjoitteletko paljon?

Aika lailla.

On varmaan upeaa kiitää vedessä kuin kala.

Tai hai.

Tai hauska delfiini.

Rakastan delfiinejä. Entä sinä?

Totta kai. -Ihan kuin ne hymyilisivät aina.

Ne ovat varmaan onnellisia voidessaan uida.

Vai mitä? -Ehkä.

Olet onnekas, kun osaat uida hyvin.

Enpä ole tullut ajatelleeksi. -Ajattelisit sitä oikein kunnolla.

Entä sinä? Etkö osaa uida? -En.

Mutta suurin toiveeni koko maailmassa on opetella uimaan.

Ehkä se on joulutoiveeni. -Hyvä idea.

Olisin ehyempi, jos osaisin uida.

Näytät mielestäni kyllä aika ehyeltä.

Tuo on hauskinta, mitä olen kuullut pitkään aikaan.

Katso ympärillesi!

Eikö ole niin kaunista, että sydän särkyy -

ja aivot räjähtävät?

Rakastan joulua!

En juurikaan piittaa siitä.

Mitä? -En välitä joulusta.

Olet poikkeuksellisen hauska.

Totta se on.

Kaikki lapsethan rakastavat joulua.

En minä.

Arvaa, mitä. Uit liikaa.

Vesi tukkii aivosi.

Ainakin osaan uida.

Mikset opettele uimaan,

jos se on sinulle niin tärkeää?

Se ei kuulu sinulle.

Ihan sama. Pitää mennä kotiin.

Hyvä on. En välitä.

Puhutkin liikaa.

Ja sinä olet äreä kuin pieni suokilpikonna.

Suokilpikonna?

Niin. Ja ne haisevat!

Jää hyvästi. Ikuisiksi ajoiksi.

Aatto, odota.

Ei ollut tarkoitus. Anteeksi.

Anteeksi.

Ajattelin, että voisimme olla ystäviä.

Niin varmaan.

Kuulostaa ehkä omituiselta,

mutta voimme katua hirveästi,

jos emme ystävysty.

Kadumme sitä lopun elämää,

jos tiemme eroavat nyt.

Sen sijaan, että lähdemme eri teille,

ehkä voisit tulla meille.

Se ei ole kaukana. Rantatie 2.

Laiturin ohi.

Meillä on pipareita ja kaakaota.

Ja paljon joulukoristeita.

Pitäisit siitä.

Ole kiltti äläkä mene.

Hei. -No, hei.

Tule leikkimään, Aatto. Kaikilla leluillani on vatsat kipeinä.

Tilanne on vakava, ja sinun pitää olla hoitaja.

Oho. -On päivällisaika.

Kalapihvejä. -Kuten tavallista.

Kiva nähdä sinua. -Joo.

Oliko kiva päivä, Aatto?

Oli. Entä teillä?

Oli toki. -Niin.

Oli.

Sytytämme kynttilän Se iloa tuo meille

Valoa se antaa itselleen Ja meille muille

Älä leiki ruualla, Vilja.

Sytytämme kaksi kynttilää Toivolle ja ilolle

Lunta on tullut.

Niin on.

Meidän pitää lapioida... -Missä kynttelikkö on?

Kynttelikkö?

Adventtikynttelikkö.

Huomenna on neljäs adventti.

Aivan. -Viisi päivää jouluun.

Vain viisi päivääkö? Viisi päivää!

Viisi päivää jouluun!

Menen luomaan lunta.

Niin.

Äiti on vain...

Niin, hän on...

Täytyy vain antaa ajan kulua.

19. JOULUKUUTA

Ei käy.

Nekään eivät saa unta.

Jos ne kaikki tulevat tänne,

emme saa kukaan unta.

Jooko.

Nukkukaa hyvin, ystäväni.

Mitä se tarkoittaa?

Mitä? -Miksi ajan täytyy kulua?

En tiedä. -Auttaako se Suvia?

En tiedä.

Auttaako aika, ettei Suvi ole enää kuollut?

En tiedä, Vilja. En usko.

Nuku nyt, pikkusisko.

Rantatie... Joo.

Oho.

Sinä tulit.

Taisin tulla.

Tule sisään, rakas ystävä.

Tervetuloa Villa Kuistiin!

Onko talollanne nimi? -On.

Kaikilla taloilla pitää olla.

Eikö sinun talollasi ole?

Kerro vanhemmillesi, että nimi on keksittävä heti.

Villa Kuisti on mainio nimi.

Tiesin, että viihtyisin täällä, kun muutimme.

Sen nimisessä talossa täytyy olla mukava asua.

Milloin muutitte tänne?

Kun olin pieni.

Onko sinulla veljeä? -Isoveli.

Hän on uskomaton.

Niin kiltti ja viisas.

Ja hyvä kaikessa mahdollisessa.

Mutta hän on ihan paras piirtämään. Katso.

Joskus minäkin yritän.

Minulla on upeita kuvia päässäni,

mutta en saa niitä ulos.

Ymmärrätkö?

Mutta veljeni piirustukset...

Ihan kuin ne haluaisivat hypätä pois paperilta ja herätä henkiin.

Toivottavasti tapaatte joskus.

Oletko tuossa?

En osaa piirtää, mutta luistella osaan.

Tule!