Amy Schumer Presents: Parental Advisory

Toivottakaa tervetulleeksi illan emäntä, Amy Schumer.

Kiitos, vau!

Kiitos paljon!

Ansaitsen tämän. Todellakin.

Käykää istumaan.

Kiitos.

Jos jollakin ei vielä ole ollut koronaa, tämän jälkeen on.

Mikä tapa lähteä.

En ole vielä sairastunut.

Entä muut? Taputa, jos sinulla ei ole ollut koronaa.

Olette ihanan omahyväisiä… Kyllä!

Ja muut vain katsovat teitä: "Haista paska."

Anteeksi, emme ole saaneet sitä vielä. Pahoittelemme…

Jumala valitsee suojattinsa.

Ei. Saamme sen kaikki tänä iltana.

Joten…

En tiedä, tiedättekö, mutta sain lapsen.

Kiitos.

Kiitos. Ei hassummin vuodessa, vai mitä?

Siitä on kolme vuotta.

En ole vieläkään tehnyt vauvakirjaa pojalleni.

Äitini yrittää patistaa minua siihen. En vain pysty siihen.

Hän teki meille upeat vauvakirjat.

Jos mietitte vauvakirjaa, siinä on vain -

paljon hampaita, hiuksia ja sormenjälkiä.

Se on oikeastaan sarjamurhaajan leikekirja.

Äitini oli kirjoittanut virstanpylvään, jonka näin äskettäin.

En voinut uskoa, että hän piti sitä saavutuksena.

"24 kuukauden ikäisenä Amy osaa katsoa jopa kolme tuntia televisiota."

Se on virstanpylväs, josta hän oli ylpeä.

Poikani saavuttaa sen päivittäin, joten ei huolta siitä.

Ihmiset kysyvät: "Paljonko ruutuaikaa?" Sanon: "Kaikki ruutuaika. Aina."

Äitini tekee minulle leikekirjoja. Ihmiset kuulevat siitä -

ja ihastelevat sitä. Mutta hän merkitsee kaiken sinne.

Asioita, joita yritän välttää.

Siellä on kivoja otsikoita: "Amy Schumer: Raskaana vai vain lihava?"

Se on kirjassa.

"Luulitko, että haluan muistaa tämän?"

Poikamme nimi on Gene.

Hän on pieni söpöliini.

Hänet nimettiin Geneksi mieheni äidin mukaan,

joka oli Jean.

Hän kuoli, mikä on surullista.

Mutta ei anoppia?

Anteeksi!

Tein selvästi jotain oikein entisessä elämässäni, olen pahoillani!

Hänen etunimensä on Gene.

Hänen toinen nimensä on Attell.

uskomattoman koomikon Dave Attellin mukaan.

Kyllä. Hän on vanha perhetuttuni.

Mieheni sukunimi on Fischer.

Siksi en myöskään koskaan ota hänen sukunimeään.

En halua olla Amy Fischer.

Ja kuten ikätoverini tietävät, hän oli Long Island Lolita,

joka yritti tappaa poikaystävänsä vaimon. Mutta oli miten oli…

Joka tapauksessa nimesimme poikamme.

Olin ollut tuore äiti noin kuukauden.

Se ei ole lainkaan herkkää aikaa.

Tajusin, että poikamme nimi on -

Gene Attell. Genitaali.

Genitaalihalkeama.

Onko kukaan muu mokannut noin pahasti? Luultavasti ei.

Luultavasti ei.

Muutimme välittömästi hänen toisen nimensä.

Toivottavasti se on parempi. Se on Dingleberry. Onko se ok?

Kelpaako se koulussa?

Poikani näki juuri alaselkätatuointini ensimmäistä kertaa.

Se on mukava keskustelu.

Hän kysyi: "Mikä tuo on?" Selitin sen hänelle.

"Äitisi on roskasakkia."

Selvä.

Yritän kovasti olla hyvä vanhempi.

Sitä ei tule paremmaksi.

Sitä vain tottuu jatkuviin mokiinsa.

Eikö niin? Niinhän se on.

Siihen vain tottuu.

Olemme katselleet Disney-elokuvia, se on hauskaa.

Paitsi, että ne ovat kaikki niin ongelmallisia.

Jos katsotte lastenne kanssa Disney-elokuvia,

ennen jokaista elokuvaa -

ruudussa lukee:

"Kuulkaa, me mokasimme.

Me mokasimme silloin -

ja nyt me olemme pahoillamme.

Jätämme tämän tähän,

mutta se on syvältä." Ja se on totta.

Mietin: "Mistä ihmettä? Se on Peter Pan ."

Katsoimme Peter Pania.

Alkuperäiskansat esitetään näin… Kauheaa.

Sekopäistä. "Mitähän muuta vielä?"

Kaikki näiden elokuvien naiset…

Peter Panissa on vain merenneitoja.

Yläosattomissa, pitkät hiukset peittonaan.

He puhuvat kuiskaten.

Kyllä. "Voi, Peter.

Kaipaamme sinua kovin, Peter.

Olemme märkinä. Olemme merenneitoja!"

"Ei tällaista voi katsoa!"

Älkää edes yrittäkö katsoa Viidakkokirjaa .

Ajattelin, että katsotaan uudempia elokuvia.

Kuulin, että Kaksin karkuteillä oli söpö, katsoimme sen.

Se kertoo Tähkäpäästä, pitkästä vaaleahiuksisesta tytöstä.

Juonipaljastus. Kun elokuvassa leikataan Tähkäpään hiukset,

jotain kamalaa tapahtuu.

Ne muuttuvat ruskeiksi!

Ja niin tapahtuu!

Hänen hiuksensa leikataan. Ja sitten hänellä on lyhyet, ruskeat hiukset!

Hän on vastenmielinen!

Vaikka hän on kammottava,

prinssi keksii silti keinon rakastaa häntä.

Eikö olekin kaunista?

Sen kanssa haluan poikani kasvavan.

Minulla on paha tapa, kun luen hänelle kirjoja.

Teen niin, koska olen sankari.

Aina kun kirjassa on blondi, viehättävä nainen -

kysyn, keneltä hän näyttää.

Kuten Kultakutri ja kolme karhua, ja minä kysyn: "Kultakutri, ketä…?

Ketä hän muistuttaa?"

Hän sanoi: "Äitiä!" Sanoin: "Voi luoja, kiitos!"

Sitten hän näkee karhun ja sanoo: "Äiti!"

Sanoin: "Vain pyydettäessä."

Olette mahtava yleisö.

Meillä tulee olemaan hauska ilta.

Meille esiintyy tänään uskomaton kokoonpano parhaita ystäviäni,

suosikkikoomikoitani.

Päästelemme perhe-elämän höyryjä.

Mahtavaa, että teette sen tänään kanssamme.

Hyvät naiset ja herrat, toivottakaa tervetulleeksi Ron Funches!

Hei!

Kiitos!

Miten hauskaa, saamme puhua perheistä. Rakastan perheitä.

Minulla menee tosi hyvin. Perhe-elämäni sujuu hyvin.

Minulla oli juuri hääpäivä vaimon kanssa, mikä on hienoa.

Kyllä.

Tämä on toinen avioliitto, joten uskon tämän kestävän.

Jos olet ensimmäisessä avioliitossasi,

hoida se äkkiä alta pois.

Et ole vielä edes saavuttanut lopullista muotoasi.

Ensimmäisen avioliittoni jälkeen pelkäsin olevani mennyttä,

kukaan ei enää haluaisi minua, mutta asia olikin päinvastoin.

Tiesin enemmän itsestäni, tiesin mistä pidin ja mistä en.

Tiedän, miten hyvä avioliittoni on nyt,

koska pystyn vertaamaan sitä ensimmäiseen kehnoon avioliittooni.

En ole koomikko, joka haluaa puhua pahaa eksästään,

Menimme vain naimisiin liian nuorina.

Emme luottaneet toisiimme tai kunnioittaneet toisiamme.

Hän yritti… Olin isompi silloin,

hän yritti pukea minut vaatteisiin,

joissa oli valtava koiran kuva.

Paljon kirkkaita kukkakuvioita ja khakishortseja.

Yritti saada minut näyttämään mustalta Gabriel Iglesiakselta.

Jotta kukaan ei haluaisi bylsiä minua.

Mutta nykyinen vaimoni haluaa minun olevan söpö!

Ennen kuin lähden, hän tarkistaa hiukseni.

Varmistaa, että näytän hyvältä.

Hän haluaa ihmisten haluavan bylsiä minua!

Se on hyvä avioliitto!

Kiitos!

En tiennyt, että avioliitto voi olla niin hauskaa!

Luulin, että sen täytyy olla jatkuvaa riitelyä ja taistelua.

En tiennyt, että avioliitto voisi olla vain hengailua,

yhdessä nauramista,

koko päivän Seinfeldin -maratoneja.

Lopuksi saa vielä poskihoidon.

Kun avioliitto kiteytyy tuohon yhteen lauseeseen, voi luoja,

miten kaunista.

Varsinkin jos tietäisitte, kuinka usein olen katsellut Seinfeldiä koko päivän -

saamatta poskihoitoa.

Mutta se on mennyttä.

Nyt innostun heti, kun kuulen tunnusmusiikin.

Heti kun kuulen sen…

"Parasta hakea hänen hiusklipsinsä!"

Monet teistä samaistuivat tuohon hiusklipsiin.

Täytyy olla huomaavainen.

Vaimoni on hyvin huomaavainen ihminen. Niin me rakastuimme.

Olin ollut aiemmin naimisissa ja saanut pojan.

Hän tulisi olemaan huomioni keskipiste.

Mutta hän tuli elämääni ja oli hyvin mukava ihminen.

Hän kyseli samaa kysymystä yhä uudelleen,

kunnes tunkeutui sydämeeni.

Kerron, mitä hän kysyi minulta,

jos joku teistä haluaa napata miehen.

Vaimoni kysyi minulta jatkuvasti,

joinko tarpeeksi vettä.

Sanoin: "Tiedämme molemmat, että vastaus on ei."

Todellinen kysymys kuuluu: "Miksi hitossa sinä välität?"

Mutta hän välitti minusta!

Hän välitti hyvinvoinnistani.

Se oli minusta kamalaa, en pitänyt siitä aluksi.

Olin tottunut vampyyrinarttuihin LA:ssa.

Mutta hän vain jatkoi sitä.

Vein hänet treffeille.

Hain hänet kotoa ja soitin ovikelloa.

Tiedättekö, mitä hänellä oli odottamassa minua varten?

Vesipullo!

Jos minulla oli onni saada hänet kotiini yöksi,

heräsin aamulla ja käännyin, mutta hän oli jo poissa.

Mutta tiedättekö, mitä hänen tilallaan oli?

Vesipullo!

Eräänä päivänä vain lankesin.